Miksi en saisi toivoa tyttöä
Kirjoitin julkisen tekstin 2 vuotta sitten arasta aiheesta: Miksi en saisi toivoa tyttöä? Tekstini sai aikaan aikamoisen somemylläkän. Ihmiset lukivat tekstini hyvin vahvoilla mielipiteillä. Se herätti pahaa mieltä ja väärinkäsityksiä. Tyttäremme täyttää tulevana viikonloppuna kaksi ja rohkenen nostamaan tämän aiheen uudelleen valokeilaan.
Haluan alkuun muistuttaa kaikkia, että tekstini ei edelleenkään ole tarkoitus loukata ketään. En vertaa sukupuolta lapsen terveyteen tai ylipäätä lapsen saamiseen. Jokainen lapsi on lahja oli hän tyttö, poika tai kehitykseltään erilainen. Tiedän kuitenkin, että en ole tämän asian kanssa yksin. Moni pitää tätä toivetta sisällään, koska ei uskalla sanoa sitä ääneen. Minulle on myös tullut vastaan ihmisiä, jotka pitävät itseään jotenkin pahana, kun toivovat tiettyä sukupuolta. Näin ei mielestäni pitäisi olla. Jokaisella on lupa tuntea ja toivoa. Se ei koskaan ole pois toiselta. Se, että minä toivoin tyttöä, ei johtanut kenellekään toiselle keskenmenoa tai sairasta lasta. Se, että minä toivoin tyttöä, ei väheksy terveen lapsen arvostusta.
Maaliskuu 2018
Olen 4 pojan äiti ja elän hyvin vauhdikkaiden ja äänekkäiden poikien keskellä. Aloin odottaa viidettä lastani syksyllä ja ihmiset pitivät meitä ehkä hieman hulluina. (kuten myös itsekin) Törmäsin yllättävän vahvoihin kommentteihin ja mielipiteisiin. Tietenkin ihmisten ensimmäinen kysymys oli: ”No yritättekö nyt sitä tyttöä?” Toiset kysyivät vitsillä ja toiset ihan tosissaan. Itse olin päässyt tämän asian kanssa jo niin pitkälle, että pystyin tällä kertaa vastaamaan suorasukaisesti: ”Kyllä, lähdimme yrittämään tyttöä.”
Sain kauhistuneita ilmeitä, kun joku uskalsikin sanoa toivovansa tyttöä. Suurin osa alkoi selittää kuinka sillä ei ole oikeasti väliä, kumpi sieltä tulee. Kuinka pojilla ja tytöillä ei oikeasti ole niin suurta eroa. Ihmisillä oli heti olettamukset siitä, mitä sillä tytöllä haen ja miksi sitä toivon.
”Tytötkin ovat rajuja, äänekkäitä ja villejä” – No sanoinko minä, että odotan tyttöä, joka on hiljainen ja rauhallinen? Ei tule olemaan, jos on yhtään vanhempiensa geenejä katsoen.
”No olisihan se kiva päästä ostamaan vaaleanpunaisia mekkoja, mutta entä jos se ei haluakkaan pukeutua mekkoihin?” – Ihan en viidettä lastani lähtenyt tekemään mekkojen takia.
”Pojat on kuule paljon helpompia kuin tytöt. Tytöillä on omat kiemurat ja hankaluutensa!” – No sanoinko, että kaipaisin jotenkin helpompaa lasta, kenen kanssa ei tulisi ongelmia?
Olin hieman hämmentynyt ja ärsyyntynytkin osan kommentteihin. Olin kuitenkin jo 4 lapsen äiti.
sukupuolen toivominen
On selvästi olemassa jokin tabu, ettei saa ääneen sanoa toivovansa jompaakumpaa sukupuolta. Tärkeintä on vaan, että lapsi on terve. Miksi ei saa toivoa tyttöä, mutta kovaan ääneen toivotaan tervettä lasta? Emmekö me hyväksyisi lasta ja rakastaisi häntä ihan yhtä paljon, jos hän olisikin kehitysvammainen tai häneltä puuttuisikin yksi niistä paljon puhutuista kymmenestä varpaasta tai sormesta? Voin toivoa tervettä lasta, se ei poista sitä, ettenkö rakastaisi häntä yhtä paljon hänen erilaisuutensa kanssa. Voin mielestäni myös toivoa tyttöä, se ei poista sitä, etten rakastaisi ja haluaisi häntä yhtä paljon poikana.
