Kultainen talo, Steinertarha

Steinertarha on meidän lasten toinen koti. Vanha puurakennus hohtaa kultaisena aamuauringossa. Tämä talo on rauhan tyyssija, jossa lasten melu häviää paksujen hirsien ja lempeiden pastillisävyjen sekaan. Tunnelma on aina lämmin ja rauhallinen. Rakkaus huokuu jo portille asti. Tämä on lastemme päiväkoti: Kultainen talo, Steinertarha.

Pikkutytöstä steineräidiksi

Keväällä 2010 istuin pienellä puupenkillä viimeisilläni raskaana tutustumassa esikoiseni tulevaan hoitopaikkaan. Minulle tilanne oli nostalginen, koska olin istunut samassa huoneessa, samalla puupenkillä pikkutyttönä 20 vuotta sitten. Olin itse viettänyt kolme vuotta leikkien tässä samassa talossa. Nyt alkaisi minun vuoroni äitinä kultaisessa talossa. Tuntui todella ihanalta ja varmalta, että lapseni pääsi äidin huomasta tähän ihanaan pesään.

Syksyllä 2010 poikani tepasteli rohkeasti portista sisään ja jäi reippaasti leikkimään. Hoitajana oli tuttu nainen, joka oli lämminsydäminen ihana huolehtija lapselleni. Lapsi otetaan vastaan ihmisenä, joka on oma persoona. Häneen halutaan tutustua ja tarjota hänelle parasta tukea kasvuun. Minun äitinä ei tarvinnut olla huolissaan, jääkö lapseni jalkoihin tai huomiotta. Tiesin heti, että täällä lapseni on hyvä olla, oppia uutta ja kasvaa kohti koulua.

Seuraavien lasten on ollut vieläkin helpompi aloittaa tarhataival, koska he ovat tutustuneet paikkaan ja hoitajiin ihan vauvasta lähtien. Jokaisen lapsen kohdalla olen saanut raahata pientä 2-vuotiasta pois tarhasta, että ”sinä saat jäädä leikkimään vasta ensi vuonna, nyt jää vain veli ja me menemme vielä kotiin.” Kun tämä pitkään odotettu päivä sitten koittaa, on lapsi intoa puhkuen jäämässä yksin hoitoon.

Viimeinen kierros

Neljännellä pojallani alkoi nyt viimeinen kevät Steinertarhassa ja ensi syksynä siirrytään koulun puolelle. Tämä siirtymä on ihanan lempeä, koska kouluun on tutustuttu jo hyvissä ajoin ja mukana tulee koko eskariluokka. Vastassa on myöskin paljon tuttuja menneiltä tarhavuosilta ja isoveljien lisäksi heidän tuttuja kavereita. Koko koulu ottaa uudet koululaiset lämpimästi vastaan silkkikujan kera.

Tulevana syksynä vaihdossa tarhaan tulee vielä perheemme kuopus. Minulla alkaa viimeinen kierros tarhaäitinä. Suren jo valmiiksi sitä kevättä, kun viimeisen lapseni viimeinen kevätjuhla on juhlittu. Kun tämä 14 vuoden tarhaäitiura jää taakse, saan varmasti vieroitusoireita. Kultainen talo ja ennen kaikkea eräs hoitaja on antanut minulle joka aamu ihanan voimaannuttavan potkun päivään. Luulen, että joudun ajamaan aamuisin tarhan kautta, vaikka en sinne ketään enää veisikään. Onneksi yhteydenpito hoitajaan tulee varmasti säilymään aina. Hän on ollut lapsilleni kuin toinen äiti ja koko perheen suuri tuki ja pikaterapeutti. Jään odottamaan sitä päivää, että pääsisin vielä kolmannelle kierrokselle talossa mummona.

Luonto ulkona ja sisällä

Luonto on tärkeä osa Steinerbedagogiikkaa ja päiväkodin puolella se näkyy todella vahvasti. Ulkoilun ja metsäretkien lisäksi luonto on läsnä myös sisällä. Lelut ovat kaikki luonnon materiaaleista. Ne ovat yksinkertaisia, mutta ruokkivat luovuutta. Pastillin väriset tekstiilit luovat rauhaa ja lempeyttä. Laulut, runot ja tarinat ovat myös luonnonläheisiä. Tarhassa syödään omassa keittiössä pääosin luomutuotteista valmistettua kasvisruokaa. Aamulla sisään astuessa tuleekin vastaan ihanat tuoksut päivän keitoksista.

Selkeä rytmi ja toiminta tukevat lapsen arkea. Vuosikalenteri juhlien ja vuodenaikojen mukaan tehtyjen askartelujen kautta lapsi on yhtä luonnon kanssa. Lapsi saa olla lapsi ja kasvaa ja kehittyä omassa rauhassa. Hänelle tarjotaan virikkeitä ja apuja oman tason mukaisesti. Kodinomainen toiminta opettaa lapsille paljon muutakin, kuin valmiuksia kouluun. Jopa pienet 3-vuotiaat ovat vuorollaan apulaisina keittiöhommissa. Näin lapsi oppii tärkeitä taitoja, mutta myös kokee itsensä tärkeänä ja tarpeellisena.

Viikkorytmin aamutoimintoihin kuuluu maanantaisin maalausta, tiistaisin eskarit leipoo ja pienemmillä on satuliikuntaa, keskiviikkoisin eskareilla on eurytmiaa ja pienemmillä leipomista, torstaisin on eskarituokio ja pienemmillä vapaata leikkiä, perjantaisin koko talo lähtee metsäretkelle. Tämä rytmi luo lapsille turvallisuutta ja vanhemmille ihanan pelikortin avata keskusteluja lapsen päivästä.

Toinen perhe

Talossa on kolme pientä ryhmää, joissa kaikissa 7-14 lasta, ikäluokassa 3-6-vuotiaat. Esikoululaiset ovat ryhmissä sekaisin pienempien kanssa. Heillä on joka päivä oma eskarituokionsa, mutta muuten he toimivat yhdessä pienempien kanssa. Mielestäni tässä toteutuu ihanasti yhteispeli. Isommat saavat olla esimerkkeinä ja opettavat pienempiä, kun taas pienemmät seuraavat ja oppivat isommilta. Jokaiselle löytyy seuraa ja leikit ovat hyvin erilaisia, kun välillä joukossa on eri-ikäisiä ja tyttöjä ja poikia sekaisin. Toisinaan taas eskaripojat keksivät omat vauhdikkaat leikkinsä.

Meidän perheen isommat pojat tahtovat edelleen tasasin välein tulla käymään tarhalla, kun pikkuveljeä haetaan. He muistelevat omia tarha-aikojaan todella lämmöllä.

Kysyin 13-vuotiaalta esikoiseltani, että mitä sinulle on jäänyt mieleen tarhasta ja minkälainen paikka se sinun mielestäsi on? Hän vastasi: ”Se on kuin perhe!”

Kultainen talo on täynnä kultaa. Täällä on lapsen hyvä olla ja aloittaa oma itsenäinen taival kohti suuria unelmia.

Aami