Lukemisen tärkeys

Törmäsin eilen iltasanomien lehtijuttuun, kuinka lasten lukutaito ja kirjoitustaito ovat laskeneet huolestuttavasti. Olin jo pitkään miettinyt kirjoittavani aiheesta ja nyt sain sopivan sysäyksen. Lukemisen tärkeys on yksi meidän perheen vanhankantaisista arvoista.

Lasten satuhetki

Meillä on luettu sekä iltasatu, että päikkärisatu lähes joka päivä kohta 14 vuoden ajan. Se on ollut tärkeä osa iltarutiineja. Rauhoittaa päivän touhut ja toimii siltana kohti unien maailmaa. Yleensä siinä kouluiän kynnyksellä lapset ovat tahtoneet siirtyä lukemaan omia kirjoja.

Saduista oppii niin monia asioita. Ne rikastuttavat leikkejä, mielikuvitusta ja sanavarastoa. Ne lisäävät keskittymiskykyä ja hahmotuskykyä. Niistä oppii paljon konkreettisia asioita. Kuuntelemalla tarinan sisäistäminen helpottaa myöhemmin itse luetun ymmärtämisessä. Yksi ihanimmista asioista on kuitenkin rauhallinen ja läheinen hetki lapsen kanssa ilman keskeytyksiä. Monesti pyydämme isompia tulemaan kuuntelemaan satua vain sen läheisyyden vuoksi. On ihana saada lapsi kainaloon kuuntelemaan satua.

Pienelle lapselle on hyvä lukea lyhyitä satuja ja kierrättää melko samoja satuja. Meilläkin on monia satuja, jotka koko perhe osaa lähes ulkoa. Pienen ihmisen kohdalla huomaa hänen keskittyneisyyden ja tarkkaavaisuuden satua kuunnellessa. Jos yrität välillä vähän oikaista tuttua satua lukiessa, niin pieni lapsi kyllä huomaa, että jätit jotain lukematta.

Haasteita lukemisessa

Itse opin lukemaan vasta 2. luokalla, enkä kouluaikana lukenut kuin aivan pakolliset tekstit. Lukeminen oli todella hidasta, vaikeaa ja ääneen lukeminen luokassa pahin painajaiseni. Lukiossa minulle todettiin lukihäiriö, joka helpotti oloani jonkin verran. Vika olikin tietyllä tapaa minusta riippumaton. Sain pientä helpotusta yo-kokeisiin ja selvisin niistä yllättävän hyvin arvosanoin. Jatko-opinnot ei siltikään maistuneet, koska tiesin, kuinka haastavaa se tulisi olemaan.

Kun sain lapsia ja aloitin lukemisen ikään kuin alusta, lukeminen alkoi kehittyä. Helppojen lastensatujen lukeminen hitaasti ääneen ilman painostavaa yleisöä kehittivät lukutaitoani. Vaikka sanat menivät sekaisin tai luin väärin, se ei haitannut. Minulle oli äärimmäisen tärkeää, että meillä luettaisiin paljon ja lapset löytäisivät lukemisen ilon.

Keväällä 2020 uskaltauduin kirjoittamaan blogia, jonka myötä olen kehittynyt kirjoittamisessa ja lukemisessa aivan valtavasti. Edelleen teen paljon virheitä ja lukeminen on hidasta, mutta jo melko mieluisaa. Olen onnistunut jättämään sen ikävän tunteen ja arvostelevan otteen. Kirjoitan, vaikka menisikin pieleen. Luen, vaikka se olisikin hidasta.

Kun lukeminen on hidasta ja haastavaa, kestää todella kauan päästä itse tarinaan mukaan. Tarvitaan siis todella vahva tahto lukea kyseistä tekstiä. Siksi olen ”pystynyt” lukemaan melko paljon kasvatuskirjoja, koska niissä asia on itselle todella kiinnostavaa ja pääsee heti jyvälle mistä puhutaan. Niissä ei myöskään tarvitse lukea koko kirjaa, vaan voi lukea pätkiä sieltä täältä. Ihan vasta viime vuosina olen nauttinut romaanin tai elämänkerran lukemisesta.

