Ruokatavat
Kirjoittelin edelliseen tekstiin hieman meidän perheen ruokaympyrän kasauksesta. Nyt jatkan aihetta vielä muihin ruuan ympärillä pyöriviin osiin. Meidän perheen ruokatavat, niin ruuan valmistuksen suhteen, kuin käytöstapoihin pöydässä.
Ruuan valmistus
En pidä ruuan laittamisesta, eikä kiinnostus riitä myöskään tämän asian ympärillä pyörimiseen. Kerroin jo aikaisemmassa tekstissä, etten jaksa vaivat päätäni liikaa ravintosisältöihin tai ruuan alkuperään. En piittaa myöskään uusista resepteistä tai ylipäätään noudata niitä. Ruoka koostuu yleensä siitä, mitä jääkaapista löytyy. Hyvin yksinkertaisista raaka-aineista. Edellisen päivän ruokia on hyvä jatkojalostaa uudeksi erilaiseksi ateriaksi. Laatikkoruokiin, keittoihin ja pastoihin voi heittää lähes mitä vain sekaan.
Ruuan valmistamisessa en kuitenkaan aina valitse niitä nopeimpia tai helpoimpia tapoja. Hyvin vähän mikään tulee valmiista purkista tai pussista. Juurekset mm. kuoritaan ja pilkotaan aina itse. Monesti liharuoat ovat melko yksinkertaisia ja nopeita. Maustamisessa yritän oikaista mahdollisimman paljon. Siinä käytän valmiita marinadeja ja mausteseos pusseja. Osa ruoista ovat ehkä hieman työläitä esim. kaalilaatikko, uunijuurekset ja osa keitoista. Paljon pilkottavaa. Onneksi on myös paljon pilkkojia!
Lapset ovat aivan pienestä asti mukana keittiössä. Apulaiskokit saavat vapaasti kokeilla ja tutkia. Sotkusta ei tässä kohtaan voi piitata. Kouluun mentäessä on pojat saaneet enemmän omaa tilaa keittiössä ja itse olen pikkuhiljaa vetäytynyt. Esikoisemme onkin ollut jo monta vuotta perheen pihvin paistaja, koska on yksinkertaisesti paras siinä. Jossain vaiheessa hän myös tajusi, että herkkuja saa helpoiten leipomalla itse. Viime kesänä nutimme kahden vanhimman jäätelön teko innostuksesta.
Pikaruokaa ja ravintoloita
Onhan meilläkin äidin helpotuspäiviä, kun isken valmiit pinaattiletut pannulle ja keitän makaronit kylkeen. Tai isken kalapuikot ja ranskalaiset uuniin. On myös päiviä, kun ei jaksa ja jääkaappi huutaa tyhjyyttään ja tilataan kotiin pizzat. Mutta varsinkin kotiin tilauspäiviä ei niin montaa vuoteen mahdu.
Ravintolakäynnit ovat juhlahetkiä. Käymme kahdestaan viettämässä laatuaikaa ja iso osa laatuajasta koostuu myös siitä, että saamme herkullista ruokaa, jonka eteen ei itse tarvitse tehdä yhtään mitään. Kerta vuoteen olen yrittänyt käydä kaikkien lasten kanssa kahdestaan syömässä ja samalla hoitamassa mm. jouluostoksia tai vaatekaapin täydennystä. Koko perheen kesken käymme ravintolassa yleensä synttäripäivinä tai jonkun muun juhlan takia. Viimeksi kävimme syömässä kiitoksena lapsille upeasta blogikuvaus hetkestä.
Maistaminen
En todella ole mikään kokki tai leipuri, mutta monipuolisuus ja makunystyröiden totuttelu on silti minulle todella tärkeää. Kuulin joskus, että uutta ruoka-ainetta tulisi maistaa 15 kertaa, ennen kuin voisi sanoa pitääkö siitä vai ei. Meillä lapset eivät saa haukkua mitään ruokaa pahaksi, vaan voi kohteliaasti sanoa, että tämä ei ole minun makuun. Silti lapsi joutuu sen syömään, ellei ole kyseessä jotain todella vastenmielistä tai määrällisesti paljon.
Olen itse joutunut tilanteisiin, joissa on tarjottu minun inhokki ruokaani, mutta olen pystynyt syömään sen lähes hymy huulillani, kiitos äitini. Enkä taaskaan sano, että tämä olisi ainut tie vastaavaan lopputulokseen, mutta toiminut minulle.
Lasten mieltymykset otetaan huomioon ruokalistaa tehdessä. Perheessä on niin monta syöjää, että harvoin ruoka on aivan kaikkien makuun. En todella ala tekemään eri ruokia. Sitä on syötävä, mitä on tarjolla.
