Miksi panostaa lasten kasvattamiseen

Edellisessä tekstissä pohdin, mitkä kaikki asiat vaikuttavat siihen, minkälaisia ihmisiä meidän lapsista kasvaa. Nyt jatkan pohtimista siitä, miksi panostaa lasten kasvattamiseen, kun emme voi kuitenkaan päättää minkälaisia heistä lopulta tulee? Eikö olisi helpompi vain heittää kortit pöydälle ja katsoa tuleeko suoraa? Eikö olisi vain helpompi luottaa siihen geenien tuomaan yllätyslahjaan? Vaikka kasvattaminen on vain yksi tekijä lapsen tulevaisuudessa, se on todella suuri osa sitä.

Olen kysellyt omilta lapsiltani ja heidän kavereiltaan, että miksi heidän mielestä vanhempien pitäisi panostaa lasten kasvattamiseen?  Olen saanut aivan ihania vastauksia.

” No siksi, että ne osais sitte aikuisena toimia ja käyttäytyä paremmin.”  Poika 10v.

” No koska vanhemmat tykkää lapsista.” Poika 6v.

” No siksi, että lapset pystyy sitte ite kasvattamaan omat lapsensa.” Poika 8v.

Siinähän se on kiteytettynä, suoraa lasten suista. Miksi panostaa lasten kasvattamiseen? Miksi ihmiset panostavat työhön, urheiluun tai ravintoon? No yksinkertaisuudessaan siksi, että välittävät siitä ja haluavat olla siinä parempia ja voida paremmin.

Mitä kasvattaminen minusta on?

Lyhykäisyydessään kasvattaminen on tarpeellisten elämäntaitojen ja arvomaailman opettamista. Kuinka huolehtia itsestä ja toisista ihmisistä, eläimistä ja luonnosta. Miten kohdella muita ihmisiä ja saavuttaa omia unelmiaan.

Erottelisin lapsen kasvattamisen pakollisesta velvollisuudesta esimerkiksi näin:

• Vanhemman on pakko ruokkia lapsi, mutta kasvattamista on se, kuinka sen ruokkimisen tekee. Liittyykö siihen ravinto-oppia ja käytöstapoja.
• Lapsen on pakko nukkua, mutta autatko häntä jättämään mielenkiintoiset asiat ja huolehdit, että hän saa levollista, turvallista unta tarpeeksi.
• Lapsen on opittava huolehtimaan itsestään, mutta autatko häntä pitkälle alkuun, ettei stressi ja vastuu iske liian varhain. Ja autatko tekemään sen kunnioittaen myös muita ihmisiä ja maailmaa.
• Lapsen on opittava tienaamaan elantonsa, mutta opetammeko tekemään sen ahkeralla työllä ja rehellisyydellä.

Kasvattaminen on niitä pieniä ja isojakin lisäosia, joita tarjoamme lapsemme tulevaisuuteen

Miksi ei voisi luottaa vain mallioppimiseen?

Lapsi oppii todella paljon mallioppimisella. Häneen tarttuu moni arvo ja toimintamalli seuraamalla vanhempia. Kuinka toisia ihmisiä kohdellaan, mikä on hyvä elämänasenne, hyvä työmoraali, suhde luontoon ja maailmaan ja vaikka mitä muuta. Silti mikään ei tartu täysin samanlaisena. Siihen lisätään myös muiden ihmisten malli. Sisarusten, muiden aikuisten ja kavereiden. Siihen lisätään myös lapsen oma luonne, näkemys ja arvomaailma. Voimme antaa aineksia ateriaa varten, mutta lapsi itse tekee ja päättä minkä aterian hän valmistaa.

No, entä sitten elämän perustarpeet, ravinto, uni, liikunta ja ulkoilma? Voiko ne oppia vain mallista? Mallilla on tässäkin vaikutuksensa, mutta aikuinen ja lapsi tarvitsevat näitä asioita eri määriä. Kasvavan lapsen tarpeet ovat erilaiset, kuin aikuisen. Lapselle nämä ovat paljon tärkeämpiä. Mallioppiminen on siis hieman huono vaihtoehto, koska silloin helposti lapsen oikeat tarpeet jäävät täyttämättä. Aikuisen on opetettava ja vaadittava, ei vain näytettävä mallia.

