Ruokaympyrän kasaus

Ruoka on minulle ristiriitainen asia. Toisaalta voisin itse olla vaikka syömättä, mutta kun syön, olen nautiskelija. Valitsen ruokani mieluummin makujen mukaan ja esille pano on puolet makua. Silti toisaalta, ruoka on myös pelkkää polttoainetta. Lasten kanssa syöminen on tehokasta ja mietittyä. Ruokaympyrän kasaus on mielestäni vaivalloista, mutta yritän löytää siihen mahdollisimman rennon tavan.

Mietin ravintosisältöjä, ekologisuutta, eettisyyttä, lisäaineita ja ruuan puhtautta, mutta melko vähän. Mietin, mutta en syvenny tai vaivaa päätäni liiaksi. En ole nippelitiedon perään, eikä päähäni jää mitään lukuja tai vaikeita sanoja. Meidän perheen ruokaympyrän kasaus pohjautuu hyvin paljon siihen, kuinka saada nopeasti iso, terveellinen ja maukas ateria mahdollisimman edullisesti.

Keittiössä olen mukavuusalueeni ulkopuolella. En pidä leipomisesta tai kokkailusta. Suuressa perheessä joudun silti viettämään keittiössä suurimman osan ajastani. Itse ruokailut sen sijaan ovat minulle paljon jotain muuta. Hyvä ruoka tuo tietenkin hyvän mielen ja kuuluu kyllä osana minunkin rentouttavaa hetkeä. Tarjoilut ovat iso osa juhlia ja illanistujaisia. Ruokailuhetket ovat perheen yhteistä aikaa ja tärkeitä keskusteluhetkiä. Myös käytöstapojen opetteluhetkenä tämä on todella tärkeä.

Oma lapsuuden malli

Minun lapsuudessani oli aika samat arvot ruuan suhteen, kuin meillä nyt. Meitä oli myös iso perhe ja lapset täytyi saada ruokittua mahdollisimman halvalla. Meillä syötiin arkiaamuisin aina puuroa, jonka sekaan hyvinä päivinä sai oman puun omenasosetta. iltapalaksi ja viikonloppuisin sai riisimuroja tai jugurttia. Leipää oli todella, todella harvoin ja kun sitä oli, sai leivän päälle valita yhden täytteen; juusto tai leikkele. Minulla tekee edelleen tiukkaa laittaa kaksi täytettä samaan leipään. Monesti syönkin toisen ilman täytteitä ja toiselle laitan täytteet, täysin vain vanhasta tottumuksesta. Ruoka oli perinteistä itse tehtyä. Paljon laatikoita ja keittoja.

Nyt meidän kodissamme pätee melko samat säännöt, mutta pienellä ”ylennyksellä”. Puuroon saa joka aamu marjoja, hunajaa tai jopa hilloa. Leipää on hieman useammin iltapalaksi ja viikonloppuisin, mutta edelleen vain yhdellä täytteellä. Ruoka on hieman monipuolisempaa ja vaihtelevampaa. Hedelmiä ja herkkujakin on tarjolla useammin, kuin omassa kodissani. Ruoka on edelleen rajallista. Voisimme toki valita rennomman ja terveellisemmänkin ruokavalion, mutta sitten asuisimme pienemmässä kodissa. Nämä ovat niitä valintoja.

Taloudellisuus

Äitini opetti, kuinka prismakeikka hoidetaan tehokkaasti ja halvalla. Osasin jo omaan kotiin muuttaessa prisman hyllyt ulkoa ja tiesin, mikä tuote on kilohinnaltaan halvin. Ennen kuin meillä oli lapsia, saatoin ostaa näitä suurperhepakkauksia ja säilöä osan esim. pakkaseen. Kun lapsia sitten alkoi tulla, ei jääkaapin sisältöön tullut kovinkaan suurta muutosta.

