Uuden edessä – lähtölaskenta lukioon
Voiko tosiaan olla niin, että esikoisen viimeinen vuosi peruskoulussa häämöttää jo loppuaan. Ensimmäistä kertaa lapsi on itse tekemässä isoja valintoja tulevaisuudestaan. Isoja päätöksiä niin nuorelle ihmisille. Silti samalla ihailen omaa poikaani, kuinka hänessä näkyy jo vahvasti nuoren itsenäisen miehen alku! Hän on uuden edessä – lähtölaskenta lukioon on alkanut!
Vaihtoehtojen kartoitus
Juuri kun olen päässyt edellisestä isosta muutoksesta ja kipuiluista, kuinka viimeinen lapsistamme täytti kolme ja lähti päiväkotiin. Nyt vanhin tekee omaa askeltaan ja on lähdössä lukioon mahdollisesti toiselle paikkakunnalle. Olemme keskustelleet ja punninneet vaihtoehtoja. Meillä on saanut vapaasti valita lukion tai ammattikoulun, mutta olemme rohkaisseet valitsemaan lukion. Nyt on tutkittu mitä on tarjolla, mihin keskiarvo riittää, mikä kiinnostaa aidosti, miltä seuraava valinta lukion jälkeen tällä hetkellä näyttää ja mikä palvelisi sitä tässä vaiheessa parhaiten. Vielä siihen päälle on mietittävä arjen käytännöllisyyttä ja koulun sijaintia. Paljon huomioon otettavia asioita. Täytyy huomioida realiteetit, mutta silti haluaisin kannustaa ottamaan rohkeita askelia ja kuuntelemaan sydäntä.
Ei pelolla, vaan sydämellä
Haluan osoittaa, että kuuntelen ja huomion nuoren toiveet ja ajatukset. Hänelle kaikki on tässä ja nyt ja valinnat saattavat tuntua todella isoilta ja vakavilta. Aikuisena en halua vähätellä tätä elämänvaihetta, mutta samalla haluan muistuttaa, että hänen mielipide voi muuttua ja saa muuttua vielä moneen kertaan elämän aikana. Lukion valinta ei ole lopullinen valinta tai suunta omalle elämälle. On mahdollisuus myös vaihtaa kesken lukion, jos ei tunnukaan hyvältä. On mahdollisuus tehdä muutoksia, ilman että olisi jotenkin epäonnistunut.
Pelon tai epäonnistumisen varjossa ei kannata jättää valintoja tekemättä. Muuten ei koskaan saa edes mahdollisuutta onnistua. Mahdollisuuksia ei kannata jättää kokeilematta, jos halu on kova ja sydän vetää johonkin suuntaan. Kortit kannattaa katsoa, jos yhtään kiinnostaa. Sitten ne voi jättää tai vaihtaa, jos ei osunutkaan odotettuun. Sitten ainakin tietää paremmin minkä välillä valintoja tekee. Eihän kukaan voi ennustaa täysin varmasti missä tulee viihtymään tai onnistumaan.
Kauaskatseisuutta
Itse kun olin tuossa iässä, ei vaihtoehtoja ollut kovinkaan paljon. Lähtökohtaisesti valinnat tuli tehdä lukion ja ammattikoulun välillä. Tänä päivänä ihan yllätyin, kuinka paljon pienessä Lahdessammekin oli vaihtoehtoja erilaisille lukiolinjoille. 15-vuotiaalta vaaditaan jo aika paljon tulevaisuuden suunnitelmallisuutta, kun vaihtoehtoja on niin paljon ja selkeitä suuntauksia jo tulevaan ammattiin.
Minusta lukiossa kuuluu nauttia nuoruudesta ja samalla tutustua itseensä, uusiin ihmisiin ja maailman mahdollisuuksiin. Löytää seuraavan askeleen suunta, on se sitten sama, kuin 9-luokalla ajatteli tai täysin eri. Saada elämyksiä ja kokemuksia. Ystävien kanssa elämistä!
Luottoa itseensä ja uskoa unelmiin
Minusta tärkeintä on, että nuori uskoo omiin kykyihinsä, vaikka koulutodistus ja keskiarvo eivät sitä ihan tukisikaan. En usko, että kovinkaan monen koulumenestys on parhaimmillaan yläasteella, jonka mukaan sitä mitataan tässä seuraavassa vaiheessa. Toivoisin todella, että kaikille nuorille vakuuteltaisiin kotona tai koulussa, että tämä maailma tarvitsee kaikenlaisia osaajia! Koulun todistus ei aina kerro sitä, mihin sinusta tulevaisuudessa on tai mitä kannattaa lähteä tavoittelemaan. Nuoriin pitäisi ladata mahdollisimman paljon unelmia, rohkeutta ja uskoa tuleviin mahdollisuuksiin. Heillä on koko maailma auki ja elämä edessä!
Miltä äidistä tuntuu
Minulta kysyttiin viikonloppuna, että miltä minusta äitinä tuntuu, jos poika lentää pesästä jo lukion aikana? Olen itsekin yllättynyt, kuinka tasaisin tuntein olen pystynyt tätä ainakin vielä toistaiseksi ajattelemaan. Totuus nähdään sitten, kun hän oikeasti pakkaa kamansa. Jos hän todella lähtee lukioon toiselle paikkakunnalle, kulkee hän ainakin ensimmäisen vuoden junalla ihan omasta kodista käsin. Sitten katsotaan tilannetta, miten seuraavat vuodet järjestellään. Siihen sain sentään vielä vähän lisäaikaa. Totta kai omasta lapsesta luopuminen tuntuu pahalta, mutta siihen tässä kuitenkin pyritään, että pystymme opettamaan heidät elämään itsenäistä elämää.
On ollut ilo seurata esikoiseni kasvua upeaksi nuoreksi mieheksi. Meidän keskustelut ja hänen ajatukset ja mielipiteet ovat todella kypsiä ja mielenkiintoisia. Luotto häneen ja hänen selviytymiseen omillaan on jo todella korkealla. Silti siellä on vielä se ihana pieni lapsi, joka tarvitsee vanhempien huolenpitoa ja tukea tietyissä hetkissä. Se kaikki huolehtiminen vain muuttaa pikkuhiljaa muotoaan enemmän ystävän tai puolison tyyppiseen huolehtimiseen. Pystyy myös huolehtimaan koko ajan enemmän ja enemmän etäältä. Ei tarvitse välttämättä olla tarkkailemassa jokaista liikettä vieressä. Tietenkin haluaisin pitää hänet vielä pitkään kotona, mutta on annettava tilaa lentää omilla siivillään, ja olla itse valmiina ottamaan koppia, jos hän putoaa.
Parin viikon päästä alkaa haut ja sitten alkaa jännitys, missä poikamme elämä jatkuu ensi vuonna.