Nuorison maailma tänä päivänä

Ajattelin 20-vuotiaana, että kun saan lapset nuorena, niin minun on helpompi ymmärtää heitä murrosiässä. Koin, että pienellä ikäerolla pystyy paremmin samaistumaan ja muistaa vielä tuoreesti omat vastaavat kipuilut. Tietenkin ymmärsin jo silloin, että jokainen nuori kipuilee eri aiheiden kanssa ja maailma ympärillä muuttuu. En silti osannut kuvitellakaan, että nuorison maailma tänä päivänä olisi muuttunut näin paljon 20 vuodessa.

Itse 15-vuotiaana

Muistan todella hyvin elämäni, ajatukseni ja tunteeni, kun itse olin 15-vuotias. Koen monelta osin olevani ihan sama ihminen edelleen. Tietenkin päälle on tullut kerroksia ja elämänkokemus on muuttanut ajatuksia, mutta ei kaikkea. Koen olevani sisimmiltäni sama ihminen. Se kertoo minulle myös siitä, kuinka tärkeä vaihe murrosikä on ja kuinka paljon se voi määritellä tulevaisuutta.

Olen valmistautunut omien lasteni murrosikään jossain määrin koko äitiyteni. Jotenkin olen ajatellut, että sitten sitä vanhemmuuden onnistumista jotenkin mitataan. Minulle oli tärkeintä, että saan säilytettyä puheyhteyden ja tietyn tason ymmärryksen nuoreen, niin sitten selvitään haasteista yhdessä. Eihän kaikilla edes tule haasteita ja toisilla aivan valtavia. Kummatkin ovat aika yksilöllisiä peilattuna nuoren omaan luonteeseen ja ympäröivään elämäntilanteeseen ja kaikilla murrosikä on hyvin eri ikäisenä.

Esikoinen hyppäsi rajan yli

Nyt kun meidän esikoinen täytti 15 niin koen, että jossain määrin olemme nyt hypänneet jonkin rajan yli. Koen myös olleeni monessa asiassa oikeassa. Kasvatuksellinen pohja on nyt tehty ja nyt on nuoren vuoro itse miettiä minkälainen aikuinen hän haluaisi olla, mitä elämällään tehdä. Tietenkin ihmisen kasvu ja kehitys jatkuu hamaan loppuun asti, mutta tässä kohtaan saadaan jonkinlainen kuva siitä, minkälainen aikuinen hänestä tulee. Edelleen meillä vanhemmilla on paikkamme tässä kaikessa, mutta hieman erilainen. Nuori itse päättää, mitkä asiat ovat hänelle tärkeitä. Hän testaa rajoja ja vanhempien rakkautta, mutta vain jos siihen on tarvetta.

Pelko muuttui

Minulla oli pieni pelko omien lasten murrosikää kohtaan ja varsinkin, kun murrosikäisiä poikia on talossa niin pitkään ja hännänhuippuna tulee vielä neitimme. Murrosiästä puhutaan minusta paljon negatiiviseen sävyyn ja olen aina nähnyt sen jonkinlaisena testinä vanhemmille. Nyt pelko on muuttunut enemmän uteliaisuudeksi.

Seuraan uteliaisuudella ja kuuntelen mielenkiinnolla nuortemme juttuja ja ajatuksia. Esikoisemme on taitava puhumaan ja mielellään pohtii maailman asioita yhdessä meidän kanssa. Näistä keskusteluista saa itsellekin aina niin paljon. Hän on todella kiinnostunut meidän historiasta ja muutenkin aikuisten elämästä. Mitä reittiä pitkin olisi mahdollisuus päästä mihinkin päätepysäkille. Hän myös ihanasti kuuntelee meitä ja arvostaa meidän elämänkokemusta.

Perheemme seuraavissa pojissa näkyy jo nyt vähän isompia kynnyksiä, joiden kanssa saamme varmasti haastaa toinen toisiamme. Kaikki eivät ole ihan niin puheliaita ja pohtivia, vaan helpommin sulkevat murheet ja pahan olon sisälleen ja purkavat sen sitten ulos ikävillä keinoilla. Näen tässä kaikista eniten haasteita, jos nuori ei halua tai osaa purkaa sydäntään ja näin ollen ei saa sitä tukea ja ymmärrystä vanhemmilta.

Avarakatseisuutta vai muotteja?

No, sitten tämä maailman muuttuminen. Huomaan paljon yhtäläisyyksiä tämän päivän nuorten tunnekamppailuissa omaan nuoruuteen verrattuna, mutta on myös isoja eroavaisuuksia. Isoimpana vaikuttajatekijänä olen huomannut ehkä kolme asiaa: some, huumeet ja lasten kasvatus.

