Kouluvuoden päätös

Jälleen on yksi vuosi koulua jäämässä taakse ja lasten kesälomat alkamassa. Esikoisella päättyy peruskoulu, seuraavalla päättyy alakoulu ja kahdella 4. ja 2. luokka. Myös pikkuneidin toinen päiväkotivuosi on jo takana, vastahan kirjoitin tästä suuresta tulevasta muutoksesta. Aika kiitää niin vauhdilla. Oma vuoteni on mennyt lähinnä opiskellessa, kirjoittaessa ja tulevaa yritystoimintaa suunnitellessa.

Loppukevät on aina melko kalenterin täyteistä aikaa, kun on paljon päätösjuhlia ym. ohjelmaa. Lasten kanssa on tsempattu tekemään viimeiset kokeet ja tehtävät kunnialla loppuun.

Todistukset

Steinerkoulussa tuli aikaisemmin numerot todistukseen vasta 7. luokalla, ja kuusi ensimmäistä vuotta mentiin opettajien lausunnoilla, joissa kerrottiin, kuinka tietyn aineen parissa opinnot ovat sujuneet. Kaksi vuotta sitten tämä muuttui ja numerot alkoivatkin tulla jo 4.luokasta asti. Kaksi vuotta sitten meidän perheeseen tuli siis ensimmäiset perinteiset numerotodistukset molemmille kahdelle vanhimmalle. Ja tänä keväänä kolme vanhinta saa numerot. Itse en rehellisesti sanottuna tästä muutoksesta pidä.

Jälleen kevät ja koulun päättyminen on pyörinytkin vanhimmilla vain numeroiden ympärillä. 9. luokkalaiselle tämä on tietenkin ollut tärkeää jatkon kannalta ja on herättänyt hetkellisesti koviakin paineita ja tunteiden purkuja. Paljon epäselvyyksiä, millä perustein numeroita jaetaan. Meidän 6. luokkalainen jatkaa edelleen samassa koulussa, joten hänelle ja varsinkin pikkuveljelle numerot ovat minusta hieman turhat. Tahtoisin itse mieluummin keskittyä heidän upeisiin tuotoksiin ja kehitykseen vuoden aikana, kuin numeroihin.

Tahtoisin todella painottaa, ettei lapsia kotona arvotettaisi näiden numerolistojen mukaan. Aina ei lopputulos kerro matkaa tai lähtökohdat ole samat kaikilla, kun heidät tähän arviointitaulukkoon laitetaan. Tahtoisin aina muistuttaa kaikkia lapsia siitä, että todistuksen numerot kertovat siitä yksittäisestä aineesta, kuinka olet sitä osannut. Oletko asiaa ymmärtänyt tai mahdollisesti tarpeeksi panostanut. Ne kertovat myös sinun luontaisista vahvuuksistasi ja heikkouksistasi. Ne eivät silti kerro sitä oletko hyvä ihminen vai et tai kuinka arvokas.

Taidetta ja käsitöitä

Steinerkoulun isoin näkyvä ero muihin kouluihin verrattuna, on varmasti käsillä tekeminen. Siellä piirretään, maalataan ja kirjoitetaan käsin päivittäin. Käsitöitä ja askarteluja on myös paljon. Kouluvuoden päätteeksi onkin ihanaa saada kotiin isot pinot maalauksia, upeita vihkoja, käsitöitä ja puutöitä. Meillä on ollut aina tapana tehdä niistä esittely perheelle. Jokainen saa vuorollaan esitellä tuotoksiaan muulle perheelle. Viime vuosina tämä on ollut jo vähän vaikea toteuttaa, kun väki on ollut levällään tai on ollut paljon muuta ohjelmaa. Vielä yritän tänä keväänä saada tämän näyttelyn kasaan. Upeita muistoja näistä ainakin jää. Minulla on edelleen osa omistani tallella ja äitini kotia koristelee edelleen meidän viiden lapsen töitä todella paljon.