Miksi ei voisi luottaa vain luonnon ohjaukseen?

Tämä tuntuu minusta mahdottomuudelta. Kello määrittelee niin paljon tämän päivän arkea. Lapsen on toki hyvä oppia kuuntelemaan kehon viestejä ja tarpeita. Tunnistamaan nälkä, väsymys, ulkoilman ja liikunnan puute, mutta onko oikein vaatia pientä lasta huolehtimaan niistä?

Minusta juuri meidän vanhempien tehtävä on auttaa lasta kuuntelemaan niitä viestejä, mutta myös reagoimaan asioihin ennakoivasti. Huolehdittava varastoista, jotta lapsella varmasti riittää energiaa leikkimiseen ja oppimiseen. Jos lapsi esimerkiksi sammahtelee minne sattuu milloin sattuu, on hänen univarastonsa totaalisen tyhjä. Silloin hänen on itse säännösteltävä energian kuluttamista, eikä sitä riitä enää kehittäviin toimintoihin. Sama pätee ravintoon. Keho oppii kyllä selviämään pienellä, jolloin ylimääräiseen ei juuri jää voimia.

Entä, kun kaikilla perheen jäsenillä on omat tarpeensa ja täysin eri aikaan? Siihen yhtälöön on minusta vain mahdotonta liittää vielä koulua ja työtä, sekä muita aikataulua vaativia asioita. Lapsi kyllä pystyy pitämään itsensä hengissä, mutta voisiko olla tarpeellista pystyä hieman muuhunkin. Siksi mielestäni rytmi ja se, että vanhemmat päättävät, helpottavat koko perheen arkea. Ihminen on luotu hieman erialaiseen maailmaan. On tärkeä kuunnella luontoa ja kehoa, mutta maailma on muuttunut ja ihmisen tulisi sopeutua ympäristöönsä. Pystymme nykyään niin paljon suurempiin asioihin, kuin selviämään vain hengissä.

Kuinka tehdä valintoja?

Kuinka voi tietää, mihin ja minkälaista apua ja tukea lapsi kaipaa. Kuinka tehdä valintoja, joiden lopputulosta ei tiedä, jos vaihtoehtojakaan? Kaikkea ei saa valita itse, vaan välillä on vain mukailtava muiden tekijöiden vaikutuksia. Moni asia vaikuttaa valintoihimme, mutta niin myös me itse. Pysähdy kuuntelemaan sydäntäsi, avaa korvat ja silmät maailmalle.

Ensin on hyvä miettiä, minkälaisia aikuisia tahtoisimme lapsistamme tulevan? Olemme aikuisia ja voimme miettiä, mitä hyviä eväitä itse saimme omilta vanhemmilta, mitä olemme jääneet kaipaamaan? Kun jonkinlainen määränpää on asetettu, voi lähteä tilannetta purkamaan, kuinka pääsemme tavoitteeseen? Mitkä asiat lapsi oppii mallioppimisella, mitkä ovat häneen sisäänrakennettuja ja mihin täytyy enemmän panostaa ja kiinnittää erillistä huomiota. Mihin kaipaamme lisää pohjatietoa ja mihin muiden aikuisten apua?

Älä unohda, että määränpää, tilanteet, tarpeet, omat voimavarat ja taidot, kaikki muuttuvat matkalla moneen kertaan. On oltava valmis pysähtymään usein ja pohdittava uusia eteen iskettyjä valintoja. Toisinaan on hyvä pohtia vanhoja valintoja uudestaan. Avun tarve muuttuu ja myös maailma ympärillämme.