Sosiaalinen media ja internet antaa nuorille todella paljon materiaalia, tietoa ja vaihtoehtoja. Se vaatii todella paljon itsensä tuntemista, rajaamista ja suojelua. Mahdollisuuksia ja helpottavia tekijöitä on paljon, mutta myös vertailu ja vaatimukset ovat nousseet samassa suhteessa ja vielä maailman laajuisesti. En haluaisi itse elää nuoruuttani, tuossa kuvien luomassa painemylläkässä. Nuorten kuuluu myös olla koko ajan saatavilla ja valppaana tai tipahdat herkästi ulkopuolelle. On paljon asioita, joista täytyy olla koko ajan ajanhermoilla. Välillä vaikuttaa todella stressaavalta tavalta elää.

Ulkonäköpaineet ovat aika vaativia. Ja myöskin kalliita. Muoti tuntuu edelleen olevan todella ryhmäyttävä tekijä ja toisinaan tuntuu siltä, että kaikkien täytyy näyttää aivan samalta. Ristiriitaa minun näkökulmasta asiaan tuo se, että minusta tämän päivän nuorilla on myös avarakatseisempi näkemys siitä, kuinka jokaisen täytyy olla oma itsensä. On paljon myös näitä rohkeita valtavirrasta poikkeavia. Myös sukupuolen moninaisuus niin itseään kohtaan, kuin puolisoa antavat ihanasti vapautta kuunnella omaa sydäntä ja tarpeita. He elävät juuri nyt yhtesiskuntamme todella isojen asioiden muutostaitteessa, jossa saattaa monella olla hyvinkin erilaiset näkemykset vanhempiensa kanssa.

Huumeet isoin huolenaihe

Itselleni isoin huolenaihe on huumeet. En ymmärrä niistä yhtään mitään ja ne ovat minulle vain pelottava möykky. Niiden yleistyminen varsinkin nuorten keskuudessa on todella huolestuttavaa. Hirmu tahdilla on myös yleistynyt muut päihteet, kuten vapettaminen (sähkötupakka). Se tuntuu olevan jo ala-asteen suuri haaste. En myöskään osaa ehkä keskustella aiheesta niin rakentavasti tai uskottavasti, kun en niistä mitään tiedä. Onneksi olemme poikien kanssa ainakin vielä toistaiseksi täysin samaa mieltä, että ei niihin sen enempää tarvitse tutustuakaan. Silti olisinhan aivan liian sinisilmäinen, jos en asiaan yhtään perehtyisi luottaen vain lapsiini, ettei minun tarvitse. Olen jo kevyesti tämän työn aloittanut, mutta toistaiseksi se on vasta nostattanut huoleni koko yhteiskunnan nuoria kohtaan.

Nuoren kasvatuspohjan luominen

Kolmantena nostin lasten kasvatuksen. Minusta tuntuu, että tämän hetken nuorten vanhemmat ovat todella monin ja erilaisin pohjin kasvattajatyössään. Naapureiden väliset kasvatus periaatteet saattavat olla todella erilaiset, jolloin on vaikea muodostaa yhteisiä linjauksia turvallisten aikuisten kesken. Myöskin yhteisöllisyys on vähentynyt ja on vähän enemmän sellainen, jokainen huolehtii omastaan -linja. Nuoriso tarvitsee ympärilleen erilaisia luotettavia aikuisia. Toiselle voi uskoutua eri asiasta, kuin toiselle. Samalla apua olisi tarjolla hyvin paljon enemmän haastaviin tilanteisiin, jossa nuori ei pärjää yksin.

Kasvatuksessa saatetaan myös olla epävarmoja, mihin niitä rajoja laittaa. Kuulostellaan vähän kavereiden vanhempien asettamia linjoja ja myötäillään. Siitä katoa helposti uskottavuus, jos vanhempi itse ei ole varma perheen säännöistä. Samalla se voi myös osoittaa nuorelle luottamusta, että hänenkin mielipiteillä on merkitystä ja hän voi vaikuttaa. Vanhemmissa on paljon myös tätä halua miellyttää ja olla lapsen/nuoren kaveri. Jossain määrin hyvä, mutta kyllä nuorella täytyy edelleen olla se aikuinen, joka sanoo viimeisen sanan ja turvaa nuoren selustaa.

Jään jännityksellä ja mielenkiinnolla seuraamaan, mitä kaikkea nämä meidän lasten nuoruusvuodet meille tuo tullessaan ja kuinka paljon maailma kerkee vielä muuttua esikoisen ja kuopuksenkin murrosiän välissä?

Pysähdy kuuntelemaan nuortasi! Yritä parhaasi mukaan ymmärtää, tukea ja rakastaa!

Aami

Pitkästä aikaa pieni mietintä tehtävä:

Pysähdy hetkeksi miettimään omaa nuoruuttasi
1. Minkälaisia muistoja sinulle jäi omasta nuoruudestasi?
2. Minkälaiset oli välisi vanhempiisi/ huoltajiisi?
3. Mitä olisit kaivannut enemmän huoltajiltasi? Entä vähemmän?
4. Missä vanhempasi sinun mielestäsi onnistuivat?
5. Mitä tunteita murrosikäisen vanhemmuus sinussa herättää?

6. Minkä koet sinulle haastavimpana nuoren vanhempana?