Korona tuli taloon

Ja näinhän siinä kävi, että Korona löysi tiensä meidänkin kotiin. Syksystä asti oltiin aikamoisessa ristitulisateessa. Joka suunnasta tuli ilmoituksia, kuinka se lapsi ja se lapsi on nyt ollut kontaktissa koronaa sairastavan kanssa. Välillä viestejä saattoi tulla useita päivässä. Meillä tikutettiin lasten neniä ja omaakin siinä samalla. Oli siis todellakin vain ajan kysymys, koska meidän muoviläpyskään ilmestyisi nuo kaksi viivaa. Ja näinhän ne ilmestyivät, korona tuli taloon.

Kerkesin juuri kirjoittaa tekstin, jossa pohdin, kuinka tämä korona-aika mahdollisesti vaikuttaa meidän lapsiimme. Meillä ensimmäisen positiivisen sai meidän ekaluokkalainen. Oli kamalaa huomata, että meidän vanhempien asenteesta ja keskusteluista huolimatta, kuinka pahoillaan hän oli ja koki itsensä heikoksi, koska oli nyt se, joka tämän taloon toi. Me aikuiset sen sijaan yritettiin kääntää tilanne täysin toisinpäin, ettei lapselle missään nimessä jää syyllinen olo.

Oirekattaus

Isossa perheessä sai aikamoisen kattauksen erilaisia oireita.

Neiti 3v: pääkipua, 3 päivää korkea kuume, lonkkakipuja, nenän tukkoisuus. Pari päivää jo hyvänä ja sitten yskää ja äänen häviäminen. Väsymys jatkui melko pitkään ja päiväkotiin pääsi vasta 12 päivän jälkeen.

Ekaluokkalainen: Pääkipu, pari päivää kuume ja sitten aika lailla siinä.

Kolmasluokkalainen: Pääkipua, pientä kuumeilua, vatsakipua, väsymystä vähän siellä täällä milloin sattuu.

Viidesluokkalainen: Pääkipu, 3 päivää korkea kuume, alaselkäkipu, nenän tukkoisuus, ihon totaali kuivuminen, vatsakipua ja lopuksi pientä kurkkukipua.

Kasiluokkalainen: Oireeton positiivinen.

Iskä: Kevyttä väsymystä, lonkkakipua, lihaskipua, pääkipua, mutta koko ajan toimintakunnossa.

Äiti: Kurkku karheana, voimakas lonkkakipu ja alaselkä, yhden yön kuume, yhden päivän oksentelu ja täysin pelistä pois, pääkipua, nenän tukkoisuus, poskiontelokipua, korvakipua, silmäkipua, väsymystä, vatsa kuralla viikon, makuaisti muuttui, keuhkojen ahdistusta ja vielä kuiva yskä. Melkein 2 viikkoa meni, ennen kuin olo alkoi olla melko normaali. Edelleen voimat vähissä ja kevyttä yskää.

Yhteensä meni melkein 3 viikkoa, että kaikki olivat takaisin pystyssä. Tämän jälkeen on tuntunut vaikealta saada taas arjesta kiinni, mutta pikkuhiljaa alkaa taas elämä normalisoitumaan.

Fiiliksiä

Monesti sairastellessa tunnelma kiristyy. Kaikki kun eivät sairasta samaan aikaan, vaan hieman vuorotellen. Silloin osa on terveenä eristyksissä ja energiaa pakkautuu ja purkautuu turhautuneisuutena. Heidän on vaikea antaa rauhaa sairastaville. Moni on huonovointisena myös valmiiksi hieman huonolla tuulella. Eikä kukaan oikein pidemmän päälle jaksa olla niin ystävällinen toisille.

Näissä hetkissä tulee aina todistettua, kuinka paljon ihminen kaipaa sosiaalisia kontakteja, mielekästä ja merkityksellistä tekemistä, ulkoilmaa ja liikuntaa voidakseen myös henkisesti hyvin. Meidän poppoo ei niinkään ahdistu siitä itse taudista tai sen sairastelusta, vaan siitä, että muu elämä pysähtyy. Kun vapaus taas koitti, on lapset olleet ihanan täynnä iloa ja energiaa, vaikka kouluhommia aika paljon kasaantuikin.

Olihan tässä myös mukavia hetkiä. Rauhallisia sisäpuuhia. Paljon lautapelejä, maalailua, piirtelyä ja leffojakin.

Tällaiset olivat meidän perheen kokemukset tästä taudista. Ikävä, mutta kuitenkin melko vähällä päästiin. Nyt on jo jollain tavalla voimaantunutkin olo, koska nyt siitä on ainakin kerran selvitty ja koen, että olemme vahvempia.

Voimia ja hyvää vointia kaikille ja tsemppiä ja paranemisia kaikkiin koronataloihin!

Aami