Valikko Sulje

Ihminen on syntynyt tekijäksi. On luontaista olla hyödyksi itselleen ja yhteiskunnalle. Mutta olemmeko kaivaneet ansaa jalkojemme alla, miksi meillä on aina kiire? Kaikilla on kiire suorittaa elämää, olla mahdollisimman tehokas ja tuottava. Kalenteri täyttyy minuutin tarkoista aikatauluista ja kellon kanssa juostaan kilpaa. Samalla päässä soi: ”Voi, kun aikaa voisi ostaa!” Kyllä sitä voi, mutta miten?

Mikä se kiire oikeastaan on?

Minusta kiire on tunne, jos emme täytä odotuksia oikealla aikataululla. Tekemättömien asioiden pino kasvaa ja olo riittämättömyydestä lisääntyy. Se on kuitenkin hyvin yksilöllistä, sekä sidoksissa opittuun elämäntapaan. Toisilla ei muodostu kiireen tunnetta, vaikka he juoksisivat aina viimetipassa tai jopa myöhässä sovittuihin tapaamisiin. Toiset taas altistuvat kiireen tunteelle jo, kun ovat myöhästymässä omasta 10min ajoissa aikataulusta. Tunne on osittain opittua, osittain yhteiskuntamme luomaa ja osittain ihan vain geeneissämme. Itse olen aina tykännyt olla ajoissa ja pitänyt myöhästyjiä jossain määrin itsekkäinä. Nykyään huomaan lipuvani aikatauluista, enkä enää edes ahdistu siitä. En silti edelleenkään pidä siitä. Arvostan ihmisiä, jotka pysyvät aikatauluissa.

 

Mikis meillä on aina kiire? Mistä se muodostuu ja kuka sen tekee?

Me itse teemme kiireemme ja voimme myös vaikuttaa siihen. Minä näen kahdenlaista kiirettä: Se, kun hidastelet tai unohdut johonkin, etkä huomaa ajankulua. Ja se, kun täytät päiväsi vain liian täyteen, etkä yksinkertaisesti pysty kaikkeen. On pysähdyttävä miettimään asiaa oikein kunnolla. Mistä juuri minun kiire syntyy? Voisinko tehdä asialle jotain? Monesti huonolla suunnittelulla ja valmisteluilla on iso vaikutus. On myös muistettava jättää pelivaraa yllättäviin tekijöihin, joita emme pysty ennakoimaan. Esimerkiksi lapset ja liikenne ovat ehkä yleisimmät aikataulujen sotkijat.

Kiire muodostuu myös ennakkoon asetetuista odotuksista ja tavoitteista. Mitä TÄYTYISI saada elämässä aikaiseksi ja mitä TAHDON saada tehdyksi. Tämän päivän arki on muodostunut melko vaativaksi ja ihmisistä on tullut ahneita ajan suhteen. Tahdon tehdä ja saada kaiken nyt ja heti. Emme osaa enää priorisoida ajankäyttöämme lempeästi. Valinnanvapaus, sekä laajat mahdollisuudet ovat hämärtäneet ihmisten tärkeysjärjestyksen. Myös lukuisat elämänohjeet ja tieto muiden ihmisten tekemisistä sotkevat omat tarpeemme sekä ajatuksemme.

Kelloa ei voi kuitenkaan kokonaan jättää

Itse ärsyynnyn ihmisistä, jotka eivät katso kelloa. Heidän elämäntyylissä on kyllä paljon myös ihailtavaa. Silti meillä on oltava yhteiset ajan käsitteet, jotta yhteistyö voi sujua. Työ, koulu, tarha, harrastukset ja kaikki muista ihmisistä riippuvainen tekeminen on sidoksissa aikatauluihin. Niissä on hyvä pysyä tai muuten jää ulkopuoliseksi. Kellon seuraaminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, että joka minuutti tarvitsisi olla tehokas. Myös lepo ja oleilu ovat erittäin tärkeitä!

Mihin meillä on oikeasti kiire?

Ihmisen voimavarat ovat rajalliset, eikä aikaa ole loputtomiin. Varsinkin pikkulapsiaika on hujauksessa ohi, eikä sitä saa enää koskaan takaisin. On monia asioita, joille on valmiiksi määritelty oma aika ja paikka. Oma ikämme ja ennen kaikkea kehomme asettaa meille rajoituksia tiettyjen asioiden toteuttamiseen. Aika on meillä juuri nyt, mihin haluamme sen käyttää?