Neljä vuotta sitten sain kuulla odottavani neljättä poikaani. Olin rakenneultrasta tultuani murheen murtama, koska menetin jälleen sen tyttöhaaveen. Kotona pojat olivat ihmeissään, miksi äiti itkee? Eikö hän tykkää pojista?
Löysin kaapista fazerin sinisiä karkkeja ja geishakarkkeja, pyysin pojat istumaan lattialle ja kuuntelemaan. Kerroin, että tässä on äidin lempikarkkeja ja tykkään näistä molemmista yhtä paljon. No, minulle annetaan 3 sinistä karkkia ja seuraavaksi kysytään neljännen kohdalla, että kumman karkeista haluan: sinisen vai vaaleanpunaisen? No totta kai haluan myös vaaleanpunaisen karkin koska minulla ei vielä ole yhtään sellaista. Lopulta minulle kuitenkin annetaan sininen karkki. Nyt äiti on surullinen, koska en saanutkaan yhtään vaaleanpunaista karkkia. Silti hetken päästä todella iloinen, että sain vielä yhden sinisen karkin lisää. Tämä ”näytelmä” avasi ihanasti poikien silmät ja kaikki nyökyttelivät ymmärtäväisinä. Välillä tekisi mieli ottaa karkit esiin myös aikuisten kohdalla. Voitko väittää, ettet itse olisi tässä tilanteessa ollut yhtään surullinen vaaleanpunaisen karkin menettämistä?
Jännitys tiivistyy
Viides rakenneultra läheni. Läheiset odottivat sitä lähes yhtä kuumeisesti kuin minä. He kyselivät olojani ja olivat osa jopa huolissaan puolestani. Osa alkoi jo ymmärtää, mistä oli kyse, osa ei. Osalle saatoin tunnemyrskyissäni jopa tiuskaista, että sitten kun sinulla on 4 poikaa kotona eikä yhtään tyttöä, voit tulla jatkamaan kommenttejasi. Olin kolme kertaa jo kokenut tämän jännityksen hetken. Oli käsillä jälleen se hetki, jolloin joudun mahdollisesti hautaamaan taas kerran ne haaveet tyttöjen jutuista. Vaatteista, leluista ja leikeistä, murheista ja suruista. Uskon, että ymmärtäisin häntä hieman paremmin, kuin poikieni tappeluita ja jatkuvaa rähinää ja mähinää.
Menin ultraan tällä kertaa luottavaisin mielin, olin ”päättänyt” sen olevan tyttö. Olin pitkään ollut hermona ja kireänä jännityksestä, mutta hetken koittaessa olin löytänyt itseni kanssa rauhan. Ja niin se monesti kuvittelemani hetki tapahtui: ”Kyllä tämä nyt siltä näyttäisi, että tyttö olisi tulossa!” Olo oli hyvin outo! Ensin en uskonut, sitten purskahdin itkuun. Ultran jälkeen leijuin jossain onnellisuuden ja epäuskoisuuden välimaastossa. Nyt se olisi vihdoin totta! Meille tulee tyttö!
Otan haasteen vastaan tyttöjen vaatevalinta ongelmien kohdalla. Kiljuntaa ja kiukuttelua. Draamaa ja pahoja sanoja. Otan ilolla vastaan ne prinsessamekot, prinsessasadut ja turhamaiset kauneushömpötykset. Kampausten teot, nukkeleikit ja tanssitunnit. Otan myös ilolla vastaan tytön, joka ei koskaan pukeutuisi mekkoon ja pelaisikin vaikka futista. Tytön, joka karjuisi ja räyhäisi veljiensä mukana. Kunhan vaan saan kokea sen, minkälainen tyttö juuri meille tulisi! Otan avoimin mielin kaiken tämän vastaan, ennen kaikkea sen takia, että elän vain kerran ja haluan päästä kokemaan nämä molemmat! Haluan olla poikien äiti ja tytön äiti!
Tähän päivään
Kaksi vuotta tytön kanssa takana. Nyt moni kysyy: ”No, onko se nyt erilaista?” Vastaus on minun kohdallani: Kyllä. Hän on alusta asti ollut jollain tapaa melko stereotyyppinen tyttö. Hän nauttii nukkeleikeistä, koirat ja vauvat pistävät hänet aivan sekaisin onnesta. Hän ei pidä autoista, joihin kaikki veljet ovat takertuneet aivan pienestä. En edelleenkään sano, etteikö tytöt voisi leikkiä autoilla tai pojat nukeilla. Meillä kaikki on tehnyt kaikkea sukupuolesta riippumatta. On kuitenkin ollut selkeää, mihin heidän mieltymykset ovat kohdistuneet.
