Kotikoulu, kuka oppii ja mitä?
- Mistä tämän edes aloittaisi, kun yhtäkkiä elämä muuttuu radikaalisti?
- Kuinka helppoa tai vaikeaa on sopeutua uuteen tilanteeseen?
- Kun kaikki 7 jää kotiin 24/7, niin ainakin hermoja koetellaan oikein olan takaa!
- Tämä tulee opettamaan meille paljon tärkeitä asioita.
Aluksi en osannut ottaa tätä tautia vakavasti. En ole lainkaan pöpökammoinen ihminen. Ajattelin vain, että täytyy panostaa käsien pesuun ja jos tauti iskee, se on vain sairastettava pois. En yleensä lue tai katso uutisia. Tälläkin kertaan olin pitkälti mieheni raporttien varassa. Seurasin kyllä otsikoita, mutta en uppoutunut asiaan sen enempää. Seuraavaksi mieheni päätti, että lapset jäävät kotiin. Apua, kotikoulu, kuka tässä nyt oppii ja mitä? Ahdistuin, pelkäsin ja olin todella kireänä. En oikein ymmärtänyt kuinka isosta asiasta olikin kyse.
Lasten kotikoulu alkoi, enkä tiennyt enää mitä ajatella. Mieheni stressasi ja raportoi uutisia. Minä yritin vain pysyä kasassa lasten vuoksi. Nyt ei voi masentua. Pyysin kotiin koronataukoa. En pystyisi lukemaan tai kuulemaan enää yhtään uutista menettämättä järkeni. Sain kasattua itseni. Nyt olemme vain kotona, eikä kukaan liiku mihinkään. Yritän parhaani mukaan ”unohtaa” ulkomaailman ja keskittyä selviämään uudesta elämäntilanteesta. Haluan myös löytää asian hyvät puolet ja nauttia ajasta lasten sekä mieheni kanssa. En voi tämän enempää auttaa muita asiassa, joten keskityn auttamaan lapsiani ja itseäni. Vahva usko valoisampaan tulevaisuuteen auttaa minua jaksamaan eteenpäin.
Minikoulu kotona
Meidän tulisi järjestää 6.luokka, 3.luokka ja 1.luokka saman pöydän ääreen. Löytää jokin järkevä yhteinen ratkaisu. Sen lisäksi toisen kädet täyttyvät 5v. ja 1,5v touhuissa. Siihen päälle pitäisi tehdä, töitä, ruokaa ja kotitöitä. Ensimmäinen viikko oli hakemista ja totuttelua. Katsotaan kuinka tämä seuraava viikko sujuu, kun isännän täytyy keskittyä enemmän töihin ja hoidan paljon koko pakettia yksin.
Kuinka lapset reagoivat kotikouluun
Kaikki hieman erilailla ja ehkä meidän onneksi: Eri päivinä.
1. päivänä
Vanhin raivosi lähes koko päivän. Hän stressaantui opettajan antamasta tehtävälistasta ja meidän tavasta rakentaa päivä hänen mielestään turhuuksilla. Hän oli myös ehtinyt saada päähänsä ajatuksen lomasta, jossa vähän tehdään tehtäviä. Onneksi jo toisena päivänä hän rauhoittui ja oli hyvillään myös näistä päivän ylimääräisistä hetkistä. Hän myöskin huomasi, että ensin mahdottomalta tuntuva tehtävälista ei ollutkaan niin mahdoton.
2. päivänä
Oli 5v. vuoro raivota. Hän tuskastui jostain syystä aivan kaikesta. Hän halusi osallistua yhteisiin juttuihin, mutta tunsi itsensä huonoksi veljiensä rinnalla. Kaikki tuntui menevän pieleen. Uskon, että hän kaipasi myös leikkejä tarhakavereiden kanssa.
3. päivänä
Teki hieman tiukkaa 1-luokkalaiselle. Pientä vastaan hankaamista ja kiukkua, mutta ei pahasti. Hän taisi selvitä kaikista kevyimmin tästä muutoksesta. Hän rakastaa koulua ja kaikenlaisia tehtäviä. Nyt hän saa tehdä myös haastavampia juttuja isoveljiensä kanssa.
