Meidän rakkaustarina
Minulle parisuhde on elämän tärkein juttu. Se on kaiken alku ja haluan sen olevan myös loppu. Lapset ovat vaan lainassa. Elämänkumppani on se, jonka kanssa tämä elämä jaetaan. Olen pikkutytöstä asti ihannoinut ajatusta yhdestä puolisosta, jonka kanssa matkaisin koko taipaleeni. Pidän äärimmäisen tärkeänä, että parisuhdetta on huollettava ja vaalittava. Sitä ei saa jättää heitteille, koska se ei säily yksinään. Siitä kuinka sen huolto on toiminut ruuhkavuosina ja muina haastavina aikoina, ajattelin kirjoittaa myöhemmin. Tulevana viikonloppuna juhlimme 12. Hääpäiväämme ja päätin jakaa tarinan, jolloin kaikki alkoi: Meidän rakkaustarina.
Taianomainen ensikohtaaminen
Oli syksyinen iltapäivä vuonna 2000, kun isoveljeni kutsui minua keittiöön. Vänkäsin vastaan, niin kuin pikkusiskolla on tapana. Nousen rappuset keittiöön vastahakoisesti. Jääkaapin oven takaa ilmestyy poika. Hän hymyilee minulle ja sanoo ”moi”. Lapsuuteni idoli seisoi meidän keittiössä ilmi elävänä. En voinut uskoa silmiäni ja olin täysin lumoutunut. Juoksin naapuriin ystävieni luo: ”Tapasin juuri lasteni tulevan isän.” Siinä katseessa ja hymyssä oli jotain taikaa, se oli rakkautta ensisilmäyksellä! Siitä alkoi meidän rakkaustarina.
Isoveljeni oli aloittanut lukion uudessa koulussa ja tutustunut uuteen luokkakaveriin. Hän oli jo aikaisemmin kertonut, että hänen luokallaan oli minun pikkutyttönä fanittamani Konsta Hietanen. Veljestäni ja Konstasta tuli nopeasti hyvät ystävät ja hän alkoi viettää meillä paljon aikaa. Olin se ärsyttävä pikkusisko, joka tunki mukaan kaikkeen ja kaikkialle. Syy oli selvä, olin täysin rakastunut isoveljeni parhaaseen ystävään!
Kiellettyä kemiaa
Vietimme aikaa isommalla porukalla ja tutustuimme toisiimme. Aloin huomata, että tunne saattoi olla molemminpuolista. Ei kuitenkaan läpihuutojuttu. Tilanne oli hankala. Kolmen vuoden ikäero oli siinä vaiheessa suuri, eikä tilannetta auttanut, että olin kaverin pikkusisko. Ilmassa leijui kiellettyä kemiaa.
Aloimme silti nähdä myös kahdestaan. (Salaa veljeltäni) Viihdyimme yhdessä todella hyvin. Kävimme treffeillä ihan vain kavereina. Tilanne alkoi muodostua kipeäksi. Olin tunnustanut tunteeni avoimesti, mutta en saanut suoraa vastakaikua. Vain vihjailua ja flirttailua. Hän oli meillä lähes päivittäin ja viihtyi koko perheeni kanssa, eikä se helpottanut minun tunteiden piiloittamista.
Ratkaiseva uudenvuodenyö
Tuli uusivuosi 2002-2003 ja juhlimme sitä yhdessä isolla porukalla meidän kodissa. Ilta päätyi kahdenkeskeiseen pitkään keskusteluun. Rohkenin kysyä, mikä on homman nimi? Missä mennään? Tykkäätkö minusta muuta kuin kaverina? Sain vastaukseksi pitkään odottamani suudelman.
Päätimme aloittaa seurustelun. Seuraava aamu oli hieman kuumottava. Suurin osa kaveriporukasta oli kyllä huomannut meidän välisen kemian, mutta veljeni oli sulkenut silmänsä siltä. Veljeni on melkein 2m pitkä ja melko vahvaluonteinen. Hänelle kertominen oli vaikea tilanne. Kuultuaan uutisen, hän piirsi Konstan naaman pahvilaatikkoon ja iski nyrkin läpi pahvista. Aika pian hän tottui ajatukseen ja tykästyi asetelmaan.
Olimme 15 ja 18 ja niin rakastuneita! Meidän rakkaustarina alkoi tiiviisti. Vietimme aikaa niin paljon yhdessä kuin suinkin pystyimme. Konsta oli jo valmiiksi osa perhettä, nyt hän vain vaihtoi yökyläily huonetta. Kävimme koulua, Konsta pelasi ahkerasti jalkapalloa ja vapaa-aika vietettiin kaveriporukalla keilaamalla ja pelailemalla lautapelejä.