Hän on myöskin ollut lapsistamme kaikista vaativin. Nopein ja tehokkain tuhoaja. Hän on rämäpää ja painii veljien mukana. Hän ei ole rauhallinen tai hiljainen. Hänellä on 4 isoveljeä ja talon valtaosa tavaroista on autoja ja legoja. Sinistä, harmaata ja vihreää. Silti hän tykkää mekoista ja kaikesta vaaleanpunaisesta. Prinsessat, keijut ja yksisarviset hevoset ovat hänen mieleensä. Pakko myöntää, että näitä on kyllä hänelle myös tarjottu, mutta ei tuputettu. Hän on juuri sellainen rämäpääprinsessa, jota olin aina odottanut perheeseemme. Odotan innolla, mitä kaikkea tämä neiti vielä eteeni heittää. Olen iloinen ja kiitollinen, että toivoin rohkeasti tyttöä ja toiveeni toteutui.
Oliko teillä jotain keinoja käytössä tytön saamisen mahdollisuuksien parantamiseksi vai tuliko puhtaalla ”tuuripelillä”? Miettii poikien äiti jolla tyttö haaveissa.
Ihan en usko vippaskonsteihin… mutta tässä kohtaa olin hieman taikauskoinen. Päätin saada tytön ja niin pitkään lapsia tehtäisiin, kunnes tyttö on perheessä.😁 Eli vahvalla luotolla ja ajatuksen voimalla mentiin.
Vähän yritimme seurata kiertoa, että suosimme ovulaation jälkeistä aikaa ennemmin kuin ennen ovilaatiota.(pojat on kuulemma nopeampia, tytöt kestävämpiä)
Tsemppiä teille! Uskalla unelmoida ja luota omiin toiveisiin! 💕
Eikö sen pitäisi olla toisinpäin, että ennen ovulaatiota kun poikasiittiöt ovat jo kadonneet kun ovulaatiotapahtuu ja kestävät tyttösiittiöt ovat jäljellä 🤔
Joo, juuri noin. Olen vastannut aikasempaan väärin. 😀
Pystyn hyvin samaistumaan Sinuun, vaikka itselläni ei lapsia vielä olekaan – toivon vahvasti tyttöä. Olen myös hyvin tietoinen, että jommankumman toivominen on aiheena Suomessa tabu, pahimmillaan kommentoidaan, että se joka toivoo tyttöä / poikaa ei ansaitsisi kumpaakaan. Olen sanonut tästä toiveestani vain aivan lähipiirille, koska en halua tulla julkisemmin tuomituksi.
Itse toivon kovasti tyttöä, koska näin lapsettomana ajattelen, että osaisin todennäköisesti paremmin samaistua hänen maailmaansa. Olen ollut itse naisellinen nainen aina, ja ”tyttöjen juttujen” tekeminen yhdessä lapseni kanssa olisi todella ihana juttu. Tiedostan samalla toki, että mahdollinen tyttöni ei välttämättä kuitenkaan kiinnostuisi niistä asioista, joista minä lapsena innostuin.
Hienoa, että uskalsit puhua asiasta ääneen ja olen iloinen, että sait suurperheen äitinä lopulta kokea vanhemmuuden sekä poikien että tyttöjen äitinä 🙂
Hei,
hieno ja rohkea kirjoitus. On mahtavaa, että kirjoitat asiasta, johon monet varmasti samaistuvat, mutta josta ei uskalleta puhua ääneen. Ihmisten pitäisi enemmän yrittää ymmärtää ja kuunnella toisiaan, vaikka asioista oltaisiin eri mieltä. Ja juuri tällaisilla teksteillä näkökulmat parhaiten avartuu. Ihmisten olisi hyvä kuunnella enemmän toisiaan. Meillä tilanne on se, etten ole koskaan halunnut lapsia, miehelleni tämä on ok ja asiasta keskusteltiin jo ennen seurustelua, niin se oli reilua molemmille, koska tosissaan oltiin. Muille tämä taas tuntuu tarkoittavan automaattisesti sitä, että joko olen itsekäs tai en pidä lapsista. Kummastakaan ei ole kyse, enkä osaa asiaani selittää yhtä hyvin kuin sinä omaasi tässä tekstissä. Jatka samaan malliin, tällaisia aitoja samaistuttavia ihmisiä tarvitaan lisää.
Mukavaa kesää!
Voi kiitos paljon. Kommenttisi lämmitti minua suuresti.
