Häähumua

Meillä tulee tänään täyteen 15 vuotta naimisissa ja minulta on pyydetty jo todella kauan sitten tarinaa meidän hääjuhlasta. Nyt siis kristallihääpäivän kunniaksi hieman kepeyttä, muistelua ja juhlahumua blogiin! Täytimme sinä kesänä 21 ja 24 eli olimme melko nuoria, mutta hääpäivämme oli suuri toiveiden täyttymys monelta osin. En tänäkään päivänä tekisi juuri mitään toisin.

Unelmien täyttymys

Olen askartelija, organisoija, visualisti ja suunnittelija. Häiden virallinen suunnittelu aloitettiin siis ajoissa. Olin pitkään unelmoinut ja unelmoinut tästä päivästä. Lähdin pienellä jännityksellä avaamaan Konstalle lukuisia suunnitelmiani ja unelmiani. Minun onnekseni hänellä ei ollut valmiina tarkkoja mielikuvia omista häistään, mutta ne mitä oli kuvitellut, osuivat hyvin minun ajatuksiini. Meillä oli molemmilla toiveena melko perinteiset suomalaiset kesähäät. Hyvää ruokaa, ihmisiä, paljon ohjelmaa, tanssia ja rentoa meininkiä.

Meillä molemmilla oli 3 läheistä ystävää kaasona ja bestmanina. Yksi bestmaneista oli myös veljeni ja hän toimi häiden seremoniamestarina. Heidän tuki ja apu oli aivan mielettömän suuri ja tärkeä. Ainut asia, mitä pohdimme perusteellisesti, oli kirkko vai jokin oma alttari? Päädyimme kuitenkin kirkkoon. Juhlapaikkana oli minun lapsuuden kesäpaikan iso seurojentalo koivujen keskellä ja vieraita kutsuttiin vähän reilut 100 henkeä.

Askartelu

Teemaväreinä oli valkoista ja kultaa. Kutsut askartelin pääosin käsin. Tein mummoni kanssa 3 morsiusneidon mekkoa, valkoiset, joissa kultainen vyö. Ihanat ompelutaitoiset kaasot tekivät itselleen kultaiset samanlaiset mekot, joissa valkoinen vyö. Ompelin 150 valkoista servettiä ja niihin kaikkiin kultaiset nauhat, joihin kirjoitin kimalleliimalla vieraiden nimet. Samaa kimalleliimaa käytin kynttilöiden koristamiseen ja pilttipurkeista tehtiin tuikkukuppeja, joihin molempiin tuli meidän rakkauden symboli kaksi sydäntä sitoutuneena yhteen. Viinilaatikoihin liimattiin myös meidän kuva ja logo. Opastekyltit teimme puusta tuplasydämen muotoon ja maalasimme kultaisiksi. Hääauton taakse tein myös perinteiset koristeet, sydämen ikkunaan ”just married” ja perässä kolisi kultaiset tölkit, nappikset ja kärkitossut.

Isoin askartelu oli kuitenkin häälehti. Pyysimme ystäviämme ja perheenjäseniä kirjoittamaan pieniä tekstejä joko meistä yhdessä tai erikseen. Niistä kasasin kummitätini (silloinen äidinkielenopettaja) kanssa lehden kuvineen päivineen. Lehden loppusivuilla oli vielä tietenkin tietovisa meidän parisuhteesta. Lehti toimi ihanana viihdykkeenä kaikissa odottelutilanteissa. Eikä parempaa muistoa voisi jäädä meille itsellemme.

Toinen hieman työläämpi askartelukokonaisuus oli vieraspuu. Kutsussa pyysin ilmoittautumisen yhteydessä lähettämään kuvan kaikista paikalle tulevista. (Silloin Facebook oli vasta alkutekijöissä ja kuvia piti ihan pyytää ihmisiltä.) Rakensin yhdelle seinälle sukupuunomaisesti kaikkien vieraiden kuvat, nimet ja yhteyden meihin. Seinältä pystyi sitten käydä lunttaamassa, kenen vieressä sitä istuikaan tai jutteli juuri mukavia. Aikaa suunnitteluvaiheessa vei myös istumapaikat. Itse pöytäkartat olivat tietenkin eteisessä ja jokaisella oli tarkkaan mietitty paikka.