Kevätjuhlat

koronan aikaan kaksi vuotta meni ilman juhlia, ja se tuntui todella ikävältä. Meillä jäi väliin merkittäviäkin juhlia, kuten eskarilaisen siirtyminen tarhalta koululle. Se on Steinerissa tunteellinen ja iso hetki, jota emme päässeet neljännen lapsen kohdalla juhlistamaan perinteiseen tapaan kouluun kruunaamisella. Nämä juhlat ovat ihania hetkiä päästä näkemään ihmisiä ja on todella tärkeää, että lasten kouluvuotta juhlistetaan kunnolla. He tekevät tärkeää työtä ja kouluvuoden päätös ansaitsee juhlan. Tänä vuonna luvassa suuria tunteita, kun esikoisemme peruskoulu päättyy. Ja ehkä koko Steiner taival. Tämän luokan nuoret ovat suurin osa olleet yhdessä 3-vuotiaasta asti. Jäämme jännityksellä odottamaan, missä koulu jatkuu ensi syksynä.

Yhteisöllisyys

Steinerkoulun isoja vahvuuksia on yhteisöllisyys. Pidämme vanhempien kanssa yhtä myös vapaa-ajalla. Viime vuonna lasten kevätjuhlan jälkeen pääsimme vihdoin koronavuosien jälkeen kokoontumaan Steineräitien kanssa juhlistamaan kouluvuoden päätöstä. Meitä oli yli 20 äitiä saman pöydän ääressä. Osa oli tuntenut jo vuosia ja osa olivat uusia tulokkaita. Kävimme paljon keskustelua Streinerkoulusta, opettajista, lapsistamme ja muuten vaan elämästä. Huomasimme, kuinka paljon olimme kaivanneet yhteistä tekemistä ja vanhaa kunnon puuhastelua ja talkoilua.

Uusille äideille tuntui olevan jäänyt ensimmäisestä vuodesta vahvimpana mieleen, kuinka upeasti heidän lapsensa oli sulautuneet joukkoon. Eräs äiti kertoi, kuinka hänen ekaluokkalainen sanoi ensimmäisen kouluviikon jälkeen, että hän on saanut 300 uutta ystävää. (Meidän koulussa on kokonaisuudessaan hieman yli 300 oppilasta 1. luokasta lukion viimeiseen.) Mutta mikä upeinta tämä tuntuu oikeasti pitävän paikkansa. Tämä tuore Steineräiti oli ollut lapsensa kanssa kaupassa, kun tuntemattomat nuoret olivat tervehtineet tätä ekaluokkalaista. Äiti oli ihmetellyt ja tämä iloinen lapsi oli sanonut reippaasti, että noi oli meidän koulun lukiolaisia. Tätä todella on Steinerkoulu. Omat poikani tuntevat varmasti lähes koko koulun oppilaat nimeltä. Ja koulun opettajat, keittäjät, siistijät, kanslian väki, vahtimestari, kaikki kuuluvat samaan poppooseen.

Loma

Nyt alkaa lapsilla ansaittu loma. Meidän perheen suunnitelmat ovat melko perinteiset.  Toiveena vähemmän aikatauluja ja enemmän aikaa yhdessä perheenä ja ystävien kanssa. Sään mukaan mahdollisimman paljon rentoa oleskelua rannalla, futista, trampoliinia, grillailua, piknikkejä, jäätelöä ja paljon ystäviä. Muutamat juhlat ja mökkivierailut. Edessä jälleen todella työntäyteinen syksy ja nyt on yritettävä vähän ladata akkuja.

Yritän pitää myös taukoa kirjoittelusta jossain vaiheessa, jotta saisi itsekin pienen täysloman.

Muistakaa arvostaa lastenne kulunutta kouluvuotta. Heidän ahkeruutta ja yrittämistä, ei pelkästään tuloksia.

Ihanaa kesää kaikille! Nauttikaa toistenne seurasta ja ottakaa rennosti.

Aami