On todella tärkeää, että ihmiset uskaltavat puhua mielipideasioista tulematta tuomituksi. Jokainen on oikeutettu seuraamaan omia unelmiaan. Jos meillä kaikilla olisi samat unelmat ja samat taidot, ei maailma voisi pyöriä.
Älä anna muiden ihmisten mielipiteiden masentaa, vaan nauti elämästäsi täysillä. Ihanaa kesää!
Täällä viiden pojan äiti, jolla masussa kuudes poika.. Meillä rakenneultran jälkeen vanhin pojista oli todella pettynyt, kun taas tulee poika. Hän olisi niin toivonut tyttöä ja ”syyttikin” minua, että en ole tarpeeksi toivonut tyttöä, vaikka oikeesti ymmärsi, etten voi vaikuttaa kumpi meille lopulta tulee. Minä ite ajattelin, että olisi ihana saada vaihteluksi tyttö, mutta yhtä onnellisena otan pojan vastaan.❤️ Eniten kuitenki on semmonen olo, että tuotan kaikille muille pettymyksen, kun sanon, että siellä on TAAS poika, vaikka enhän minä asialle mitään voi. Kaikesta huolimatta odotan malttamattomana, että saan syliini kuudennen pojan😍
Onneksi olkoon! Pojat ovat kertakaikkiaan ihania.
On todella harmillista, jos ulkopuolisilta tulee ”pettyneitä” kommantteja. Toivon todella, ettei äitien tarvisi kokea syyllisyyttä, pettymystä tai epäonnistumista. Olisi tärkeää, että jokainen saisi silti käsitellä omat tuntemuksensa ymmärtäväisessä ja sallivassa ympäristössä.
Tsemppiä odotukseen ja syksyyn. Ja näin 4 pojan äitinä voin ehkä sanoa, että tsemppiä poikien kanssa elämiseen! 😀
Hyvä kirjotus. Moni toivoo jompaakumpaa vaikka ääneen ei sanota. Tokihan kaikille tärkeintä terve ja laps mutta kuitenkin.
Itse lapsettomana ollessani toivoin kovasti tyttöä, en pysty edes synnyttämään ja monet oli et eiks se vauva ny ois järkevä toive. Noh toki, mut itse mietin sukupuoltaki, myös kv adoptiossa ajattelin että ehkä tyttöä ei niin kiusata jne. Mut kyllä mulla pinkit unelmat oli ja kun se the puhelu tuli niin kuulin kolme asiaa lapsesta ja vikana oli että tyttö ni kyllä olin onnellinen, varmasti pojastaki mut salainen toive toteutui. Ja en sanonut ääneen toibettani kellekään virkailijalle. Et tuuripeliä mut s e laps tuli mikä pitikin.
MEillä kaikilla on toiveita ja niiden avullahan tässä elämää viedään eteenpäin. Toiset toiveet on vain sallitumipia sanoa ääneen.
Ihanaa, että sait lapsen ja vielä salaisen toiveesi mukaisen tytön. Mukavaa syksyä teille!
Minulla myös viisi lasta, ensin kolme poikaa ja sitten kaksi tyttöä. Voin täysin samaistua tuntemuksiisi tyttötoiveista. Tavallaan toivoin esikoisesta jo tyttöä, mutta nimenomaan sitä ei voinut sanoa ääneen. Tuli ihana poika ja olin todella onnellinen. ❤️ Reilun vuoden ikäerolla oli tulossa seuraava ja mietin, että olisihan hauska nyt saada se tyttö, mutta jos tulee poika, ovatpahan varmasti kaverit toisilleen. Ultra jo kertoi ja myöhemmin toinen poika tuli. ❤️ Kolmannella kerralla muutama vuosi myöhemmin ultra jo todella jännitti, mutta samalla olin ihan varma, että se on poika. Ja poikahan siellä oli. ❤️ Taas parin vuoden päästä oli kova vauvakuume ja nyt päätin, että tällä kertaa ainakin yritän kaikkeni, että saataisiin myös tyttö. Ovulaatiopäivät laskettiin ja yritys laskelmoitiin tietoisesti. Silti toki leikkimielellä, mutta toive oli vahva molemmilla. Silti olin ihan varma, että saamme neljännen pojan ja mietin hänelle jo nimenkin valmiiksi. Olo oli kuitenkin heti erilainen kuin muilla kerroilla ja ihmeellinen hetki oli se ultra, kun tyttövauvaksi veikkasivat. Sellaisessa vaaleanpunaisessa kuplassa oltiin molemmat vanhemmat, että ei mitään rajaa. Ihana pikkusisko tuli pojille ja olimme onnemme kukkuloilla. ❤️ Samalla kaavalla saatiin hänelle vielä kaveri kolme vuotta myöhemmin. ❤️Sattumaa tai ei, suunnittelulla tuli tyttäret meillä, miettimättä pojat.
