Eikö näitä blogeja ole jo tarpeeksi?
Tuntuu, että kaikki on jo kirjoitettu. Netti on täynnä erilaisia elämänkertoja, vinkkejä ja oppaita… Miksi MINUNKIN pitäisi kirjoittaa? Eikö näitä blogeja ole jo tarpeeksi? Kuitenkin jokin sisälläni käskee tätä tekemään. Minulla on myös vahva usko ja toivo, että juuri meidän perheellä voisi olla jotain annettavaa muille. Ehkä erilaisia näkökulmia, vertaistukea, tsemppiä tai huvittavia tilanteita! Siispä aloitan tämän matkan sen kummempia enää miettimättä.
Törmään usein vanhempiin, jotka ovat väsyneitä, stressaantuneita, umpikujassa lasten kanssa, parisuhdeongelmissa, rahapulassa….. Josko voisin edes jotenkin antaa muille vanhemmille voimaa arjen pyörittämiseen ja päivästä selviämiseen. Vanhemmuus on haastava ja kuluttava työ, joka varmasti antaa ja ottaa eniten tässä maailmassa. Meidän pitäisi tehdä tätä yhdessä, toinen toisiamme tukien.
Jakamista muiden kanssa
Perustin omille tutuilleni 1,5 vuotta sitten kasvatuspiirin, jossa kokoonnumme teekupposen ääreen keskustelemaan lasten kasvatukseen liittyvistä asioista. Illat aloitamme pienillä tehtävillä, joilla saamme ajatukset aiheeseen. Tavoitteena oli saavuttaa yhteisö, jossa voi puhua avoimesti aroistakin asioista. Saada tukea ja vinkkejä perhe-elämään. Ennen kaikkea vertaistukea jaksamiseen.
”Meillä kaikilla on omat erilaiset taustamme, olemme saaneet erilaiset lähtökohdat elämäämme, elämme nyt erilaisissa ympäristöissä ja eri elämäntilanteissa. Meillä kaikilla on omat puutteemme ja vahvuutemme. Olemme erilaisia ihmisiä ja meillä on erilaisia tavoitteita. Muistetaan ja arvostetaan toistemme erilaisuutta. Ketään ei tuomita tai kritisoida, vaan yritämme hyvässä hengessä auttaa toinen toisiamme. Myöskin luottamuksellisesti Piirin asiat pysyvät piirin sisällä!”
Tahdon jakaa näitä ajatuksia vielä suuremman joukon kanssa. Päätin siis aloittaa bloggaamisen. Kirjoittelen yleisesti kasvatuspiirissämme keskustelluista aiheista, sekä meidän oman perheen elämästä. Yritän pitää tunnelman kevyenä, mutta myös rehellisenä. En halua neuvoa tai paasata kenellekään. Kerron asiat minun näkökulmasta omina mielipiteinäni ja omia kokemuksiani käyttäen.
Meidän oma perhe
Perheeseemme kuuluu äiti ja isä (32, 35), 4 poikaa (12, 10, 7, 5) ja tyttö (1,5). Kaikki energiaa ja tahtoa täynnä! Olen kotiäiti ja isä tekee töitä muusikkona, näyttelijänä ja yrittäjänä. Hänellä on hyvin epämääräiset aikataulut ja päivärytmit. Olemme todella perhekeskeisiä. Arvostamme eläväistä elämää. Talossamme saa juosta ja huutaa, tanssia, soittaa ja laulaa. Meillä ulkoillaan, rakennetaan, leikitään, pelaillaan lautapelejä, luetaan paljon kirjoja. Näytämme tunteita avoimesti, niin hyviä kuin huonojakin. Pidämme kuitenkin parhaamme mukaan kiinni rajoista ja vanhoista käytöstavoista.
Tästä se nyt lähtee, oman arjen ”raportointi” avoimesti. Toivottavasti saat myös jotain uutta luettavaa. Ajatuksia omalle kasvatustaipaleellesi, vertaistukea tai vain viihdettä päivääsi. Otan mielelläni vastaan myös teidän käytännönvinkkejä ja mielipiteitä, mutta turhan kritiikin saa jättää kertomatta.
Mielenkiintoista lukea monilapsisen perheen iloisesta ja tasapainoisesta elämästä.
Toivottavasti monilapsiset perheet lisääntyvät Suomessa.
Voisitko kertoa omien kokemustesi pohjalta, miten yhteiskunta voisi entistä paremmin tukea lapsiperheitä.
Hei, anteeksi viivästynyt vastaus. Täällä päässä oli jo ensimmäiset tiotokoneongelmat!
Kiitos, ehdottomasti laitan tämän aiheen listaani. Listallani odottaa jo todella moni tekstiaihe. Toivottavasti maltat odottaa.
Iloa kevääseen ja tsemppiä vaikeisiin aikoihin.