Suin päin perhe-elämään
Kumpikaan ei haaveillut jatko-opinnoista, vaan oli selvää, että molempien elämän tärkein asia olisi perheen perustaminen. 2004-2005 oli armeija vuosi, joka erotti meitä toisistaan edes vähän enemmän. 2005 päätimme mennä kihloihin ja tulevaisuuden suunnitelmat tuntuivat olevan täysin selvät. Muutimme omaan asuntoon, kävin lukion loppuun ja teimme töitä. Suunnittelimme häitä, mutta esikoinen päättikin tulla ensin ja häät siirtyivät. Talvella 2007 syntyi meidän pienokainen ja kesällä 2008 juhlittiin häitä.
Sen jälkeen alkoikin nämä kuuluisat ruuhkavuodet oikeni rytinällä. Poikia syntyi kahden vuoden välein ja vietimme tiivistä perhearkea. Saimme vielä iltatähtenä prinsessan täydentämään viimeisen kolon perheestämme.
Meidän rakkaustarinan viimeistä sivua ei vielä kirjoiteta
Monesta on selvitty ja päätetty jatkaa yhdessä luottavaisin mielin. Rakkaus on kantanut yli haasteiden ja kolhujen.
Uskon edelleen, että meidän kohtaamisessa oli jotakin taikaa.
Uskon, että vaikka olemme hyvin erilaisia, meidän kemiat kohtasivat niin satumaisesti.
Uskon, että meillä on käsissä jotain niin ainutlaatuista, että tätä ei saa hukata huonolla toiminnalla.
Koen olevani todella etuoikeutettu, kun löysin rinnalleni toisen puolikkaani ja ajattelin pysyä kokonaisena niin pitkään, kuin suinkin vaan saamme. Tämä oli meidän rakkaustarinamme, jolle ei toivottavasti kirjoiteta viimeistä sivua vielä pitkään aikaan.
Sainpas vihdoin luettua.. Olipas hieno tarina! (:
Rakkautta ensikohtaamisella, uskon tuohon ♡ Ihana alku teidän yhteiselle matkalle!
Kiva lukea sinun tekstejäsi!
Kiitos. Mukava kuulla, että on kivaa luettavaa.
Aivan ihana tämä teidän tarinanne❤️Juuri niin näköisenne.Kiitos kun saamme lukea ihanan tarinanne ❤️ Fanitan isosti👊
Kiitos. Näitä on ilo kirjoitella.
Ihana tarina 🥰
Ihana tarina ❤️ Ihan herkistyin ja tuli kyyneleet silmiin. Onnea teidän tuleviinkin vuosiin yhdessä, olette ihana pari ja perhe 💞
Kiitos paljon.
En kestä, kuinka kaunista! Tahtoa ja taikaa! ❤️😍 Meillä on melko samanlaista matkaa kuljettu, mutta tullaan kymmenen vuotta perässä ja lapsia on nyt kaksi 🤭 Kaikkea hyvää ja rakkautta teille ❣️
Kiitos! Hyvällä tiellä olette. Pitäkää huolta toisistanne ja rakastakaa ja tahtokaa! 🙂
Ihana tarina, joka toivottavasti jatkuu läpi elämän! 🙂
Silmääni pisti se, että aloitte yöpyä yhdessä, kun olit 15. Kolmen lapsen äitinä olen (mieheni kanssa) sitä mieltä, että meillä lasten poika- ja tyttöystävät eivät yövy ennen kuin 17-v. (Mielellään ei silloinkaan. Intiimi parisuhde sopii parhaiten sitten, kun muutetaan pois kotoa.)
Kiitos.
Ymmärrän toki huolesi. Meidän vanhemmat eivät aikanaan olleet niin tarkkoja. Minulla oli todella avoin ja läheinen suhde äitiini ja hän oli täysin kartalla missä mennään. Sitä kautta sai luottoa ja antoi meidän nukkua yhdessä.
Hei, kai olet ajattelut jossain kohtaa opiskella jonkun ammatin itsellesi? Lapset kasvaa ja ikuisesti ei voi kotona olla:(
Kyllä minulla on paljon suunnitelmia työsaralle. Toistaiseksi työni on kuitenkin olla äiti ja pyörittää meidän arkea.
Paluuviite:| Läpi ruuhkavuosien | elämää 5lapsen kanssa | Tohinatalo
Taianomainen ensikohtaaminen. On varmasti kuin salama olisi iskenyt taivaalta. ❤️ Löysin muutama päivä sitten blogisi. Tätä on ilo lukea. 😊👍 Kiitoksia mukavista teksteistä. Konsta on esikoisen lempi näyttelijä poika ja Ilves elokuvan katsottuaan. 😉