Läsnäolon vaikeus

Aika on rajallista, jaksaminen on rajallista, oma mielenkiinto on rajallista. Kuinka siis pystyy kuuntelemaan kaikkien tarinat tasapuolisesti ja olemaan aidosti läsnä niin monelle lapselle? Tätä mietin monesti, riitänkö viidelle lapselle ja vielä puolisolle? Kuinka ihmeessä saan aikani riittämään ja ennen kaikkea pääni rauhoittumaan kaiken härdellin keskellä ja elämään hetkessä? Läsnäolon vaikeus on tullut todella pohdinnan alle, kun on niin paljon muuta tapahtumaa ympärillä.

Tarpeellinen läsnäolo

Läsnäoloa on mielestäni kahdenlaista. On isommassa mittapuussa yhteistä elämistä ja on yksittäisiä kohtaamisia ihmisten välillä. Lapsi tarvitsee molempia. Hän tarvitsee aikuisen huolehtimista ja hän janoaa aikuisen huomiota. Lapsi toivoo, että aikuinen asettuu hänen tasolleen. On oikeasti kiinnostunut hänen asioistaan ja tarinoistaan. Osoittaa olevansa oikeasti kiinnostunut juuri hänen hyvinvoinnistaan.

”Katsekontakti, kuuntele ja ole aidosti kiinnostunut.”

Tärkeää on huomioida myös lasten erilaisuus ja heidän omat mieltymykset. Toinen kaipaa enemmän huomiota ja toinen vähemmän. Toinen haluaa kovasti jutella, toinen leikkiä, toinen pitää fyysisestä läheisyydestä. Luonteenpiirteiden lisäksi tarpeisiin vaikuttaa paljon ikävaihe, mutta entäs kun monella lapsella on samaan aikaan vaativa ikävaihe? Kiinnostuksen ja välittämisen osittaminen, ei ehkä sittenkään vaadi niin paljoa, kuin ajattelemme. On vain unohdettava omat asiat ja keskityttävä toiseen ihmiseen.

Rakkauden osoitus on mielestäni vielä asia erikseen. Siinä puhutaan enempi kauniista sanoista, kehumisesta ja yhteisestä ajasta. Tästä tekstiä luvassa myöhemmin.

Oma läsnäolo

Meille oli ja on tärkeää, että saamme olla lastemme elämässä läsnä. Haluamme nähdä kehitysvaiheet ja jakaa ilot ja surut heidän kanssaan. Vaikka aikaa olisi ja vain kotiasiat hoidettavana, voi silti hukkua suorittamisen ja kiireen vyyhtiin. Huomasin itse aika pian, että läsnäolon taito ei todellakaan ole itsestäänselvyys tai sidoksissa pelkkään aikaan tai lapsilukumäärään.

Päivät vilisevät vauhdilla ja niin paljon olisi tekemistä. Olen todella huono pysähtymään ja vain olemaan. Aina on tarve tehdä ja olla tuottelias. Siksi olen joutunut panostamaan tähän osa-alueeseen ihan erikseen. Haluan osata elää hetkessä ja osoittaa lapsilleni olevani juuri nyt juuri tässä sinua varten. Arjen rullatessa tähän pitää tasasin välein palata ja pohtia olenko viime aikoina onnistunut.

Pitäisi oppia rauhoittamaan oma tekeminen, jotta se ei menisi sähläämiseksi ja säätämiseksi. Pitäisi myös oppia vähentämään. Kaikkea ei aina tarvitse keretä tehdä tai olla koko ajan tehokas. Myös miehelläni on asteen verran haastavampaa keskittyä vain siihen, mitä tekee. Hänen taiteilijaluonteensa pitää hänet monesti omissa maailmoissaan huomaamatta, mitä ympärillä tapahtuu

Lapsen läsnäolo

Lapsen läsnäolo häiriintyy hyvin helposti. Ympärillä olevat häiriötekijät vaikuttavat lapsen keskittymiseen. Varsinkin isossa perheessä, kun ympärillä tapahtuu niin paljon. Toisilla on vahva tarve olla tilanteen tasalla kaikesta mitä talossa tapahtuu. Omat tehtävät unohtuu ja on puututtava toisten tekemisiin tai lähdettävä mukaan muiden toheltamiseen. Hoen kotona aivan loputtomiin ”keskity omaan tekemiseesi.”

Tähän tuntuu vaikuttavan todella paljon myös lapsen temperamentti. Toisiin ei häiriöt vaikuta, kun taas toisia joutuu auttamaan enemmän. Mietin usein, että lapselle tulisi mahdollistaa rauhallinen ympäristö, jossa saa itsensä kuulumaan melko pienellä. Äänekkäiden ja vilkkaiden lasten suuressa perheessä tämä ei todellakaan ole mikään helppo nakki. Miellän, että jos vanhempi itse pystyy pysähtymään ja sulkemaan muun maailman hetkeksi ulkopuolelle, on lapsenkin helpompi keskittyä kuuntelemaan. Levottomuus lisää levottomuutta.

