Valikko Sulje

Kuuntelun taito

Aloitimme Life Coach koulutuksessa heti ensimmäisenä päivänä harjoittelemaan aitoa kuuntelua. Toinen puhui 5min ja toinen kuunteli ja sitten toisin päin. Huomasimme, että monesti ihminen rentoutuu, jos hän tietää, että nyt on  vapaus puhua, eikä kukaan keskeytä. Ihmisellä on lähtökohtaisesti tarve tulla kuulluksi. Harjoituksessa oli kaikenlainen myötäeläminen kuuntelijana kielletty. Ei välisanoja/ääntelyjä tai ilmeitä/nyökkäilyjä. Totesimme myös, että kuuntelijan roolissa ei olekaan ihan niin helppoa olla, ilman myötäelämistä. Silti sillä voi huomaamattaan ohjata tai muokata kertojan tarinan kulkua. Kuuntelun taito on todella hieno lahja

Olen jo aikaisemmin kirjoittanut läsnäolon vaikeudesta ja keskustelusta, joissa molemmissa sivuttiin myös kuuntelun taitoa. Kuuntelussa tärkeintä on oikeasti kuulla, mitä toinen sanoi. Ymmärtää ja muistaakin asia, edes jonkin aikaa.

Meille opetettiin, että kuuntelua on kuudella eri tasolla:

  1. Ihminen on hiljaa, mutta ei oikeastaan kuuntele puhuvaa osapuolta; hänen ajatuksensa ovat muualla.
  2. Ihminen kuuntelee toisen puhetta, mutta vain odottaa koska toinen lopettaa, jotta pääsisi itse puhumaan.
  3. Ihminen kuuntelee, mutta vain arvioidakseen mikä toisen puheessa on oikein tai väärin.

Tavallaan voimme sanoa, että näillä alimmilla kuuntelemisen tasoilla emme aidosti halua kuulla toisen ajatuksia.

  1. Ihminen yrittää kuunnella, mutta tavoitteena on soveltaa sitä, minkä me jo tiedämme; olemme kiinni omassa näkökannassa.
  2. Ihminen kuuntelee tarkkaavaisesti, mutta tarve ymmärtää mitä toinen osapuoli tarkoittaa suhteessa aiempaan tietoomme estää rentoutuneinta kuuntelua. Tätä pidetään jo varsin kehittyneenä kuunteluna.
  3. Ihminen kuuntelee yrittämättä ymmärtää niin paljon, että ymmärtämisen yritys estäisi kuulemasta. Ihminen ikään kuin antautuu kuulemalleen asialle ja antaa itselleen aikaa ja tilaa muodostaa mielikuvaa toisen tarkoituksesta ja sen yhteydestä omiin kokemuksiin.

( Lähde: Paul Burns: Psychology of mind, Rapport 2001)

Itse lisäisin tähän vielä 0. tason kuuntelijan, joka puhua pälpättää aina lähinnä omia asioitaan, eikä juuri kuuntele muiden sanomisia.

Itse kuuntelijana

Itse koen olevani hyvä kuuntelemaan, mutta elän vähän liiankin vahvasti toisen tarinassa mukana ja haluan myös kertoa omia kokemuksia aiheesta. Ihminen mielellään jatkaa asiaansa sinne suuntaan, joka sai kuulijan osoittamaan ymmärtäväisyyttään. Olen myöskin aina pitänyt itseäni avoimena ja rohkeana keskustelijana, mutta huomasin tuossa 5min/5min harjoituksessa, että oli vaivalloista puhua yksin omista asioista. Itse myöskin pidän siitä, että kuuntelija eläytyy kuulemaansa, jolloin minulla on enemmän sellainen olo, että minua kuunnellaan.

Tämä oli kyllä mielenkiintoinen harjoitus ja pisti miettimään, mitä se kuuntelun taito oikeasti on. Mitä mieltä sinä olet? Häiritseekö sinua kuuntelijan välisanat tai ääntely, ilmeet tai nyökkäilyt vai onko ne sinusta vain osoitusta siitä, että toinen kuuntele? Ohjaavatko ne sinun tarinan kulkua?

Historia vaikuttaa

Meidän jokaisen menneisyys, koetut asiat ja sen hetkiset tilanteet vaikuttavat siihen, miten kuulemme toisen asian. Ennakkoluulot uutta kohtaan tai vanhaan luodut kokemukset ja mahdolliset olettamukset. Toisen ihmisen kohtaamiseen olisi hyvä tulla aina tyhjin odotuksin. Ainakin pyrkiä siihen, että vaikka olisi kuinka tuttu ihminen, et voi tietää mitä hänen päässään juuri tänään ja sillä hetkellä pyörii. Ihmiset kasvavat ja muuttuvat, he saavat päivittäin uusia ajatuksia herättäviä asioita maailmasta. Tietoa ja kokemuksia. Tilanteet ovat voineet muovautua paljonkin verrattuna edelliseen kohtaamiseen, vaikka aikaa ei olisikaan kulunut paljoa näiden välillä.

