Pelot

Pelko on hämmentävä tunne. Toisaalta se voi pelastaa henkemme ja toisaalta taas lamauttaa aivan turhaan. Toisinaan se hallitsee ja valtaa elämämme väärällä tavalla. Toisinaan pelot pitävät meidät turvassa ja estää meitä tekemästä typeriä virheitä. Pelkoja on niin paljon erilaisia.

Pelot ovat yleensä opittuja lapsuudesta tai muovaantuvat meille elämän ikävien asioiden myötä. On myös pelkoja, joita ei aina ole helppo selittää tai yhdistää johonkin tiettyyn tapahtumaan, kuten pimeänpelko tai korkeanpaikan pelko. Ei ole oikeaa tai väärää asiaa, jota pelätä. Jokaisella on omat tarpeelliset ja tarpeettomat pelot ja pelko on niin henkilökohtaista. Olen jo pitkään halunnut kirjoittaa peloista ja kuinka voimme vaikuttaa siihen, mitä pelkoja ”tartutamme” lapsiimme. Nyt maailman tapahtumat laittoivat omat pelot suurennuslasin alle ja hieman uusiksi.

Äitiys muutti pelkoja

Olen lähtökohtaisesti positiivisesti ajatteleva ihminen ja etsin jossain vaiheessa kaikesta niitä hyviä puolia, joiden avulla on taas helpompi jatkaa elämässä eteenpäin. Minusta on tärkeää osata ottaa opiksi elämän ikävistä asioista ja siirtyä vahvempana kohti uusia asioita. Olen pikkutytöstä asti ollut myös todella rohkea. Rohkea tekemään, kokeilemaan ja sanomaan omia ajatuksia. En voi sanoa, että olisin kovinkaan montaa kertaa lapsena kunnolla pelännyt jotakin. Koen myöskin, että minua autettiin hallitsemaan ja käsittelemään pelkojani rakentavasti. Minuun luotiin sitä elämänasennetta, rohkeutta ja uskoa hyvään elämään.

Äidiksi tultuani pelot saivat uudet mittapuut ja aivan uudet pelot nousivat pintaan. On jotain liian tärkeää ja rakasta menetettävänä. En ole enää vastuussa vain itsestäni ja omista peloistani, vaan myös lasteni.

Rohkea lapsi

Olenko onnistunut siirtämään tämän saman rohkeuden myös omiin lapsiini? Uskoisin, että kyllä. Meidän lapsissa näkyy tämä sama rohkeus ja pelkäämättömyys. Siinä on toki myös huonot puolensa. Osalta puuttuu hieman myös sellaista tervettä pelkoa, joka on luotu suojelemaan meitä oikeilta vaaroilta. Liiallinen rohkeus voi muuttua tyhmyydeksi hyvinkin herkästi. Tietenkin heillä on ollut kausia, kun on ollut pelottavia asioita mielessä, mutta ne on otettu vastaan. Niistä on juteltu ja rohkaistu lasta käsittelemään ja selviämään turhista peloista. Mikään pelko ei lähtökohtaisesti ole lapsella turha tai hölmö, vaan kaikki pelot otetaan yhtä tärkeinä käsittelyyn. On kaikista rohkeinta voittaa pelkonsa ja löytää vahvuus näkemään niitä hyviä puolia itse pelossa ja sen voittamisessa.

Virheitä ei kannata pelätä

Olemme aika vahvasti opettaneet lapsillemme, että elämää ei kannata pelätä. Pyritty siihen, ettei varsinkaan epäonnistumisia pelättäisi, vaan kokeiltaisiin ja tehtäisiin rohkeasti asioita. Epäonnistuminen ei ole huono asia, vaan se on uuden oppimista. Sanotaan, että ennen kuin onnistuu, täytyy epäonnistua monta kertaa. Jokainen epäonnistuminen on siis askel lähemmäksi onnistumista. Tällä asenteella ollaan menty ja toivon, että he menevät oman aikuisuutensakin.

Virheitä sattuu kaikille ja niitä ei myöskään kannata pelätä, ne kuuluvat elämään. Kannattaa mieluummin ottaa oppia virheistä, ettei toista niitä. Kannattaa harjoitella, kuinka niistä jatketaan eteenpäin. Jos koko elämänsä pelkää virheitä tai epäonnistumisia, jää monen monta kokemusta ja unelmaa saavuttamatta.

Tuntematon pelottaa

Monesti ihminen pelkää tuntematonta. On sitten kyseessä ihminen, maa, ruokalaji tai tuntematon tulevaisuus. Asiat, joita emme voi ymmärtää tai hallita saattavat pelottaa. Minusta näitäkään ei kannattaisi suoranaisesti pelätä, vaan luoda mieluummin utelias asenne. Halu oppia uutta, tutustua, kokeilla ja nähdä. Kannattaa erottaa asiat joihin voi itse vaikuttaa ja mihin ei. Asioita, joihin ei voi itse vaikuttaa on ehkä hieman turha pelätä tai ainakaan antaa pelon vallata elämäänsä.