Ihana kuulla, että muilla on ollut vastaavia tilanteita. Ihanaa syksyä ja tsemppiä arkeen!
Olipas inspiroiva kirjoitus. Samaistuin tuohon itkuun kolmannen pojan rakenneultran jälkeen. Appivanhemmatkin ihmettelivät reaktiotani, kun kuulivat. Olen jotenkin aina tiennyt saavani paljon poikia, pienestä pitäen, mutta pienestä pitäen myös sitä yhtä tyttöä toivonut. Vähän samaa ajatusta olen myös ilmoille heittänyt kaikille, että niin kauan teen lapsia, kunnes se yksi tyttö tulee. Mun poikakolmikko on aivan ihana, mutta tytön kaipuuta se ei ole poistanut. Ehkä mä tästä alan jo uskaltaa käydä kotona keskustelua 😀 Sain 3 poikaani 2,5 vuoden sisään, samaan lyhyeenaikaan on mahtunut paljon muutakin, opiskelua, remonttia, talo projektia, häät jne. Eli pieni tauko on ollut ihan paikallaan näissä ”synnytys talkoissa”. Vuorotyöarki tuo omat haasteensa. Kai sitä. Tosiaan täytyy vähän hullu itsekin olla:D Nuorin on nyt 3v ja vanhin 5v. Meinasin noita konsteja kokeilla, mitä Selänteet ja Beckhamit, ja ilmeisesti tekin käyttäneet. Valovoimainen porukka olette ja kiva seurata teidän meininkiä:)
Kiitos.
Uskon, että moni voi samaistua tähän kiellettyyn tunteeseen. Sen ääneen sanominen on jotenkin niin väärin. Itse kuitenkin ajattelen, ettei ole vääriä tunteita, vaan voi olla vain vääriä tekoja. Se kuinka kohtaamme tunteemme ja opetamme myös lapsiamme kohtaamaan on äärimmäisen tärkeää ja arvokasta työtä. Jos osaa osoittaa pojille heidän tärkeyden, voi uskaltaa kertoa myös heille tyttö-toiveesta. Pidettävä vain mielessä, että jokainen lapsi on lopulta yhtä toivottu ja rakastettu ja se on myös lapsille osoitettava niin, että he sen uskovat.
Hei. Minusta on antoisaa asiallisesti olla eri mieltä asioista. Ymmärrän Sinun mielipiteesi, mutta oma sydämeni ohjaa, etten ikinä sanoisi ääneen toivetta sukupuolesta. Minua huolettaa, että ne lapset, joista olisi toivottu toista sukupuolta, saisivat siitä joskus tietää ja se voisi aiheuttaa itsetunto-ongelmia. Vakuuttelut siitä, että on yhtä rakastettu, ei poista sitä, että tilalle olisi toivottu eri lapsi. Surullinen lähtökohta elämälle ”olla rakastettu muttei toivottu”.
Ymmärrän toki myös tämän asetelman.Minun sydämeni ohjasi kuitenkin toisin.
Todella toivon ja uskon, ettei meidän pojat koe olevansa mitenkään ”ei toivottuja” vaikka heidän kanssa on aiheesta puhuttu paljon. Siihen vaikuttaa varmasti paljon, kuinka heitä kohdellaan verrattain tyttöön, joka lopulta perheeseen saapui. Tasa-arvoisuuden osoittaminen heille on minulle äärimmäisen tärkeää. Jokainen lapsi perheessä on yhtä toivottu, arvostettu ja rakastettu.
Mä tulin tosi surulliseksi tästä kirjoituksesta. Ehkä osittain poikiesi puolesta ja osittain sinun puolestasi.
Sukupuolihaaveen ymmärrän. Joku toivoo montaa poikaa, joku montaa tyttöä ja joku molempia. Se mitä EN ymmärrä on, että olet ”oksentanut” surusi pienille pojillesi. Moni aikuinenkaan ei ymmärrä sukupuolisurua, miten voit olettaa pienten poikien ymmärtävän? Mitkään karkkitarinat eivät siinä auta. Poikasi tulevat aina ja ikuisesti tietämään ja muistamaan, että neljäs poika oli sinulle pettymys, eikä onni. Vaikka siniseen karkkiin sitten lopulta tyydyitkin (kuten itse tuossa kuvailit). Tämä tieto tulee vaikuttamaan jollain tasolla heidän koko loppu elämäänsä.