Pitkän parisuhteenkin suuri kompastuskivi on olettaminen. Pariskunnat helposti alkavat täyttää toisen lauseita hänen puolesta, koska olettavat tietävänsä mitä toinen on sanomassa. Varmasti monesti osuukin oikeaan, mutta kumman olettamusta siinä täydennetään? Itse ainakin syyllistyn siihen, että olen hieman nopeampi pääsemään asiaan, jolloin tuohdun hitauteen ja haluaisin sanoa toisen puolesta mitä hän minun mielestä on sanomassa tai mitä sanaa hän nyt etsii. Pitäisi antaa toiselle rauha kertoa, eikä missään nimessä keskeyttää. Pitäisi aina kuunnella mielenkiinnolla olisiko olettamukseni tällä kertaa väärä. Ja muistaa, että aina ei määränpää ole tärkein, vaan matka.

Kuuntelu ja ymmärrys

Saman lauseen voi kuulla ja ymmärtää monella tapaa. Ihmisen äänensävy ja elekieli vaikuttavat lauseen sisällön suuntaa. Myös äänensävy ja eleet voivatkin olla juuri ne, jotka johtavat harhaan. Jos lauseen irroittaa ihmisestä paperille, voi sen ymmärtää jälleen ihan eri lailla. Meidän oma mielentila vaikuttaa niin paljon siihen, kuinka haluamme asian ymmärtää. Toisinaan voi jäädä todella jumiin omiin lähtökohtiin ja ennakkotietoihin, eikä ymmärrä toisen sanomaa, vaikka toinen kuinka yrittäisi kertoa asiansa monelta eri kantilta ja eri lailla.

Myös omat ajatukset voi kuulla ja ymmärtää monella tapaa. Voit oppia kuuntelemaan itseäsi uudella tavalla. Jokaisella on myös itseään kohtaan paljon ennakkoluuloja ja kokemusta, kuinka aikaisemmin on vastaavissa tilanteissa tuntenut tai ajatellut. Niihin voi jäädä kehollinen kiinnittyminen, josta voi olla vaikea päästä eroon. Meidän keho tulkitsee sanoja ja asioita totuttuun vanhaan tapaan, vaikka juuri sillä hetkellä asia olisi hyvin eri, kuin aikaisemmin kokemat. Pysähtymällä ja kuuntelemalla, voitkin löytää uusia tarkoituksia.

uusin silmin

Läsnäolo ja kuuntelun taito toista ja itseään kohtaan ei ole ihan niin helppoa. Se että osaisimme suhtautua juuri siihen hetkeen uusin silmin voi toisinaan olla juuri se, mitä tarvitsisimme asioiden ratkaisuun tai hyviin muutoksiin. Näkemään, kuulemaan ja kokemaan asian aivan uutena kokemuksena, vailla historiaa. Se voi olla todella tärkeä taito. Monesti paikallaan junnaavat ja itseään toistavat kaavat tarvitsevat pysähdyksen ja uuden näkökulman, sekä suunnan navigaattoriin.

Valmentajan, terapeutin tai vastaavan avulla on hyvä lähteä hakemaan näitä uusia puhtaita näkökulmia. Sekä itsensä kanssa, että puolison ja perheenkin. Ulkopuolisen ihmisen on niin paljon helpompi nähdä tilanne uutena ja ilman ennakkokäsitteitä. Hän osaa helpommin tarttua joihinkin pieniin sanoihin, joita toistamme huomaamattamme ja löytää niille syvempääkin merkitystä. Emme aina osaa kuunnella itseämme, puolisoamme tai lastamme niin, kuin toinen toivoisi tai yrittäisi saada jonkin asian kuuluviin. Ensimmäinen avain hyvään ymmärrykseen on pysähtyminen, halu kuulla ja ymmärtää paremmin.

Kuuntele lasta aidosti

Kuuntelemalla lasta aidosti, saatat päästä elämän isoimpien kysymysten äärelle. Arvomaailman ja elämän tarkoituksen ytimeen. Lapsi katsoo asioita uusin silmin ja hänen kautta voi saada uusia ihanan yksinkertaisia näkökulmia elämään. Häntä kuuntelemalla voit oppia kuuntelemaan aikuisiakin paremmin. Osoita lapselle, että kuuntelet ja tahdot kuunnella häntä. Hänen ihania tarinoita vailla todellisuutta, hänen mielipiteitä arjen asioista ja tunteen purkauksia vailla häpeää ja rajoitteita.

Pysähdy ja kuuntele, mitä maailma haluaa sinulle sanoa! Arvosta toista ihmistä ja hänen sanomaa. Arvosta itseäsi ja mitä sisimpäsi haluaa sinulle viestiä! Arvosta kuuntelun taitoa.

Aami

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *