Kiltti lapsi

Minkälainen on kiltti lapsi? Onko olemassa kilttejä lapsia ja sitten ei kilttejä lapsia? Muistan, kuinka hieman vanhemmilla ihmisillä oli tapana kysyä jopa minun vauvoistani, että onko hän kiltti vauva? Joka kerta vähän hätkähdin tätä kysymystä ja jäin miettimään mitä sillä tarkoitetaan? Minkälainen on kiltti vauva? Tai tarkemmin, onko tuo täysin minusta riippuvainen ja kykenemätön olento jotenkin ei kiltti, jos hän itkee paljon? Käyttää sitä hänen ainutta kykyä ilmaista itseään? Onko tässä kyse jotenkin hyvästä ja pahasta? Onko kiltti lapsi tai vauva hyvä asia?

Miten sinä miellät sanan kiltti? Onko se sinulle positiivinen vai negatiivinen määritelmä? Itse miellän sanan kiltti ihmisenä, joka huomio ystävällisesti muut, tottelee sääntöjä, on rehellinen ja tekee odotetut askareet mukisematta. Toisaalta miellän sanan kyllä hyvänä, mutta jossain määrin myös huonona. Ei ole tervettä olla vain kiltti tai liian kiltti. Minusta ihminen ei voi löytää onnellista omaa polkuaan olemalla vain kiltti. Välillä oman identiteetin etsiminen ja löytäminen vaatii vähän rajojen rikkomista.

1. Huomioi ystävällisesti muut

On tärkeää huomioida toisten tunteet ja tarpeet, mutta ei välttämättä omien  kustannuksella. Välillä on pakko laittaa omat tunteet toisen tunteiden edelle, jotta voi taas paremmin huomioida myös muiden tunteita. Kuuluuko lapsen olla aina muita kohtaan kiltti, vaikka joku muu olisi hänelle aina ikävä?

2. Tottelee sääntöjä

Sääntöjen tottelu on minusta melko oleellinen osa tätä elämää. Säännöt ovat yleensä turvallisuuden ja yhteisen elämän onnistumisen vuoksi. Kotona, koulussa, työpaikalla ja yhteiskunnassa. Silti sääntöjäkin pitää pystyä päivittämään, eikä ne päivity ilman kyseenalaistamista. On eri asia olla noudattamatta sääntöjä sen vuoksi, ettei vain halua tehdä niin kuin muut sanovat, kuin sen vuoksi, että oikeasti kyseenalaistaa säännön tarpeellisuuden tai paikkaansa pitävyyden. Lapsen on hyvä oppia tottelemaan, mutta myös ajattelemaan itse. On opittava ne hetket, kun kuuluu vain totella ja ne hetket, kun ei kannata sokeasti vain totella.

3. Rehellinen

Pieni lapsihan ei oikeasti vielä tiedä, mikä on totta ja mikä hänen oman mielikuvituksen tuotosta. Myös hänen muisti on rajallinen ja voi vääristellä totuutta hyvin pitkään. Pikkuhiljaa meidän aikuisten kuuluu opettaa lapselle mitä on totuus. Kouluikäisen tulisikin tämä jo ymmärtää, mutta vielä silloinkin totuus kaipaa välillä tarkempaa määrittelyä ja pientä avustusta. Rehellisyys on minulle itselleni todella tärkeä asia ja tahdon sitä opettaa lapsilleni todella vahvasti. Minulle rehellisyys on pitkälti avoimuutta. On asioita, joissa on selkeä yksi totuus, mutta on myös asioita, joissa on useampi totuus. Kun asiat avataan kunnolla pöydälle, saamme paremmin kattavan kokonaisuuden.

On tärkeää opettaa lapselle, että valehtelulla ei pitkälle pötkitä. Totuus on sinnikäs ja monesti tulee esiin ennemmin tai myöhemmin. Valehtelemalla saattaa helpottaa juuri sitä hetkeä, mutta vaikeuttaa kaikkia tulevia hetkiä.

4. Tekee odotetut askareet

Meillä kaikilla on velvollisuuksia ja tehtäviä, joita on hyvä tehdä ilman ylimääräistä valitusta tai voivottelua. Silti toisinaan on ihan hyvä tarkastaa, minkä vuoksi tehtävä tulee suorittaa, tai onko se juuri minulle tarpeellista. Onko itsellä liikaa asioita ja voisiko joku muu jakaa niitä hieman tasavertaisemmin kanssasi? Lapsella velvollisuudet olisi syytä kasvaa pikkuhiljaa. Jo pieni lapsi pystyy osallistumaan kotitöihin oman kykynsä mukaan. Pukee itse, siivoaa leikkejään jne. Isommalla lapsella on tärkeimpänä koulutehtävät, mutta siihen päälle mahtuu myös kodin askareita. Elämässä on asioita, joita ei ehkä haluaisi tehdä, mutta silti kuuluu, jotta arki sujuisi paremmin.