Tiedän perheen, jossa oli hyvin avoimesti toivottu tyttöä. Poikia tuli, putkeen viisi, ennen kun tyttö saapui. Koko elämänsä pojat tiesivät, että heistä oli toivottu tyttöä. Tyttö oli nuorin, koko perheen lemmikki. Aikuisena perheen pojilla järjestäen suuria mielenterveysongelmia. Kaksi itsemurhaa ja muilla vähintäänkin päihteidenkäyttöä. Ovat aikuisina pukeneet surunsa myös sanoiksi. He kokivat, että äitinsä oli odottanut vain tyttöä, ei heitä. Heillä oli olo, että ovat ”turhia”. Siltä heistä tuntui koko elämänsä. En ikinä sanoisi lapselleni, että toivon jotain muuta ja tyydyin heihin.
Olen myös surullinen sinun puolestasi. Sen sijaan, että olisit löytänyt onnen neljästä pojastasi, sinä tarvitsit siihen jotain muuta, tytön. Olisi ollut myös sinulle ihmisenä eheyttävämpi kokemus löytää onni ilman toivomaasi tytärtä. Sen jälkeen olisit ymmärtänyt vihdoin elämän syvimmän tarkoituksen. Ehkä se avautuu sinulle jonkun muun pettymyksen tai elämäntapahtuman myötä myöhemmin. Ei se ole se, että saamme kaiken mitä haluamme, vaan se, että osaamme iloita siitä mitä meillä on.
Neljä poikaa! Vau! Saisinpa itsekin vielä joskus.
Kiitos viestistäsi.
Ymmärrän todella huolesi ja olen asiaa miettinyt todella paljon. Varsinkin minkä verran lapsille voi tällaisista asioista puhua. Silti olen päätynyt siihen, että puhumme lasten kanssa todella paljon asioista. En tietenkään voi tietää olenko toiminut oikein, se jää valitettavasti nähtäväksi vasta myöhemmin.
Pojat on aivan ihania. Olen elänyt koko lapsuuteni poikien keskellä. Olen aina kokenut tulevani paremmin juttuun poikien kanssa. Olin itsekkin aika poikatyttö. Meillä jokainen lapsi on ollut todella toivottu sukupuolesta riippumatta. Uskon ja toivon todella, että olen sen myös pystynyt lapsilleni ilmaisemaan. Meillä kotona on poikia ja tyttö, mutta heitä kohdellaan kaikkia tasapuolisesti lapsina. Tietenkin kuopukseen kohdistuu varmasti joka perheessä hieman jämähtänyttä ekstra huomiota ja meidän tapauksessa se saattaa toisten mielestä johtua tästä sukupuolesta.
Jokainen lapsi on yksilö ja omalla tavallaan juuri täydellinen täysin sukupuolesta riippumatta. Haluan silti myös opettaa lapsiani käsittelemään tunteitaan avoimesti ja ettei ole olemassa vääriä tunteita. Toivoin todella tyttöä, mutta toivoin yhtälailla myös poikia. Olen varma, että tilanne olisi ollut täysin sama, jos tyttöjä olisi tullut ensin. Tällä hetkellä meidän tyttö on perheemme prinsessa, mutta myös yksi pojista.
