Julkisuuskuva

Kuuntelin ennen joulua Konstan radiohaastattelua. Monesti haastattelut ovat aika samanlaisia, mutta tällä kertaa minun päähän jäi pyörimään pari uutta kysymystä. Haastattelu herätti minut miettimään, että minkälainen julkisuuskuva meistä on? Sitä on vaikea itse hahmottaa. Näin vuoden alkuun on jälleen siis hyvä muistuttaa muutamista asioista.

Radiotoimittaja oli meille tuttu jo yli kymmenen vuoden takaa, mutta viime aikoina hän on ollut lähinnä somen ja muun median tiedon varassa. Korvaani kolahti kysymys, että kuinka myös Aami voi aina olla niin iloinen ja reipas, tämän kaiken keskellä? Mikä on vaimon salaisuus? Ensimmäistä kertaa jännitin mitä Konsta voi vastata, kun olin samaan aikaan kotona ollut jo jonkin aikaa todella väsynyt ja kiukkuinen.

Salaisuus piilee

Konsta vastasi ihanasti radiotoimittajalle, ”että salaisuus piilee varmaan siinä, että me elämme unelmaamme. Ollaan molemmat unelmoitu aika isosti ja saavutettu unelmia. Me ollaan myöskin valittu aika rankkoja unelmia. Ollaan tiedetty jo lähtiessä, että tämä tulee viemään energiaa ja paljon. Siitä huolimatta me valitsemme lähteä rohkeasti sitä tavoittelemaan. Ja se vaatii asennetta.” Itse tahdon nähdä asioissa aina ne hyvät puolet, ainakin jossain vaiheessa. Tahdon keskittyä siihen hopeareunukseen, joka ympyröi jokaista ikävääkin kuplaa.

Meidän perhettä pääsee seuraamaan instassa ja muissa medioissa aika tiiviisti ja paljonkin. Nyt haluaisin jälleen muistuttaa, että se kaikki on vain osa meidän elämää. Uskon, että jokaisella ihmisellä on hyviä ja huonoja päiviä. Uskon, että jokaiselle isketään myös ikäviä asioita eteen. Olen ennenkin puhunut siitä, kuinka asenteella on iso merkitys, kuinka otamme ikävät asiat vastaan ja jatkamme eteenpäin.

Itsehän sitä ei niin hyvin nää, mitä muut näkevät, mutta olen törmännyt tähän asiaan nyt monesti ja monessa yhteydessä. Olen hieman ihmetellyt, että meidän julkisuuskuva taitaa välillä olla liiankin positiivinen ja ihmeellinen? Se ei ole ollut tarkoituksemme.

Omissa hyppysissä?

Somekanavissa ja blogissa saa toki itse päättää, mitä tuo esiin muille. Lehdet ja muu media ei aina anna sinulle mahdollisuutta vaikuttaa. Itselle tulee välillä hieman huijari olo, kun valitsee niin paljon näyttää niitä hyviä asioita. Emme ole silti yrittäneet vääristellä asioita tai luoda mitään ihmeperheen kuvaa. Olen halunnut blogissa avata myös joitain ikävämpiäkin asioita tai somessa muistutan välillä, että ei asiat aina suju ihan niin mutkattomasti. Silti itselle vastoinkäymiset ovat vain kiviä tai välillä jopa vuoria, joiden yli vaan kiivetään keinoilla millä hyvänsä. Ja haluaisin, että Tohinatalo on pääosin positiivinen kanava. Ja koska se ei aina näy, niin haluaisin taas muistuttaa, että tietenkin meilläkin on niitä ikäviä asioita. Eikä kenenkään tarvitse olla aina hymy huulilla.

Hyviin asioihin keskittyminen

Se, että tahdon keskittyä elämän hyviin asioihin, ei tarkoita sitä, että peittäisin tai sivuuttaisin ikävät asiat. Meillä kotona saa itkeä, kiukutella ja raivotakin, mutta sen jälkeen on tärkeää löytää se hyvä olo ja jatkaa eteenpäin. Enkä usko, että se olisi kenenkään etu, että näitä hetkiä jakaisin instassa. Emme aina saa tai pysty vaikuttamaan, kuinka kehomme reagoi asioihin ja välillä se vaatii enemmän aikaa ja apua. Välillä selviämme ihan vain jätskillä ja hömppäleffalla. Ikävät asiat on tärkeä käsitellä ja hyväksyä, mutta kaikkien vastoinkäymisten ei tarvitse jäädä painamaan tai muistuttamaan itsestään täyspäiväisesti.