Pöytätavat
Pöytätavat sen sijaan ovat minun sydämen asiani. Ahdistun maiskuttamisesta ja suu auki syömisestä aivan suunnattomasti. Myös ruokapöytäasento on tärkeä: istu suorassa, jalat pöydän alla, kyynärpäät pois pöydältä, älä puhu ruoka suussa… Näitä hoki äitini aikoinaan ja nyt minä omilleni. Lautanen kaavitaan kauniisti puhtaaksi ja aterimet laitetaan kello 5 kohdalle ja kiitetään kauniisti ruuasta.
Pöydän kattaus tapahtuu melko vanhanaikaisin tavoin ja siihen ”panostetaan” myös arkena. Käytössämme on kangas servietti, johon voi suun ja kädet pyyhkäistä. Veitset ja haarukat otetaan käyttöön reilusti ennen kouluikää. Eikä useammatkaan välineet ole lapsillemme ihmetyksen aihe.
Ruokaa meillä on tarjolla vain ruoka-aikaan ja kaikki syömme yhdessä. Lapsilla ei ole lupa mennä jääkaapille kysymättä. Tulisin hulluksi, jos kaikki kävisivät eri aikaan syömässä mitä sattuu. Myöskin lautanen syödään tyhjäksi. Aina on poikkeuksia, jos vatsa on oikeasti täynnä tai ruoka ei yksinkertaisesti maistu. Mutta meitä ei hevillä näissä asioissa vedätetä.
Minun päähäni on istutettu: Käyttäydy kotona, kuin linnassa, niin voit käyttäytyä linnassa, kuin kotona. Tämä pätee muihinkin käytöstapoihin ja tätä linjaa on jatkettu meidän kodissa.
Arvostus
Minulle on tärkeää, että lapset oppivat arvostamaan ruokaa ja sen valmistusta. Kaikilla lapsilla ei ole asiat niin hyvin. Toisinaan muistutamme myös puhtaan veden hienoudesta. Jokainen suupala myöskin maksaa ja aina joku on antanut aikaa ja nähnyt vaivaa ruoan valmistukseen. On osattava olla kiitollinen siitä, mitä lautasella on. Lasten mielipiteitä ja toiveita kysellään aina ruokalistaa tehdessä. Siinä kuullaan ja huomioidaan kaikkien mieltymyksiä ja toiveita.
Moni kasvattaja neuvoo tänä päivänä toimimaan hieman toisin näissä ruoka-asioissa ja monet meidän ruokatavoista ovatkin jumittuneet ehkä hieman vanhanaikaisiin tapoihin. Jotenkin ne vain tuntuvat minulle luontevilta ja tärkeiltä. Ruoka ei ole ilmaista ja se ei tule itsestään pöytään.
Tietenkään raha-asiat eivät ole lasten asia murehtia tai he eivät ole meille kiitollisuuden velassa mistään, mutta tietynlainen kunnioitus kuuluu meidän perheen keittiöön.
Myös ruoan jakaminen on tärkeää isossa perheessä. Lapsille opetetaan katsomaan tilannetta, että kaikille riittää. Lisää tahtoessa, on kysyttävä, tahtooko muut vielä lisää? Loppu jaetaan tasapuolisesti. Kukaan ei voi rohmuta tai kuka kerkeää ensin menetelmää ei meillä sallita. On siis huomioitava myös tässä kohtaa muu seurue ruokapöydässä.
Nautinnot
Meillä ei ole karkkipäivää, vaan herkkuja syödään maltillisesti siellä täällä. Aika paljon syödään herkut jälkiruokana tai vieraiden kanssa. Elokuvaillat ovat sipsien ja poppareiden aikaa. Limut ovat, joko leffajuomana tai saunajuomana spesiaali päivänä. Meillä leivotaan melko usein ja silloin tulee herkuteltua. Lettuja, vohveleita tai pannukakkua on iltapalaherkuksi yllättävänkin usein. Karkkeja sen sijaan en ikinä osta, vaan niitä syödään vain silloin, kun joku muu niitä tuo esim. tuliaisiksi. Meillä käy vieraita melko usein, eli niistäkään ei ole ollut puutetta.
Herkkurajoitukset ovat sekä sen vuoksi, ettei tulisi syötyä liikaa sokeria, mutta myös sen takia, että kaikille riittää tasapuolisesti. Jotenkin en myöskään pidä ajatuksesta, että herkkuja syödään kerran viikossa kamala kasa, paha olohan siitä tulee.
Itse herkuttelen hieman liiankin usein. Sipsit ja cocis kuuluvat usein päivääni. Jotenkin olen antanut itselleni luvan niihin. Niistä saan hyvää mieltä ja nautinnollisen rauhaisan hetken, jonkin ohjelman parissa. Ehkä nämäkin pahat tavat jäävät vähemmälle, kun lapset kasvavat tai sitten ei.