4. päivänä
Turhautui meidän 3-luokkalainen. Hän on perfektionisti ja äärimmäisen huono sietämään itseltään minkäänlaisia epäonnistumisia. Kun kirjain ei ole juuri haluamallaan kohdalla, hän suuttuu ja sotkee koko paperin tai katkaisee kynän. Hänen kanssaan on ollut paljon haasteita tällä luokalla, mutta en ihan tällaista ole kotona ennen nähnyt. Yleensä hän on tehnyt läksyt itsenäisesti ja kaikki on sujunut mallikkaasti. Hän on myös suhteellisen hyvä monissa aineissa, jolloin meitä vanhempia ei ole apuun tarvittu. Nyt huomaan, että kyllä meitä olisikin kaivattu. Meitä olisi tarvittu tarkistamaan ja tsemppaamaan yli pienten epäonnistumisien. Nyt meillä on hyvää aikaa olla hänen tukena näissä tuskan hetkissä ja auttaa selviämään niistä jollain muulla keinolla, kuin raivostumalla tai sivuuttamalla. Hänen kanssaan tarvitaan kärsivällisyyttä ja paljon!
5. lapsistamme
Meidän kuopus on aivan onnessaan, kun kaikki ovat koko ajan kotona. On toki melko haastavaa, kun hän haluaa myös osallistua kaikkeen. Hänen taidot eivät tietenkään riitä paria minuuttia pidempään piirtämiseen, ja sitten alkaa kynät lennellä. Hän siis toimii taitavana luokan häirikkönä.
Me vanhemmat
Mitä tulee äidin ja isän raivopäiviin, niin joka päivä on ollut aika kireätä. Jospa mekin sopeuduttaisiin tähän tilanteeseen ja löydettäisiin jostain voimia pysyä rauhallisina ja positiivisina, ulkomaailman tapahtumista huolimatta.
Yleisesti lapset ovat olleet hieman levottomia ja nahistelleet todella paljon. Joka väliin joku haastaa riitaa. Eikä mikään ihme, kun ovat koko ajan yhdessä. Siispä meidän vanhempien on ollut pakko kiristää linjoja. Tuntuu, kuin olisi alkanut kurinpalautusviikot. Muistutettava lapsia toisen huomioon ottamisesta ja yhteen hiileen puhaltamisesta. Olemme kaikki samassa veneessä ja kaikkia ärsyttää, kun ei saa nähdä kavereita tai sukulaisia. Silti ei paineita saa purkaa mätkimällä veljiä.
Kotilukkari
Lapset ovat olleet kotona siis jo 16.3. maanantaista alkaen. Edellisenä sunnuntaina pyysin heitä tuomaan minulle kaikki vihkot ja kirjat. Otin heidän lukujärjestykset esiin ja aloin yhdistämään niitä yhdeksi kotilukkariksi. Ei mikään helppo tehtävä. Päädyin yksinkertaistettuun suunnitelmaan, jossa on raamit, mutta myös joustovaraa.
8:30 Aamujooga ja pieni laulu leikki jumppa tuokio.
9:00 Pöydän ääressä jokainen tekee omia tehtäviä opettajilta tulleiden ohjeiden mukaan.
10:00 ULOS kevätbongausta, metsäretki tai vapaa välitunti.
11:00 RUOKA
11.30 Englanti, saksa tai ruotsi. (Steiner-koulussa alkaa jo ekalla luokalla englanti ja saksa.)
12:00 Koko talo hiljenee päiväunirauhaan. (Isoimmat jatkavat itsenäisesti omia kesken jääneitä tehtäviä.)
14:00 Välipala
14:15 Kuvista, liikuntaa, leivontaa, kässää tai musiikkia.