Voi huh huh anna nyt ihmisen toivoa mitä haluaa. Valitettavasti asialle ei mitään voi mitä sattuu saamaan
Juttelin kaverin (mies) kanssa jonka äiti oli kuollut hiljattain. Kaveri sanoi kuulleensa lapsena kaksi kertaa äitinsä sanovan jollekin tutulleen että ”tyttöä me kyllä toivottiin”. Näki että oli jättänyt jäljen vaikka äitinsä ei mitää pahaa tarkoittanut. Hän koki olevansa ”ei-toivottu”
Meillä on yksi rakas poika ja todennäköisesti enempää lapsia ei tule. Kun jossain ohjelmissa käsitellään äidin ja aikuisen tyttären suhdetta ja yhteisiä juttuja mua alkaa itkettämään. Nytkin olen välillä vähän kateellinen miehelle, jolla on pojan kanssa poikien juttuja. Pallopelejä ja muita, jotka mua vain eivät kiinnosta. Hän muistelee omaa lapsuuttaan ja suunnittelee, että vois mennä lapsen kanssa pelaamaan lätkää. Mua ei myöskään pikkuautot kiinnosta enkä viihdy legoilla rakennellen. Mies innostuu rakentelusta. Toki jos tyttären saisin, hän saattaisi olla ns. poikatyttö. Itsessänikin on se puoli. Silti mulle samaistuttavampia asioita ovat tyttöjen ja naisten asiat ja kohtelu yhteiskunnassa. Olin myös säästänyt koruja yms. tytölle. En lasta odottaessani toivonut tyttöä, mutta toisen lapsen kyllä toivoisin tytön olevan. Kun näyttää siltä ettei toista lasta ylipäätään tule, niin teen surutyötä nimenomaan siitä etten koskaan saanut tytärtä. En tuomitse muita lähestymistapoja, mutta itse puhun nämä asiat aikuisten kesken. Ei kaikki mun surut kuulu lapselle muutenkaan. Yritän ajatella, että eipähän ole teinityttöä joka vaikka lainaisi ilman lupaa mun käsilaukkuja tms. Hölmöjäkin lohdun sanoja. Tämä ei myöskään ole ainoastaan sukupuoliasia: Kaipaan perheeseen feminiinistä energiaa oli missä sukupuolessa tahansa. Voisi jopa sanoa, että voisin myös toivoa vaikkapa feminiinistä homopoikaa. Meneekö se jo sitten aivan toiselle tasolle mitä paheksua?
Kiitos ihanasta kirjoituksesta! Olen itse taistellut tämän aiheen kanssa nyt reilun vuoden ja huomannut että lapsen sukupuoleen liittyvä pettymys todella on tabu, siitä ei saa puhua vaikka se on erittäin yleistä. Jostain syystä on täysin hyväksyttävää jos mies toivoo poikaa mutta nainen ei näköjään saa toivoa tyttöä. Erityisesti olen ihmetellyt sitä että useimmat äidit eivät uskalla puhua asiasta edes puolisolleen. Lapsuudenkodissani on aina puhuttu asiat halki joten en tiedä muuta tapaa käsitellä vaikeitakin asioita. Oli ehkä elämäni vaikein paikka sanoa rakenneultran jälkeen puolisolleni että olen todella pettynyt, että meille on tulossa poika. Olin täysin avoimesti puhunut hänelle ja muillekin että toivon tyttöä ja että olen varma että tyttö on myös tulossa. Hän kuunteli ja ymmärsi ja sain puhua asiasta. Jo alussa päätin että annan kaikkien tunteiden tulla vaikka ne tuntuivatkin välillä kamalilta ja mietin saanko edes tuntea näin. Olin vain vakaasti päättänyt että tyttö on tulossa enkä edes ottanut huomioon että vauva voisi olla poikakin. Sain asian käsiteltyä kun mietin ja myös vihdoin ymmärsin mistä niin vahva toive tytöstä oikein kumpusi ja nyt en voisi kuvitella elämääni ilman ihanaa pojanpalleroamme. Kommenttisi siitä, että vaikka toivoisin tyttöä niin se ei poista sitä että rakastaisin myös poikaa oli itselleni silmiäavaava ja auttoi minua suuresti, kiitos!
Itse suren tällä hetkellä sitä, että kaksi lastani tulevat olemaan eri sukupuolta keskenään. Odotan toista lastamme ja toissapäivänä oli rakenneultra. Olin suorastaan järkyttynyt ja hyvin pettynyt, että 2v esikoisemme ei saa samaa sukupuolta olevaa sisarusta. Toki sisko ja veli leikkivät keskenään, mutta ovatko ikinä yhtä läheisiä kuin veljekset tai siskokset keskenään.
Olipa ihana lukea kirjoituksesi. Tulin itse juuri 4. Lapsen ultrasta. Meillä on ennestään jo 3 poikaa ja tyttö tietenkin oli haaveena. Poika sieltä kuitenkin kuulemma on tulossa. 4. Poika. Jotenkin on edelleen niin epätodellinen olo, kun on ollut niin tyttö-olo koko ajan ja raskaus muutenkin täysin erilainen aiempiin. Jotenkin olin aivan varma, että kyllä tämä 4. Sitten on tyttö.
ärsyttää kun tiedän sukulaisten sitten sanovan, että on ne pojat niin ihania, ne tuo sitten taloon tyttöjä jne. Eivät ne kuitenkaan minun tyttöjä ole.
Onnellinen olen, että lapsi on terve, olisin vaan halunnut sen yhden tytön. En tiedä jaksaisi jo enää viidettä lasta. kamalaa vielä kun tuntuu ettei aiheesta voi puhua muille, koska aihe on niin tabu tai he eivät ymmärrä tuntemuksiani.