Tarjoilut

Nuoren parin hääbudjetti oli melko pieni ja kaikessa oli säästettävä mahdollisimman paljon. Siksi myös kaikki mahdollinen tehtiin itse. Meidän vanhemmat avustivat rahallisesti ihanasti, toiset ruuassa ja toiset maksullisessa ohjelmassa. Ruokana oli kesäinen kokonaisuus uusia perunoita, salaatteja, leipää ja grillivartaita, jotka tehtiin yhteisvoimin (orjatyöllä). Hääkakun jättimäisen suklaasydämen teki ystävääni kaaso. Kakkua leikatessa Konsta oli pestannut yhden ystävänsä nostamaan minut ilmaan, jotta en pystynyt polkaisemaan. Hyvä yritys saada ”johtajan” paikka avioliittoon! 😀 Jumina toimi viinit, alkoholittomat juomat ja loppuillasta vielä booli.

Päivän aikataulu

Nukuimme edelliset yöt kaasojen ja bestmanien kanssa eri paikoissa erossa toisistamme. Aamusta aloitimme laittautumisen. Minulle oli varattu meikki ja kampaaja, jossa kaasot saivat laittautua itse minun seurana. Sieltä kirkkoon, jossa melko perinteinen seremonia. Sen jälkeen otimme hääkuvat luonnossa ja siitä juhlapaikalle, jossa häävieraat jo odottivat asemissa. Itse juhla vietettiin seurojentalolla loppuun asti. Me lähdimme hotelliin yöksi joskus kahden aikaan yöllä.

Meidän esikoinen oli tuolloin puolivuotias. Hänelle oli ”palkattu” hoitaja juhlan ajaksi, joka helpotti minun rentoutumistani juhlassa. Yöksi hän lähti mummolaan, josta seuraavana aamupäivänä haimme pojan kotiin.

Ohjelma

Me rakastamme ohjelmaa juhlissa. Jotain mitä on mukava kaikkien seurata ja myös jotain, mihin on kiva kaikkien osallistua ilman paineita. Oli perinteisiä puheita ja paljon musiikkiesityksiä. Minun serkut ja sisarukset (ikähaarukalla 9-21v). Minä lauloin Konstalle ja Konsta jatkoi omaa puhettaan itse tekemällään kappaleella minulle. Kaasot ja Bestmanit olivat kehitelleet hauskan kisan meille, jossa seinälle tuli väite esim. ”Olen vaihtanut sulhaselle vaipat” (vain yleisö näki tekstin) ja kaikki, joiden kohdalla teksti piti paikkansa, oli noustava ylös. Sitten meidän tuli arvata mikä lause voisi yhdistää kaikkia seisovia vieraita. Tämä oli todella viihdyttävä leikki koko juhlaväelle.

Todellinen yllätysesiintyjä oli Jarkko Tamminen, joka tuli vetämään niin hulvattoman imitaatio-shown. Häälehdessä olevan tietovisan vastaukset käytiin läpi ja selvitettiin, kuka vieraista tunsi meidät parhaiten. Häävalssiin olimme harjoitelleet pienen koreografian, jonka jatkeeksi bändi tanssitti yömyöhään asti. Tanssien välissä oli vielä perinteiset polttarivideoiden esittelyt, kukkakimpun ja sukkanauhan heitto ja vieläpä morsiamen ryöstökin. Melko perinteisellä kaavalla mentiin.

Päivä oli todella ikimuistoinen ja unelmien täyttymys.

Ihmiset nauttivat ja pitivät hauskaa.

Tanssivat hikipäässä.

Edelleen muistelemme tuota päivää todella rakkaudella!

Iso kiitos edelleen kaikille, jotka mahdollistivat tämän kaiken!

Aami