15:00 ”koulu päättyy”
Opettajien tuki korvaamatonta
Ala-asteikäisten kanssa kieliä on kiva harjoitella leikkien avulla. Kauppa, ravintola, pantomiimi ja vaikka lautapelit. Isompienkin on kiva osallistua ja toimia leikin vetäjänä.
Onneksi opettajilta on tullut aivan ihania tehtäviä, joihin liittyy paljon ulkoilua ja luonnon tutkimista. Myös valmiit tehtävälistat tulevan kuukauden askareista helpottavat tietenkin minun työtäni valtavasti. Iso kiitos opettajille!
Perheen pienimmät saavat osallistua kaikkeen vähän oman mielen mukaan. Meidän 5-vuotias harjoittelee kirjaimien ja numeroiden kirjoittamista. Laskee pieniä laskutehtäviä ja harjoittelee sanojen alkukirjaimia. En ihmettelisi, vaikka oppisi lukemaan tämän kotikoulun aikana.
Muuta arkea helpottaakseni teen myös viikon ruokalistan etukäteen. Lounaat on pakko tehdä edellisenä iltana valmiiksi. Kotitöitä on jaettava ahkerammin, koska äidin aikaa kuluu uusiin opehommiin.
Asioiden arvostamista uudelta kantilta
Kotikoulu on upea mahdollisuus nähdä kuka oppii ja mitä.
- Opettaessa itse kouluaineista, mutta ennen kaikkea lapsista ja heidän oppimistavoista.
- Opimme arvostamaan taas enemmän luontoa ja sen kokonaisvaltaista valtaa.
- Oma kärsivällisyys ja sietokyky pääsevät jälleen aivan uuden suurennuslasin alle.
- Huomaamme, kuinka vapauden riistolla on yllättävän laajat vaikutukset moneen asiaan.
- Muistutamme lapsia ja itseamme asioista, jotka meidän elämässä on edelleen äärimmäisen hyvin.
- Perhe ja terveys ovat kaikkein tärkeintä!
- Ja kuinka ihanalta tuntuukaan päästä taas jonain päivänä ystävälle kylään
Tsemppiä kaikille näihin erikoisiin olosuhteisiin. Voimia hyvien puolien ja ilon aiheiden etsimiseen!
Olipas kiva lukea näin mukavasti jäsennelty teksti siitä miten saadaan kotikoulu toiminaan jokaisen perheenjäsenen kannalta.
Kiitos paljon.
Olet varmasti löytänyt sen ainoan järkevän tien kokopäiväiseen yhdessä olemiseen. Päivän rytmittäminen pitää homman kasassa, vaikka se ei helppoa olekaan. Toivottavasti viikonloppu ilman koulua ei lisää stressiä! Voimia jaksamiseen sinulle ja muillekin perheenjäsenille.
Kiitos.
Kiva kuulla, että kireyttä ja nahistelua on ollut muuallakin! 😀
Meillä on pakko olla 45min oppitunnit ja sitten välkkä. Mitään pidempää ei kannata järkätä. Olen aina pitänyt välitunteja tarpeellisena, mutta kyllä niiden arvon nyt ymmärtää vielä paremmin.
Kiva idea tuo yhteinen aamujooga!
Tsemppiä arkeen!
Kiva, että on samaistujua!
Tässä on kyllä opettajien arvostus noussut! Ja mitä tulee välitunteihin ja muihin rennompiin oheisjuttuihin,
niin ne ovat aivan välttämättömiä!
Aamujooga on ollut todella ihana ja rauhoittava! Suosittelen! 😉
Olipa kivasti kirjoitettu! Löysin blogisi tänään ihan miettimässä huvikseni että kukas tää Salkkareiden Konstan vaimo on. Mulla ja siskolla oli keväällä etäkoulu onneksi niin että kutosella ja ysillä kun oltiin, niin opettaja hoiti tunnit etänä luonnollisesti. En halua ajatellakaan oman äitini reaktiota kahden lapsen opettamisessa. Ihanaa alkuvuotta kaikille!
Aivan mielettömän hyvä teksti.