Valintojen teossa minä korostaisin ottamaan huomioon omat voimavarat, taidot, muun perheen ja lapsen luonteen. On kyse lapsen tulevaisuudesta ja silloin valinnoissa tulisi huomioida myös lapsen henkilökohtaiset voimavarat, taidot ja tarpeet. Kasvattaminen on siis paljon lapseen tutustumista. Pohtimista, mitkä ruoka-ainekset juuri tälle lapselle antaisin, jotta hän saisi parhaan aterian valmistettua. Lasta on hyvä ottaa myös mukaan pohdintoihin, hänen kehitysvaiheen ja kykyjensä mukaan.

Riski ylisuorittaja vanhemmuuteen?

Tänä päivänä on helposti riski sortua ylisuorittavaan vanhemmuuteen, jossa kaikki pikkuasiat otetaan täydellisyyteen pyrkivänä tehtävänä. Siihen on riskinsä, jos alkaa liikaa miettimään ja pohtimaan syy ja seuraussuhteita. Olen itsekin meinannut sortua tähän. Tässä kohtaa on hyvä muistuttaa, edellisestä tekstistäni. Emme voi vaikuttaa kaikkeen. Emme voi pyrkiä täydellisyyteen, koska sellaista ei ole. Liika suorittamisella teemme jälleen hallaa lapsen kehitykselle ja unohdamme ehkä keskittyä juuri niihin olennaisiin. Siksi on tärkeää muistaa pysähtyä tasaisin välein ja tarkistaa, mitkä ovat motiivimme ja kohteemme? Kulutammeko energiamme oikeasti tarpeellisiin asioihin? Olemmeko edelleen oikealla polulla. Muistaa matkalla nauttia myös siitä luonnosta ja aarteista polun varrella, eikä vain juosta kohti maalia.

Mistä saada apua?

Apua on tarjolla tänä päivänä jo melko hyvin. Itse toivoisin toki vielä enemmän helposti lähestyttävää ja kaikille tarjolla olevaa apua ja tietoa. Varmasti monelle suurin apu tulee omilta vanhemmilta ja läheisiltä ihmisiltä. Sen lisäksi on kirjoja, blogeja, luentoja ja kursseja. Kaikessa avussa on syytä olla valikoiva. Valita niitä, mitkä tuntuvat itselle toimivilta ja hyviltä

Viime syksynä pääsin koe perheeksi uudelle Elämän huoltamon kurssille ”5k paras perhe”. Kurssin aikana syvennyttiin perheen ongelmakohtiin ja etsittiin niihin ratkaisuja positiivisen käytännön kautta. Tykkään kovasti tehdä lasten kanssa kaikenlaisia tehtäviä, jossa pääsemme yhdessä miettimään, mitkä asiat ovat hyvin ja mihin vaaditaan hieman ehostusta. Näissä konkretisoituu myös lapsen kuunteleminen ja huomioon ottaminen tärkeänä osana perhettä. Hänen tunteilla ja ajatuksilla on merkitystä, kun pohdimme näitä asioita yhdessä.

Monesti ongelmien keskellä, on vaikea irtaantua ja katsoa tilannetta etäämmältä, josta näkee kokonaiskuvan paremmin. Välillä on syytä keskittyä vain yhteen pieneen osaan kerrallaan tai mennä hieman peruuttaen ja korjailla huonoja valintoja. Suosittelen vahvasti osallistumaan luennoille, kursseille ja lukemaan kirjoja sen mitä jaksaa ja kerkeää.

• Aina voi saada uutta näkökulmaa tai vahvistusta vanhaan.
• Aina voi löytää uusia keinoja helpottaa ja parantaa koko perheen arkea.
• Aina voi löytyä keinoja, jolla syventää suhdetta lapseen ja ymmärtää häntä ja itseäsi paremmin. 
• Aina voi löytyä hyviä vinkkejä, kuinka antaa lapselle lisää hyviä eväitä reppuun hänen omaa elämää varten.

Etsikää itselle ja lapselle sopivia määränpäitä ja apukeinoja niihin päästäksenne. Tsemppiä arkeen ja kasvatukseen!

Aami