Pakko höllätä jostain
Kun odotin esikoistani, pohdin paljon arvojärjestyksiä. Minkälainen äiti tahdon olla? Minkälaisia lapsia haluaisin tähän maailmaan kasvattaa? Mihin kaikkeen oikeasti pystyn itse vaikuttamaan? Äitiys on niin moninaista ja äitien vaatimuslista tuntuu vain kasvavan koko ajan. Kuitenkin meidän aika, raha ja energia ovat edelleen rajallisia. Kaikkeen ei vain pysty, eikä tarvitsekaan pystyä. On karsittava asioita ja päätettävä mihin keskittyä ja minkä verran. Pakko höllätä jostain.
Lupa löytää omat vahvuudet
Arvojärjestys täytyy tulla suoraa sydämestä, muuten sitä on lähes mahdoton toteuttaa. On kuunneltava omaa ja puolison sisintä. Päätettävä yhdessä mikä tuntuu luontevalta sekä hyvältä ja toimittava sen mukaisesti.
Minua kiinnostaa psykologiset jutut, siispä olen aina keskittänyt energiani enempi sille osa-alueelle. Kasvatusasioita jaksan lueskella, kuunnella ja pohtia. Ne ovat minulle sydämenasia. Siispä olen hyväksynyt vahvuuteni ja antanut itselleni luvan löysätä muilta epämukavuusalueilta.
Ei kiveen hakattua
Tämä on myös matka, jonka aikana asiat muuttuvat. Arvojärjestystä ei missään nimessä kannata hakata kiveen. Lapset kasvavat ja me itse kasvamme henkisesti aivan valtavat määrät. Myös maailma ympärillämme muuttuu. Silti ajattelin kirjoitella omasta tämän hetkisestä tärkeyslistastani. Listani on pysynyt alusta asti melko samana, mutta asiat sen sisällä ovat muovaantuneet vähän eri muotoon.
Oman tärkeyslistani 6 kärki:
- Aika lasten kanssa, yleistä olemista yhdessä ja arkisia asioita touhutessa. Läsnäoloa! Lapsi kotona 3v. asti.
- Heidän luonteiden tulkitseminen ja kuuntelu. Tahdon, että jokainen lapsi voi löytää oman polkunsa ja olla hyväksyttävä juuri sellaisenaan. Vahva itsetunto.
- Opettaa heitä huolehtimaan itsestään. URLUR Uni, Ravinto, Liikunta, Ulkoilu ja Rakkaus
- Arjen selviytymistaidot. Toivon, että pystyn opettamaan perusasiat: Ruuanlaiton, siivouksen, taloushallinnon, remontoinnin, korjaamisen, pyykinpesun… Pohjan omalle elämälle aikuisena.
- Sosiaaliset taidot! Luotto itseensä. Rohkeus tutustua ja selvittää asioita.
- Toisten ihmisten, elänten ja luonnon huomioon ottaminen!! Ja Rakastaminen!
Pakko höllätä jostain, tässä omat helpotukseni
Olen monissa asioissa melko suurpiirteinen ja vähän jopa välinpitämätön.
1. Hygienia
- En ole mikään hygienia tyyppi. Pidän mielellään paikat järjestyksessä, mutta en liiemmin luuttua tai hinkkaa. Pesuaineet ovat kevyessä käytössä ja käsidesi on minulle hyvin vieras. Lasten täytyy itse oppia siivoamaan ja osallistumaan, lopputulos saa olla oman iän tasoinen.
- En pelkää tauteja tai liiemmin loukkaantumisia. En itseni, enkä lasteni kohdalla. Pöpöt kasvattaa vastustuskykyä ja tapaturmat luonnetta! ;). On saatava kaatua, jotta voi oppia nousemaan pystyyn.
2. Ennakoivat turvatoimenpiteet
Turvallisuussuositukset on aina tullut luettua hieman huonosti. Autoistuimet eivät ole viimeisimmän testauksen voittajia, eikä kodissamme ole ollut lapsilukkoja tai muita lisähärpäkkeitä. Kuitenkin joistakin pidän tiukasti kiinni, kuten turvavyö ja pyöräilykypärä.
3. Nippelitieto
- Kaikki nippelitieto on jäänyt murehtimatta. Minulla on lukihäiriö, eikä mikään nippelitieto jää mieleeni. Yritän mielummin napata yleisiä linjoja ja suurpiirteisiä suosituksia, joita jaksan ja kykenen noudattamaan.
- Inhoan informaatiotulvaa ja haluaisin elää melko uutispimennossa.