Isoilla määrillä säästää rahaa. Perus ruoka-ainekset ja kausituotteet ovat edullisimpia. Erikoisemmat juurekset ja hedelmät valitaan kauden mukaan. Tarjoukset määrittelevät myös ruokalistaa. Hienoihin uutuustuotteisiin tai muotivillityksiin ei ole varaa kajota. Voisimme olla vieläkin paljon säästeliäämpiä. Ostoskärryymme kuuluu nimittäin muutamia kalliimpiakin tuotteita, kuten vihanneksia ja hedelmiä. Ja myös turhuuksia, kuten minun cocis ja sipsit.

Myös tässä, niin kuin monessa muussakin asiassa itse tekemällä säästää paljon. Vaikka en ole mikään kokki tai leipuri, niin on sitä tullut tehtyä ja paljon. Ihan perus ruuasta lähtien, sämpylät, leivonnaiset ja synttärikakut. Kesän lopulla pyritään keräämään koko vuoden marjat pakkaseen. Kaikki mahdollinen on aina tehty itse, koska niin on voinut säästää pitkän pennin.

Ekologisuutta ja eettisyyttä

Tämän lisäksi olen pyrkinyt miettimään mahdollisuuksien mukaan ekologisuutta, eettisyyttä ja tuotteen puhtautta. Luomun ja lähiruuan suosiminen olisi kyllä toiveena jonain päivänä, mutta nyt ostoskärryssämme on vain murto-osa luomua. Valitettavasti nämä asiat eivät vielä pääse meidän perheen tärkeyslistan kärkeen.

Meidän poppoo syö todella isoja määriä, mutta ruokahävikkiä meillä ei tule juuri laisinkaan, jolloin hiilijalanjäljelle on edes yksi ekoteko. Ruokaa ostetaan paljon punaisten lappujen perusteella, eikä parasta ennen päiväyksiä seurata kotona lainkaan tarkasti. Moni ruoka pysyy pitkään syömäkelpoisena päiväyksen jälkeen. Ruokaa ei siis hevillä heitetä roskiin. Ruokahävikki boxit ovat myös kiva lisä eettiseen ruoan hankintaan. Toki näistä tulee liian helposti ostettua myös turhia tuotteita, koska hinta on niin pieni. Jokainen turha euro on silti merkittävä.

Olen käynyt siskoni ja veljieni kanssa monen monta keskustelua aiheesta, kun heille ruoka on todella tärkeä asia. He ovat tarkkoja mistä ruoka tulee ja mitä se sisältää. He käyttävät vain luomua ja mielellään lähiruokaa tai jopa itse kasvatettua. Heiltä saan ja saisin paljon enemmänkin todella hyviä neuvoja. Juuri nyt koen, ettei tämä vain ole minun asiani vaivata päätäni enempää. Kiinnostus ja jaksaminen ei riitä tähän asiaan

Ravintosisältö

Vaikka emme ole vegaaneja tai syö pelkkää luomua, uskon ja toivon, että ihan perus kotiruualla ja sekasyönnillä saamme pidettyä lasten terveyttä yllä ja taattua heille hyvän kasvupohjan. Pyrimme monipuoliseen lautasmalliin. On paljon juureksia, salaatteja, hedelmiä ja marjoja. Viikon ruokalistalle pyritään saamaan lihaa, kalaa, kanaa ja kasvista. Perunaa, riisiä ja pastaa. Ravinnon täydentäjäksi käytetään vielä muutamia vitamiinilisiä. Proteiinit, hiilarit, rasvat, sokerit ym. eivät pääse kovinkaan vahvasti määrittelemään meidän ruokaympyrän kasausta. Meillä mennään aika lailla asenteella: Kohtuudella kaikkea, eikä millekään sanota jyrkkää eitä.

Aihe jatkuu seuraavassa blogitekstissä…

Aami

Instagramissa @tohinatalo meidän perheen viikon ruokalistaa.