Lukemaan oppiminen

Meidän lapset ovat kaikki oppineet lukemaan ennen koulua. Tutuista saduista on helppo aloittaa hahmottamaan tekstiä. Toisille lukeminen on ollut intohimo, mutta ei kaikille. Osalla on havaittavissa pientä lukivaikeuttakin. Osa taas kahlaa Harry Pottereita viikossa läpi. Lukemista ei ole mitenkään erikseen opeteltu, mutta kirjaimia toki harjoiteltu iltasadun yhteydessä. Meillä on tapana, että lapset lukevat kaikki ennen nukkumaan menoa. Yhden lapsen kohdalla tässä on ollut selkeää haastetta, eikä tarpeeksi kiinnostavia kirjoja meinaa löytyä, jotta saataisiin taltutettua lukivaikeudet. Onneksi hän lukee yllättävän usein pikkusiskolleen ja harjaantuu siinä varmasti. En haluasi painostaa häntä, mutta yritän parhaani rohkaista ja etsiä mielenkiintoista lukemista.

Eihän kaikkien tarvitse nauttia lukemisesta, mutta tietyn nautinnon kautta löytyy lukemisen helppous. Taito, joka antaa niin paljon mahdollisuuksia tulevaisuudessa. Taito, jota kannattaa arvostaa.

Kirjoittaminen

Meidän lastemme koulussa kirjoitetaan todella paljon. Steinerkoulussa opetellaan huolella kirjaimia ja rauhassa lukemaan ja kirjoittamaan. Siellä ei myöskään ole jätetty kaunokirjoitusta pois opetussuunnitelmasta. Ja toivon todella, ettei jätetäkään. Alaluokilla on hyvin vähän valmiita oppikirjoja käytössä, vaan tekstit ja kuvat tuotetaan itse vihkoon. Muistan itsekin, kuinka turhauttavalta se välillä tuntui, mutta ymmärrän sen tarkoituksen. Käsialan ja jopa käden kirjoituslihasten harjoittaminen on arvokasta työtä jatkoa ajatellen. Tekstin tuottaminen myöskin nopeutuu ja hyvään käsialaan panostetaan. Kirjoittaminen käsin on taito, jota tulisi edelleen pitää arvossa.

äänikirjat

Äänikirjat jakavat mielipiteeni. Meillä lapsilla on meneillään oikein äänikirjojen kulutusvaihe, mikä on toki ihanaa, mutta jos se sivuuttaa kokonaan itse lukemisen, se ei ole hyvä. Äänikirjoissa lapsi pääsee helposti sadun maailmaan ilman omaa ponnistelua lukemisen kanssa. Pidän tärkeänä, että kuunteleminen on vain lisä, eikä sivuuta itse lukemista.

Huomaan, kuinka mielellään isommat lapset kuuntelevat satuja ja tahtoisinkin lisätä taas omaa lukemista heille. Talossa on aina ollut pieni, jonka sadun jälkeen en vain ole jaksanut enää lukea isommille jotain heitä kiinnostavaa. Ehkä tähän voisi tehdä pientä muutosta ja tehdä vaihtokauppaa isoveljien kanssa. Joku heistä voisi lukea siskolle sadun, niin minä voisin lukea isommille. Olisi hyvä lukea kirjaa, jota he voisivat sitten itse jatkaa.

Vaikka satujen lukeminen ei aina ole niin mieluisaa, ymmärrän, kuinka tärkeää se on lapselle. Toivon, että lapsemme löytävät kaikki lukemisen ilon edes jossain määrin ja jossain vaiheessa elämää.

Ottakaa kirjat esiin ja lukekaa lapsillenne, se kannattaa!

Aami