Ei minultakaan aina löydy tätä asennetta, vaan jotkut asiat ovat niin isoja, että niiden käsittely ja taakse jättäminen on vaikeampaa ja kestää pitkään. Joitain asioita ei vain voi jättää taakseen, vaan niiden kanssa on opittava elämään mahdollisimman hyvin ja jossain vaiheessa sekä jollain tavalla hyväksyttävä ne.

Valheellinen julkisuuskuva

Meidän perhettä on välillä ihailtu hieman liikaa ja jopa ylistetty. Konsta on aivan uskomaton viihdealan tekijä, silti häneläkin on niitä huonoja päiviä ja heikkouksia, niinkuin kaikilla meillä. Meidän parisuhde on hieman taianomainen, mutta siinäkin on omat haasteensa. Itse en todellakaan ole mikään superäiti, vaan yritän parhaani, enkä todellakaan onnistu siinä joka päivä. Se kaikki mitä on jaettu näkyviin, on toki totta, mutta on paljon muutakin.

Uskon, että jokaisella ihmisellä on tietyt rajaukset, kenelle kertoo mitäkin asioita. On asioita, joita voi kertoa vain kaikista läheisimmille ystäville tai vaikka vain puolisolle. On myös ikävämpiä asioita, joita voi jakaa isommankin ryhmän kanssa, mutta yleensä vasta sitten, kun on itse ensin sen käsitellyt ja hyväksynyt. Kesken tapahtuman voi olla liian herkkä ja haavoittuvainen jakamaan asiaa puolituttujen kanssa.

Me molemmat olemme todella sosiaalisia ihmisiä ja meidän lapsetkin ovat. Pidämme ihmisten seurasta ja uusiinkin ihmisiin tutustuminen on mukavaa. Olemme aika parhaimmillamme ystävien ja ihmisten seurassa. Se tietenkin näkyy ja antaa meistä sitä iloista ja reipasta julkisuuskuvaa myös ulospäin. Meidän elämässä kontrasti voi toisinaan olla todella suuri. Illalla upeana ensi-iltajuhlassa hymyilemässä lehdistölle ja seuraavana aamuna taas kaikki lapset kiukuttelevat kouluun lähdöstä aivan kaaottisen kodin keskellä. Molemmat ovat silti yhtä totta. Ja nyt meidän elämää.

Tohinatalon tarkoitus

Perustin blogini ja somekanavan tuomaan esiin pääosin iloisia asioita ja tsemppaamaan vanhempia jaksamaan. Silti halusin myös rohkeasti ottaa esiin vähän arempia ja ikäviäkin asioita. Esimerkiksi kertomusta synnytyksen jälkeisestä masennuksesta ja toivon, että se antaa muille voimia. Välillä pohdin leikkejä lasten kanssa ja toivon sen antavan ideoita ja energiaa muille. Jossain määrin pystymme vaikuttamaan meidän julkisuuskuvaan, mutta emme täysin. Me lähdimme tähän leikkiin melko avoimin kortein ja molemmat olemalla vain oma itsemme.

Pelko

Välillä pelkään, että jossain vaiheessa media haluaa, vaikka väkisin tuoda esiin jotain ikävää. Itselleni on jäänyt sellainen olo, ettei kukaan julkisuudessa oleva ihminen saa osakseen vain pelkää positiivista huomiota. Hieman ehkä jännittää, että jos emme kohta itse aiheuta jotain skandaalia tai ikävää paljastusta, se keksitään meille. Toivon todella, ettei niin tarvitse käydä. Siis kumminkaan päin. Voisiko ihmiset ajatella, että positiiviset asiat ruokkivat positiivisia ajatuksia ja saavat ihmiset ilahtumaan ja voimaantumaan? Minusta se on todella tarpeellista tässä maailman tilanteessa. Tiedämme kuitenkin, että skandaalit myyvät paremmin ja ovat mielenkiintoisempia. Liian positiivinen kuva herättää kateutta ja tietynlaista epäilystä todellisuudestaan. Ymmärrän sen kyllä.

Toivon, että pystyn tuomaan esiin mahdollisimman rehellistä kuvaa. Tohinatalo tuo esiin aitoja juttuja ja vaikka pääosin tahdonkin keskittyä elämässä näihin hyviin puoliin, niin muistutan välillä, että on siellä se toinenkin puoli. Emme halua sitä mitenkään piilotella, vaan se on tietynlainen elämänasenne valintani. Tahdon puhua herkemmistäkin asioista rehellisesti ja jakaa monenlaista vertaistukea vanhemmille. Silti pääpaino on jakaa positiivista asennetta kanssanne!

Aina voi kysyä, jos jokin ihmetyttää, tai jopa epäilyttää. Saa toivoa aiheita, mistä kirjoitan tai mitä tuoda esiin. Muuten toivon, että saatte täältä sitä, toivotte ja kaipaatte.

Aami