Lapsen ei kuulu tietää liikaa asioista, joita hän ei voi oikeasti ymmärtää. Sota on ehdottomasti yksi niistä. Varsinkin tässä tilanteessa, kun ei aikuinenkaan voi ymmärtää mitä tapahtuu ja miksi ihmeessä. Lapsen mielikuvitus on niin paljon aikuista rikkaampi ja värikkäämpi. Silti siitä on todella tärkeää keskustella lapsen kanssa, mikäli hänellä jo on jotain tietoa asiasta. Minusta tärkeintä on puhua lapsen kanssa totuudenmukaisesti, mutta silti aina säilyttää usko positiiviseen tulevaisuuteen. Sen voimalla pääsee monen pahan yli.

Tärkeiden ihmisten ja asioiden menettäminen

Tärkeiden asioiden menettäminen on varmasti meille jokaiselle se suurin pelko. Läheisen, kodin, ruuan, vapauden ja turvallisuuden menettäminen on todella pelottavaa. Yleensä tämän kaltaisia pelkoja on hyvä pyrkiä hallitsemaan olemalla ajattelematta niitä. No entä, kun ne isketään yhtäkkiä oikeasti eteen? Meiltä kaikilta vietiin tietynlainen vapaus koronan myötä ja nyt tuntuu, että meidän turvallisuus ja jopa kodit voivat olla uhattuna. Onneksi olemme vasta ajatuksen tasolla siinä pisteessä, emmekä konkreettisesti.

Vaikka pidän tietyllä tavalla pelottomuutta hyvänä piirteenä, uskon silti että ihminen, joka ei oikeasti pelkää mitään on maailman köyhin ihminen. Hänellä ei ole mitään tärkeää menetettävää. Emme silti voi antaa tälle menettämisen pelolle valtaa, koska muuten emme pysty nauttimaan siitä rakkaudesta ja rikkaudesta, mitä meillä on. Emmekä myöskään pysty sitä jakamaan muille.

Mitä pelot saavat aikaan

Monesti pelkäävä ihminen on joko arka ja vetäytyvä tai vihainen ja hyökkäävä. Pelko aiheuttaa reaktion, jossa me yritämme puolustaa ja suojella itseämme ja läheisiämme. Pelko sumentaa helposti järkevän ajattelun ja saa silloin aikaan huonoja valintoja ja tekoja. Monesti typeriä tekevä ja pelkoa aiheuttava pelkää itse jotakin vielä enemmän. Siksi on hyvä opetella lapsen kanssa ensin tarkkailemaan pelkoa aiheuttavaa asiaa ja miettiä hyviä ratkaisuja sen kanssa, kuinka pelkoa voi itse hallita. Onko pelko oikeasti meille tarpeellinen. Mörkö sängyn alla on vakavasti otettava pelko, jonka päihittäminen vahvistaa lapsen itsetuntoa. Sen vähättely vähättelee samalla myös lapsen ajatuksia ja tunteita.

Maailman tapahtumat ovat herätelleet pelkoja, joita itse ei ole ennen osannut edes oikein ajatella. Tai on aina ajatellut, ettei ne kosketa meitä täällä ihanassa turvallisessa suomessa. Viime aikoina olen saanut kamppailla todella paljon, että en ole antanut valtaa tulevaisuuden pelolle ja läheisteni menettämisen pelolle. Täytyy kaivamalla kaivaa sitä rohkeaa selviytyjän asennetta, jotta en ainakaan tartuta pelkoani lapsiini. Tietoisesti siirtää ajatuksia pois omasta pelosta ja tukea lapsia siinä myös.

Silti samalla tämä tilanne on nostanut kiitollisuutta ja arvostusta omaa elämää kohtaan ja rakkautta lähimmäisiä kohtaan. Se on myöskin lisännyt empatiaa sodasta kärsiviä kohtaan. Itse pelko ei tässä kohtaan auta, vaan mitä toimintaa se pelko meissä aiheuttaa ja olisiko sen tarpeellista aiheuttaa? Empatiaa ja avunantoa kärsiville vai vihaa ja kostonhimoa toiselle osapuolelle. Ei ole kahta sanaa, kumpaa tahdomme lapsillemme opettaa, jotta se toimintatapa tulisi heille automaationa myös aikuisena. Viha ja kosto ei ratkaise vihaa. Rakkaus ja avunanto sammuttaa tulipaloja paremmin.

Kuva @joanneheidilee.photo

Voimia kaikille tähän ikävään aikaan. Pitäkää huolta itsestänne ja lähimmäisistänne, jotta voitte auttaa myös kauempana apua kaipaavia.

Aami