Ehkä annan ajan kulua ja katsoa, jos olisi myöhemmin vielä halua yrittää tyttöä.
Pakko kommentoida vaikka vanha juttu jo. Sama tilanne itsellä. Mulla 4 poikaa (3 yhteistä miehen kans) ja nyt toivoisin tyttöä. NT ultrassa katsoin että voisi ehkä olla tyttö mutta saapa nähdä. Tekis mieli käydä yksityisellä katsomassa💓
Aivan ihanaa että joku tehnyt rehellisen postauksen omista tunteistaan. Itsellä on kaksi poikaa ja olemme aina puhuneet että kaksi lasta. En kuitenkaan tajunnut ennen toista raskautta kuinka tärkeää minulle olisi saada tyttö. Minua tällä hetkellä ahdistaa suunnattomasti että en saa ikinä olla pienen tytön äiti. Rakastan poikiani enemmän kuin mitään mutta silti asia ei ole sama. Koen että jonain päivänä olen se ulkopuolinen perheessä sillä miehellä poikien kanssa omat jutut. Olen vain aina haaveillut pienestä tytöstä. Surullista että omista haaveista ei saa ääneen puhua.
On surullista, että tämä asia halutaan välillä jopa väkisinkin ymmärtää väärin, sivuuttaa tai yhdistää moniin muihin tunteisiin ja ajatuksiin. Minusta oli tärkeää puhua tästä ja sanoa ääneen, että tytön tai pojan toivominen saa olla ihan oma asiansa ja se ei automaattisesti kumoa tai väheksy muita toiveita tai toteutuneita lahjoja.
Minusta saat toivoa tyttöä ja on harmillista, jos ei toiveesi voi toteutua. Silti on tietenkin tärkeää muistaa, kuinka tuomme asian esiin arjessa ihanien poikiemme kuullen. Muut saavat tehdä siitä mitä vain jatko-ajatuksia, mutta on varmistettava, että jo elämässä olevat poikamme ymmärtävät mitä sillä tyttö-toiveella tarkoitamme. Kuinka paljon olemme myös heitä toivonut ja kuinka tärkeitä ja täydellisiä he ovat juuri sellaisina. Olisiko mahdollista miettiä, miten muuten voisi korjata sitä ulkopuolisuuden tunnetta?
Meillä 3 pojan jälkeen samat fiilikset. Olin oikeastaan lapsesta asti haaveillut ja nähnyt sen tytön, jota ei sitten vielä kolmannellakaan yrityksellä tullut. Mutta sitten, hieman ehkä joku kohtalo puuttui peliin, kun 4. lapsi oli kuin olikin tyttö. Ehkäisynä meillä oli ollut jo 4 vuotta vain keskeytetty ja lasketut varmat päivät ihan toimivasti. Tiesin, että jos tällä tyylillä vahinko sattuisi, niin lapsi olisi varmaan tyttö, sillä olin kuullut, että tyttösiittiöt voivat selvitä hengissä aika pitkään 😀 KP 7 sai alkunsa sitten meidän tyttö, ns varmoilla päivillä, samaan aikaan ovulaatio aikaistui parilla päivällä jostain luonnon oikusta, ja tikutin noin KP 12 ovulaation, kun ovisoireet yllätti aiemmin kuin normaalisti. Mieskään ei jostain omituisesta syystä edes varmistellut päivän varmuutta. Tämä vaan halusi tulla 😀 Ovistikku näytti plussaa KP 12 ja siinä sitten epäuskoisena parin viikon päästä kateltiin raskausplussatikkua, että niin vaan 5-6 päivää ovat siittiöt sinnitelleet. Mies oli viikonlopun reissussa ja sit vuorotöissä, niin oli varmaa mistä kerrasta raskaus oli saanut alkunsa, hääpäivänä. Nyt mulla on se tyttö, jonka olin aina unelmissani nähnyt:) Kuulin, että Beckhamit ja Selänteet oli tällä menetelmällä ihan tietoisesti tytön tehneet 😀 Noh, joku ihmeen hurahdus kävi sitten miehellä vielä, ilmeisesti haltioitui tuosta meidän tytöstä niin paljon, että halusi vielä yhden 😀 Nyt odotan tytölle siskoa, viidettä ja viimeistä lasta. Ja kyllä, samalla reseptillä tehtiin, eli yhdyntä mahdollisimman kaukana ovulaatiosta, mutta kuitenkin 4-5 päivän päässä, että hätäisemmät poikasiittiöt on ehtineet jo eliminoitua pelistä pois.