Remonttisuunnitelmia

Muutimme neljä vuotta sitten 70-luvun omakotitaloon, jossa oli luvassa kaiken uusiminen. Remontit saivat kuitenkin hieman odottaa, koska uuteen taloon syntyi heti alussa viides lapsemme. Minulla oli talon ensinäytöstä asti todella selkeät visiot, mitä haluaisin muuttaa. Remonttisuunnitelmia oli paljon ja niitä aloimme toteuttamaan pikkuhiljaa huone kerrallaan, kunhan synnytyksestä toivuttiin.

Minun omaa laatuaikaa

Meillä minä olen se remppatyyppi, Konstaa ei niin nappaa nämä jutut. Hän olisi varmasti ihan tyytyväinen lähes mihin vaan sisustukseen. Itse nautin visuaalisesti kauniista, mutta ennen kaikkea käytännöllisistä ratkaisuista. Kodin pitää näyttää kivalta, tuntua hyvältä ja toimia arjen askareissa.

Opin jo pienenä, että jos tahtoo muutosta saada, on se itse tehtävä. 13-vuotiaana sain ensimmäisen kerran maalit käteeni ja remppailin oman huoneeni uuteen uskoon. Siitä se sitten lähtikin. Olen maalannut niin omat huoneet, kuin muutamia toistenkin huoneita. Yhdessä vaiheessa tykkäsin tehdä persoonallisia lastenhuoneita. Se oli kivaa puuhaa. On tullut maalattua viidakon eläimiä, Mikki Hiiriä, ukkelisiluetteja, yksisarvisen hevosen ja mitähän vielä. Minusta on ihanaa, että huone kertoo omistajastaan ja luo hänelle sopivaa tunnelmaa.

Remontointi on minulle omaa aikaa ja terapiaa. Pidän kovasti siitä, kuinka saan päässäni olevan vision toteutettua ja huoneen viihtyvyys ja toimivuus muuttuu. Monesti olen sulkeutunut huoneeseen aamulla ja tullut ulos yömyöhään valmiista huoneesta. On ollut mahtavaa, että Konsta ottaa lapset ja arjen pyörityksen omiin hanskoihinsa siksi aikaa, että minä voin laittaa remonttihanskat käsiini ja toteuttaa visioitani. Nyt kun lapset ovat kaikki jo isompia, pystyy tekemään helpommin arjen lomassa, vähän siellä täällä ja lasten kanssa.

Tässä talossa

Tässä talossa on nyt tehty jo kevyet pintaremontit lastenhuoneisiin ja meidän makuuhuoneeseen. Kellarin remontoinnissa oli veljeni päänikkareina, koska se piti saada heti muuton jälkeen kuntoon. Olohuoneen olen maalannut jo kahdesti tämän 4 vuoden aikana, koska olohuone meni uusiksi, kun huoneeseen rakennettiin yksi lastenhuone lisää. Puista paneelikattoa olen maalannut valkoiseksi jo aika monta neliö, mutta vielä on monta neliö jäljelläkin.

Nyt olisi edessä isoimmat remontit, joissa pääsen haastamaan itseni remontoinnin seuraavalle tasolle. Luvassa on monia työvaiheita, joita en ole ennen tehnyt, mutta tartun haasteisiin innokkaasti. Onneksi minulla on aina hätäapuna puhelimen päässä ja paikalla vaikeissa asioissa isä ja kaksi veljeä. Heiltä saan aina varmistuksen tekemisilleni. Työapuna toimii myös omat pojat ja kyllä se Konstakin jeesailee aina, kun tarvitsen vähän lisähauista. Seuraavaksi pääsen rakentamaan meille uuden suurperheelle toimivan keittiön ja ruokahuoneen. Samalla menee uusiksi koko kerroksen lattia, kattoa ja käytävät. suunnitelmissa olisi vielä tälle keväälle jättimäiset vessaremontit, suihkut ja sauna. Niissä vasta haastetta onkin luvassa, kun meinaan opetella laatoittamaan. Saa nähdä mitä siitä tulee.

Ei niin vakavaa

Suunnittelen remontit monesti aika suurpiirteisesti. Visiot ovat vahvasti päässäni, mutta sitten ryhdytään vaan tekemään ja katsotaan mitä haasteita tulee vastaan ja minkälainen lopputuloksesta tulee. Harvoin olen täysin tyytyväinen, mutta ihan tarpeeksi. Yleensä remontoidessa oma silmä myös tarkentuu näkemään kaikki virheet, mutta hoen itselleni: ”ei niitä kukaan muu näe ja arjessa en itsekkään sitten enää niitä huomaa.” No kyllä minä monesti kauhistelen heikkoa tapetointia tai joogatessani katselen maalaamaani kattoa, kuinka katon paneeli on elänyt ja tuonut esiin puupintaa. Ehkä käyn vähän sutimassa vanhoja huonoja kohtia samalla, kun maalaan uutta. Tehdessä myöskin aina oppii, mitä ei kannata ensi kerralla tehdä. Mikä on paras tapa maalata sitä kattoa tai puuovia, että jäljestä tulisi paras mahdollinen. Pintaremonteissa tämä ei ole niin vakavaa. Eri asia on sitten sähköjen, vesieristysten ym. tärkeiden asioiden kanssa.

Vaikka olen monessa asiassa hieman perfektionisti, tarkka ja vaativa, niin remonttien suhteen en ehkä niinkään. Minulle on kyllä tärkeää, että homma tehdään huolella, ettei sitä jouduta uusimaan ihan heti, mutta lopputulos saa olla tekijänsä näköinen. Myös lapset saavat osallistua. Tämän kevään remontteihin olen palkannut ulkopuolista työvoimaa putkimiehen ja sähkömiehen, sekä esikoisen kahden kaverinsa kanssa purkajiksi. Varsinkin kaksi vanhinta lasta ovat lupautuneet olemaan apulaisina kaikissa vaiheissa. Veljiltä ja isältä tarvitsen myös paljon apua.

Budjetti ja aikataulu

Monesti remonttien itse tekemisen iso syy on myös budjetti. Itse tekemällä, kun säästää pitkän pennin. Olen myös harjaantunut tässä asiassa käyttämään edullisia materiaaleja, entisöimään ja hyötykäyttämään vanhaa. Olen kyllä huono tekemään tarkkoja budjetteja. Nyt kun teemme isoja remontteja, olen yrittänyt laskea exel-taulukkoon hieman tarkempaa budjettia. Aina tulee kuitenkin yllätyksiä. Toisessa asiassa pystyy pihistämään ja toiseen menee odotettua enemmän. Isoissa remonteissa on kuitenkin pystyttävä varautumaan etukäteen, minkälaisista summista puhutaan.

Itse tehdessä pystyy myös joustamaan paljon aikatauluissa. Hommat etenevät siellä täällä omalla painolla. Joskus innostuu ja menee myöhään yöhön, joskus ei oikein etene ollenkaan, kun muu arki vie mukanaan. Ei myöskään ole niin riippuvainen muiden aikatauluista. Valmista tulee sitten kun tulee. Aikataulua ei tarvitse niin tarkkaan etukäteen suunnitella.

Ekaa kertaa hieman jopa jännittää, miten tässä kaikessa käy ja kuinka monesti joudun isiä tai veljiä soittamaan apuun. Mutta olen todella innoissani. Olen 4 vuotta odottanut, että saamme nämä muutokset tehtyä ja odotan niin kovasti lopputulosta.

Ei muuta, kun rohkeasti taas kohti tuntematonta!

Aami