Häiriötekijät

Koen, että juuri nyt läsnäolon vaikeus on lisääntynyt koko perheellä. Olen ollut paljon yksin kotona, jolloin kaikki aikuiselta kaivattu huomio kohdistuu minuun. Jos en pysty sitä antamaan, sitä revitään vaikka väkisin ikävillä keinoilla. Siitä taas tuntuu tulevan oravanpyörä, jota on todella vaikea pysäyttää.

Minua häiritsee, että väsyneenä ja kiireisenä en jaksa kiinnostua lapsen hölönpölö jutuista. Vaikka tiedän, että se juttu on juuri hänelle todella tärkeä ja minun pitäisi olla kiinnostunut. Silti huomaan kehonkielelläni viestivän, että ”ei kiinnosta pätkääkään.” Pitäisi osata paremmin kiinnostua lapsen asioista hänen näkökulmastaan.

Olen myös huomannut, että blogin ja somen myötä puhelin häiritsee läsnäoloani. Ennen olin todella tarkka siitä, etten käyttänyt puhelinta lasten nähden, kuin vain soittamiseen tai pikaisesti viestien vastaamiseen. Nyt tilanne tuntuu riistäytyvän käsistä ja huomaan toisinaan puhuvani lapselleni samalla kun tuijotan puhelinta. Tähän täytyy tehdä pikainen muutos.

Yrittäjyys tuo omat haasteet päivän kulkuun. Vaikka on kotona, on aina myös vähän töissä. Tästä jaksan jauhaa perheen isille, että välillä on oltava oikeasti ihan vaan kotona. Hänen ajatukset pyörivät niin helposti aina työasioissa. ”Puhelin pois ja täysi fokus lapsiin.” Olen myös pyytänyt tekemään selkeämpiä työaikoja, jotka rauhoittaisivat myös hänen omia ajatuksia. On tehokkaampaa keskittyä täysillä yhteen asiaan, kuin epämääräisesti moneen asiaan samaan aikaan.

Harjoiteltavissa

Muistan omasta lapsuudestani vahvasti lauseet ”katso silmiin, kun puhut” ja ” tule luokse, jos on asiaa.” Olen näitä toitottanut myös omille lapsilleni. Silti huomaan huutelevani asioista toiseen huoneeseen ja katse harhailee jossain aivan muualla. Huomaan myös perustelevani asiaa itselleni, että en kerkeä mennä luokse tai pysty pysäyttäämään tekemisiäni aina, kun minulla on jotain asiaa. Pah, kyllä sitä aikaa aina olisi. Pitäisi vain puhua vähemmän ja keskittyneemmin. Sitä paitsi viesti menee paremmin perille, jos on selkeä katsekontakti lapseen.

Olen tehnyt harjoituksia, jotta oppisin olemaan paremmin läsnä jokaiselle lapselle erikseen.

Suuressa perheessä

Suuressa perheessä läsnäolon vaikeus on lähes päivittäistä. On paljon tapahtumaa, meteliä ja vilskettä. Toisinaan on todella kaoottista ja levotonta. Rauhaa ja hiljaisuutta saa tekemällä tehdä. Häiriötekijöiden vastapainona on kuitenkin sisarusten antama huomio. Aina ei tarvitse saada aikuisen huomiota. On ihanaa, kun voi välillä sanoa, että ”mene kertomaan tuo veljellesi, häntä varmasti kiinnostaisi kuulla.” Tai trampoliinitemppujen ihastelu ei aina painotu vain vanhempiin.

Silti pelkään usein, että pystynkö antamaan kaikille heidän tarvitsemansa huomion määrällisesti ja laadullisesti. Tiedän, että en todellakaan aina. Silti luotan siihen, että lapsetkin voivat sen ymmärtää. Meillä puhutaan todella avoimesti ja paljon yhdessä ja kaksin myös tällaisista asioista. Pyydän toisinaan ihan anteeksi, etten ole kerennyt huomioimaan tarpeeksi.

” Olet silti minulle aina yhtä tärkeä ja rakas! ”

Harjoituksia

Tällaisilla harjoituksilla olen itse kehittänyt läsnäoloani.

1. Kiinnitä huomiota katsekontaktiin.Pidä huoli, että katsot oikeasti lastasi silmiin aamulla, illalla ja vähintään kerran päivän aikana.
2. Karsi turhat käskyhuutelut. Mieti onko asiasi oikeasti tärkeä ja mene/pyydä lapsi luoksesi, kun puhuttelet häntä.
3. Tee lista lastesi mieltymyksistä. Etsi jokaisesta listasta itseäsi miellyttävin asia. Vietä hetki kahdestaan lapsen kanssa sen asian parissa. On paljon helpompaa ja aidompaa, jos tekeminen miellyttää molempia.
4. Istu lastenhuoneen lattialle tai nuoren sängylle ja anna lapsen itse ottaa kontaktia sinuun. Anna hänen aloittaa keskustelu tai leikki ja ole mukana.

Ihania läsnäolon hetkiä kaikille!

Aami