Olen pitkään pohtinut myös julkisuutta. Kuinka paljon haluan antaa itsestäni ja perheestäni jakoon tuntemattomille ihmisille? Annanko omat kasvoni, entä lasteni kasvot? Alkuun olin sitä mieltä, että ainakin lasteni kasvot ja henkilöllisyys jäävät pimentoon. Kävin asiasta keskustelua isompien lasteni kanssa. 10v. poikani sanoi minulle hieman loukkaantuneena: ”Miksi minua ei haluta näyttää, vaikka kuulun tähän perheeseen?” Tämä lause avasi silmiäni taas uudella tavalla. Niin, miksi emme näyttäisi hänen kauniita kasvoja ja luonnettaan ylpeydellä? Olemmeko muodostaneet Suomessa hieman liiankin suojelevan linjan lasten kuvien suhteen? En tiedä. Päädyin lopulta olla peittelemättä kenenkään kasvoja. Jos maailman suurimmatkin tähdet uskaltavat laittaa lastensa kuvia somekanavilleen, niin miksi meidän pitäisi sitä niin pelätä.

Juttelimme paljon lasten kanssa heidän kuvien julkaisemisesta ja oman kodin asioista kirjoittamisesta. Heille kaikille asia tuntui olevan ihan sama. Minkä ikäinen lapsi on oikeasti kykenevä päättämään tällaisia asioita itse? Meidän lapset ovat kaikki todella sosiaalisia ja ulospäin suuntautuvia. He eivät pelkää tuntemattomia ja ovat jaaritelleet kassaneitien kanssa sujuvasti jo 2-vuotiaasta asti. Nyt uskon vahvasti, että he eivät tule koskaan kärsimään netistä löytyvistä lapsuuden kuvista tai blogiteksteistäni. En voi sitä kuitenkaan varmaksi tietää, mitä he aikuisena ajattelevat. Toivon, että pystyn asian korjaamaan jälkikäteen, mikäli ongelmia ilmaantuu.