Kiltti lapsi särähtää korvaan

Vaikka luettelin äsken oikein toivottuja piirteitä ihmisessä, silti ”kiltti lapsi” särähtää minun korvaani. En oikein pidä sen tuomasta fiiliksestä. Minusta lapsella kuuluu olla tilaa ja mahdollisuus harjoitella näitä asioita. Harjoitella toisten huomioimista ja sen oppii osittain vasta virheiden kautta. Olemalla ikävä toiselle, lapsi näkee mitä tunteita se saa toisessa aikaan ja näin ne jäävät paremmin muistiin. Minusta tämä on aivan inhimillistä.

Lapsen kuuluu kokeilla rajojaan ja miten paljon rajat ja säännöt kestävät. Mitä merkitystä niillä on ja niiden rikkomisella? Näitä testejä olisi hyvä tehdä vielä silloin, kun on kyse pienistä asioista. Ennen, kuin kokeilut muuttuvat vaarallisiksi tai satuttavat pahasti jotain muuta. Entä jos lapsi jättää omat tehtävät tekemättä, selviääkö siitä? Tekisikö joku ne lapsen puolesta, jos itse jättää tekemättä? Voisiko valita mieluummin jotain kivaa tekemistä? Kokeilemalla oppii asioiden seurauksia. Toiset ovat luonnostaan tunnollisempia ja toiset vaativat vähän enemmän tsemppaamista.

Kiltin vastakohta

Onko sanan kiltti vastakohta tuhma? Jos et pysty täyttämään näitä kiltin vaatimuksia, oletko silloin tuhma? Tuhma sana on minulle ehkä vieläkin vieraampi. Minkälainen on sitten tuhma ihminen? Onko se ihminen, joka ei huomioi muita, rikkoo sääntöjä, eikä suorita omia velvollisuuksiaan? Minkälainen on tuhma lapsi? Vai onko kiltin sanan vastakohta paha? Minusta lapsi, joka harjoittelee elämän taitoja ei voi olla tuhma, mutta ei ainakaan paha. Kukaan ei voi olla syntyessään paha ja siihen määritelmään vaaditaan minusta enemmän, kuin muutamat vuodet elämää.

Tietenkin jossain vaiheessa lapsenkin tietämys alkaa olla jo siinä pisteessä, että hän tietää mitkä asiat ovat oikein ja mitkä väärin. Hän oppii tietämään, mitkä asiat saavat toisen loukkaantumaan. Onko silloin kyseessä tuhma lapsi, jossa hän tietoisesti loukkaa toista ihmistä tai ei tottele sääntöjä vain sen vuoksi, ettei halua totella? Entä jos lapsi tekee jotain oikeasti todella kamalaa? Onko se silloinkaan lapsi, joka on paha, vaan eikö se silloin ole se aikuinen, joka hänestä on vastuussa?

Kiltteys itseään kohtaan

Entä kiltteys itseään kohtaan? Eikö se olisi juuri sitä, että pitää huolen omasta fyysisestä ja henkisestä hyvinvoinnista? Ei kritisoi tai vaadi liikoja itseltään. Kehuu, kannustaa ja ihannoi itseään. Meneekö se suomalaisten mielestä liian helposti itsekkyyden ja omahyväisyyden puolelle? Välillä kiltteys itseään kohtaan ja kiltteys toista kohtaan eivät mahdu saamaan tilanteeseen. Tätä on tärkeä opettaa myös lapselle. Missä nämä hennon hienot rajat itsekkyyden ja itsestä huolehtimisen välillä menee. Joskus ihminen kaipaa omaa rauhaa ja aikaa. Aina ei tarvitse olla reipas ja kiltti. Joskus pitää saada tuoda esiin myös muita tunteita, eikä se tee lapsesta pahaa. Vaikeiden ja ikävien tunteiden hyväksymistä ja käsittelyä voi harjoitella vain niiden tunteiden ja tilanteiden kautta.

Vain kilttejä ja tuhmia tekoja

Minusta elämä ei ole näin mustavalkoista. Ei ole vain kilttejä tai tuhmia lapsia. Tai minä itse laittaisin mieluummin kaikki maailman lapset tuohon kilttiin lokeroon. Itse päätyisin siihen, että on vain kilttejä ja tuhmia tekoja, ei ihmisiä tai varsinkaan lapsia. Olen myös sitä mieltä, että on monelta kantilta tärkeää, kun lapsi uhmaa tai koittaa rajojaan. Siinä testataan luottoa vanhempiin. Mitä kaikkea vanhemman rakkaus kestää. Minusta on tärkeää myös vanhempana saada näitä tilanteita, joissa voimme tukea lasta ja osoittaa hänelle meidän rakkautemme ja hyväksyntämme kestävyyttä ja määrää! On monelta kantilta myös tärkeää, että me vanhemmat opetamme lapselle näitä edellä mainittuja taitoja. Opetamme häntä olemaan kiltti muita ja itseään kohtaan, mutta emme pyrkimään mihinkään täydelliseen ”kiltti lapsi” titteliin.

Aami