4. Ravinotsuositukset
Ravintoasioissa en pysty lukemaan ja noudattamaan viimeisimpiä suosituksia. Pyrin noudattamaan perus terveellistä, helppoa ja halpaa ruokaa. (Meitä on niin monta ja ruokaa kuluu valtavat määrät.) Oma kiinnostukseni ei riitä uusiin ruoka-aineisiin ja resepteihin. En pidä ruuanlaitosta ja olen itsekin ”syön mitä mieli tekee” typpi. Meillä herkutellaan usein, hyvin mutta maltilla.
5. Tavarat
Tavarat ovat vain tavaraa, niihin ei kannata kiintyä. Merkillä ei ole itselleni mitään merkitystä, vaan edullisuus ja käytännöllisyys merkitsevät. Lapset saavat touhuta vapaasti ja silloin tavaroita hajoaa. (Meidän perheessä paljon). Käytämme taloudellisista syistä paljon kirpputoreja. Lapsille yritämme tietenkin opettaa tavaroiden arvostusta ja hyvää kohtelua. Silti ajatuksella: Tavarat ovat aina korvattavissa, ihmiset eivät.
6. Raha ja budjetointi
Budjetointi ja rahan säästäminen, ei ole minun juttuni. En osaa laskeskella ja ennakoida, vaan se mikä tulee, niin se menee ja sillä selvitään. En ole kovin pelokas ihminen myöskään tämän suhteen. Olen taitava tekemään ja hankkimaan asioita mahdollisimman edullisesti. Olemme aina tehneet isoja säästöjä elämäntapa valinnoillamme.
7. Ekologisuus
Tässä on varmasti suurin halu kehittyä: Ekologiset ratkaisut! Olen yrittänyt tehdä sen mihin pystyn, menettämättä järkeäni. Poden monesti huonoa omaatuntoa, kun toimin ekologisesti väärin. Löydän myös vahvuuteni hyväksyä sen mihin pystyn. Pienikin teko on parempi, kuin ei mikään. Me emme lennä juuri koskaan, meillä kierrätetään todella huolellisesti roskat ja kaikki tavarat. Myymme ja ostamme käytettyä. Ruokahävikki on meillä lähes olematon ja ruoka tehdään suurimmaksi osaksi itse. Ostamme luomua aina kun raha riittää. Syömme lihaa, mutta paljon myös kasvisruokaa. Seuraavaksi pitäisi vähentää autoilua!!
Tärkeysjärjestystä on hyvä pysähtyä miettimään tasaisin välein. Ei saa takertua liian tiukasti periaatteisiin, vailla perusteluja. Elämä muuttuu, sinä muutut, lapset muuttuvat ja niin voi myös sinun arvomaailma muuttua. Kukaan ei pysty kaikkeen, vaan jokaisen on pakko höllätä jostain!
Taas hieno kirjoitus
Kiitos paljon!
Paluuviite:| Melkoinen syksy | elämää 5lapsen kanssa | Tohinatalo
Hei! Ihana blogi sinulla :)! Tutustuin tähän nyt ja pidin kovasti kaikista lukemistani kirjoituksista. Samoja ajatuksia hölläämisestä ison perheen keskellä!
Kiitos paljon. Ihana kuulla, että on muitakin.
Hei! Ihana lukea näitä sun kirjoituksia! Olet supernainen!!
On ihana nähdä että joku voi olla länsimaisessa yhteiskunnassa neljän lapsen täysipäiväinen äiti ja noin säteilevän kaunis ja onnellinen!!
Ihailen itse luonnonkulttuurien perhedynamiikkaa, missä naisella ja miehellä on selkeät omat roolinsa eivätkä naiset pidä asemaansa sorrettuja vaan etuoikeutettuja, vaikka olisivatkin kotona…
Nyky-Suomessa äidit poukkoilevat sinne tänne ja tuonne, stressikäyrät katossa suorittamassa ja koti on kuin sotatanner… Sitten miehen kanssa kilpaillaan, kumpi vaihtaa vaipat, kumman vuoro tehdä ruokaa jne. ja lopulta molemmilta lopahtaa kiinnostus toinen toisiinsa.
Itse olen kahden lapsen taiteilijayksinhuoltaja ja kaikki on meikäläisen taloudessa aina vähän vinksin vonksin, mutta on jotenkin kertakaikkisen ihana lukea teidän perheestä ja loistavista vinkeistä, miten saada elämään lisää järjestystä ja selkeyttä.
Suurkiitokset ja paljon aurinkoa kevääseen!☀️