On suhteutettava tehokkuus ja ajan käyttö. Itse mietin myös, mitä asioita uskoisin arvostavani eletyssä elämässäni omalla kuolinvuoteellani. On hyvä arvioida minkä verran on valmis antamaan ja saamaan?  Kuinka paljon haluaa yhteistä aikaa lasten, puolison, ystävien ja sukulaisten kanssa? Minkä verran on halukas käyttämään aikaa työntekoon suhteessa rahan saantiin? Olisitko valmis luopumaan rahasta, ylimääräisistä asioista sekä ylellisyyksistä saadaksesi lisää aikaa perheellesi? Olisitko valmis luopumaan siististä kodista, saadaksesi aikaa harrastuksille? Olisitko valmis vähentämään tavoitteellista tekemistä saadaksesi elää rennosti hetkessä? Kaikella on hintansa: Aika, raha, muistot ja tunteet.

Haluan opettaa lapsilleni ajasta ja sen käytöstä:

  • Ole ajoissa sovituissa tapaamisissa. Kunnioita toista osapuolta!
  • Aloita tehtävien teko mieluummin liian ajoissa, kuin liian myöhään.
  • Muista varata tarpeeksi aikaa asioiden tekemiseen.
  • Älä jätä huomiseen sitä, minkä voit tehdä tänään.
  • Tasapainon löytäminen on tärkeää. Raskas työ vaatii paljon lepoa.
  • Mieti tarkkaan, mikä on juuri sinulle tärkeää elämässäsi.

Muistettava aina, että ilman riittävää unta, ei kehomme pysty suorittamaan asioita täydellä teholla. On siis mietittävä tarkkaan mihin kehomme oikeasti pystyy ja riittää.

Nyt jos koska, on hyvä hetki pysähtyä miettimään

Luonto antoi meille suuren herätyksen monelta kantilta. Itse näen vahvasti juuri tämän ajan priorisoinnin. Nyt kun olemme ”lukittuina” kotiin, on hyvä pysähtyä miettimään rakkaimpiaan ja kuinka paljon heille normaalissa elämässä annamme aikaa ja ennen kaikkea läsnäoloa? Toiset saivat rutkasti aikaa perheen kanssa, toiset taas joutuvat raatamaan entistä enemmän työn parissa. Molemmat herättävät ajatuksia, kuinka jatkossa haluaa aikaansa jakaa. Kun meiltä viedään vapaus, herää kysymys: Mitä oikeasti haluamme vapaudellamme tehdä? Miksi meillä oikeasti on aina kiire?

  • Nyt on hyvä hetki asettua lapsen tasolle ja kuunnella häntä oikeasti.
  • On hyvä hetki ottaa oma puoliso kainaloon ja heittää aivot narikkaan hömppäkomedian ajaksi.
  • On täydellinen hetki pakata eväät ja mennä perheen kanssa metsäretkelle.
  • On hyvä hetki tutustua lasten uusiin puoliin. (kotikoulu oloissa.)
  • On hyvä hetki ottaa rätit käteen ja tehdä kunnon kevätsiivous.
  • On hyvä hetki levittää 1000 palan palapeli pöydälle ja rakennella sitä koko perheen voimin.
  • On täydellinen hetki laittaa pihaa kesäkuntoon.
  • On hyvä hetki monelle keskeneräiselle asialle.
  • Toivon, että ihmiset osaavat nauttia tästä kiireettömyydestä, kun ei tarvitse juosta kellon kanssa.
  • Toivon, että aika käytetään positiivisiin asioihin perheen kesken.
  • Toivon, etteivät lapset uppoudu tekniikan syöveriin, kun koulutehtävät ja kaveritkin ovat vain laitteiden välityksellä.
  • Toivon, että moni oppisi nauttimaan perheestään ja kotoilusta.
  • Toivon, että ihmiset ottaisi jatkossa luonnon paremmin huomioon ja osaksi elämäänsä.
  • Toivon myös, että moni ottaa opikseen tästä radikaalista elämänmuutoksesta priorisoimalla oman elämänsä hieman uuteen järjestykseen.

Tsemppiä kaikille näihin vaikeisiin aikoihin! Yrittäkää löytää asian valoisat puolet ja nauttikaa perheestänne ja keväästä!

Aami

2 Comments

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *