Arjen säästövinkkejä ja valintoja

Minulta on jo pitkään pyydetty kirjoittamaan arjen säästövinkkejä. Raha on hieman arka aihe ja toivon, etten nyt saa aikaan mitään hullunmyllyä. Kirjoitan nyt siis MEIDÄN perheen 5 tärkeintä säästövinkkiä tai kuinka meillä on selvitty toisinaan hyvinkin pienillä tuloilla. Meillä jokaisella on oma tärkeysjärjestys, mihin rahansa haluaa tai joutuu käyttämään. Jokainen tekee valintoja. Meidän isoja valintoja ovat olleet minun kotiin jääminen. Iso lohko budjetista on päätetty käyttää isoon taloon ja autoihin. Muissa asioissa onkin sitten eletty todella säästeliäästi, jotta nämä ovat olleet mahdollisia. Isossa perheessä kustannukset ovat monessa asiassa suuret, mutta on myös asioita, joissa voi säästää.

1. Itse tekemällä

Ihan ehdottomasti suurin säästövalttini on ollut itse tekeminen. Steinerkoulusta ja omasta kodistani olen oppinut tekemään paljon asioita omin kätösin. Jo ennen lapsia huomasin, että näin yleensä säästää pitkän pennin. Kaikennäköistä on siis tullut harjoiteltua, jotta on pystynyt säästämään. Nuorena tyttönä sain maalata oman huoneeni ja siitä lähti kiinnostukseni remonttihommiin. Ompelin oman vanhojentanssimekon ja yo-mekon. Jouduin mm. putsaamaan viemäreitä pitkistä hiuksistani ja samalla opin kasaamaan putkistot uudestaan. Tein joululahjoja perheelle ja ystävilleni, joko ompelemalla, kutomalla, virkkaamalla tai puusta vuolemalla. Opettelin leikkaamaan ja värjäämään omat hiuksenikin ja mitä vielä.

Lasten tultua säästäminen tuli tietenkin vielä tärkeämmäksi. Jatkoin siis itse tekemistä ja uusien asioiden opettelua. Meidän perheessä ei olla käytetty edelleenkään esim. parturia, vaan olen leikannut koko perheen hiukset, jopa mieheni ja omani. Maksullisten palveluiden käyttö on siis ollut todella, todella olematonta. En sano, että osaan kaiken, en tietenkään. Tulos on monesti itse tekemän näköistä, mutta riittävän hyvää minulle.

Koti on meille todella tärkeä. Ostimme 3 vuotta sitten ison kodin, jota olen remontoinut pikkuhiljaa meille mieluisaksi. Vaikeimmissa remonteissa olen saanut aina paljon apua veljiltäni ja isältäni. He ovat olleet myös puhelinpalveluni kinkkisissä hetkissä. Ilman heitä emme olisi koskaan pystyneet tekemään esim. remontteja niin edullisesti. Iso kiitos heille.

Perheen villasukat, pipot, kaulurit ja muut teen itse. Toki langatkin ovat melko kalliita, mutta niitäkin hamstraan alekopista. Ompelukoneella en ole kerennyt sentään vaatteita tekemään, mutta lahjoissa on sekin edelleen käytössä.

Nyt opetamme lapsillemme samaa. Harjoitellaan yhdessä, jos ei äiti tai isi osaa neuvoa tai auttaa, niin puhelua papalle tai enoille. Kohta ollaan päästy pisteeseen, että oppi on mennyt perille ja pyydänkin veljieni sijaan apuun omat poikani.

2. Uuden sijaan käytettyä

Kirpputori on ollut suuri pelastukseni. Tavara kiertää kirpputorin tai muiden myyntipalveluiden kautta. Myyn ja ostan. Omilla myynneillä olenkin monesti rahoittanut remontteja tai muita kodin hankintoja. Lapsille ostetaan suurin osa käytettynä tai isoista alennuksista. Ainoastaan sukat, alushousut ja collarit on joutunut ostamaan kaupasta normaaliin hintaan. Olemme saaneet myös paljon ”lahjoituksia” tutuilta heidän lastensa pieneksi jääneitä vaatteita. Lahjotamme myös itse paljon ylimääräistä, Konttiin tai muille perheille. Oma vaatekaappini koostuu varmaan 60% äitini vanhoista vaatteista, 30% kirpparilta ostetuista ja 10% kaupasta alemyynnistä hankituista vaatteista.

Meidän perheessä ei oikein ymmärretä merkkien päälle. Toki niitäkin on kirpputorilöytöjen seassa. Ja kyllä pojilla kiinnostus näitä kohtaan osalla on aika nousussa. Myöskin vanhan korjaaminen ja entisöiminen kuuluu perheemme tapoihin. Roskiin heitetään vasta aivan romua. Rikkinäiset collarit muutetaan sortseiksi. Reikiä en niinkään ole lähtenyt paikkaamaan, niitä saisi paikata muuten päivittäin. Varastot ovat täynnä ”roskaa” josta ehkä jonain päivänä voi syntyä vielä jotain hyödyllistä. Askartelukaappini onkin aikamoinen roskien aarrekaappi. Kaikkea yritetään hyödyntää.

3. Ruokakaupassa valintoja

Ruokaa kuluu isossa perheessä paljon, mutta valinnoilla myös säästää paljon. Kilohinta on monesti avainsana. Isot määrät tulevat usein edullisemmaksi. Meillä syödään peruskotiruokaa, joka tehdään itse. Juurekset, makaroni ja riisi ovat edullisia. Arkiaamuina syödään puuroa, jolla säästää paljon, verrattuna leivän tai murojen syömiseen. Aina valitaan halvinta. Ekologisuus ja luomu tulevat valitettavasti vielä toistaiseksi vasta listalla seuraavaksi tärkeimpänä. On saatava iso määrä ruokaa mahdollisimman terveellisesti ja edulliseesti.

Marjoja pyritään keräämään pakkaseen mahdollisimman paljon, ettei tarvitse talvella ostaa. Näitä meillä kyllä kuluu, eikä niiden ostamisessakaan pihistellä, jos pakkasesta loppuvat. Myöskään hedelmissä ja vihanneksissa emme pihistele.

Meillä kyllä syödään herkkuja, mutta monesti ne tulevat vierailta tuliaisina tai ne ovat itse leivottuja. Lauantaikarkkeihin saisi kulumaan aika moisen summan. Sipsejä sen sijaan tulee kyllä ostettua leffaherkuiksi useinkin. Ja jos meille tulee vieraita, ei heidän tarvitse koskaan nälkäisinä poistua.

4. Minimalisointia

Ihminen pärjäisi niin vähällä ja monesti itseäkin hävettää kuinka paljon ylimääräistä ja turhaa tavaraa meilläkin on. Pyrimme siihen, ettei mitään turhaa hankita. Lasten ”tarpeettomammat” hankkeet ja toiveet toteutuvat yleensä lahjoina. Meidän lapsuuden perheet ja lasten kummit ovatkin olleet siinä suhteessa myös iso taloudellinen tuki. Heistä olen todella kiitollinen. Joulupukin kontissa on lähes aina jotain tylsää tarpeellista, kuten lakanoita ja pyyhkeitä. Ikinä ei ole kauppareissulla lähtenyt matkaan mitään leluosastolta.

Lomamatkoihin ei ole käytetty rahaa paljoakaan. Yksi huviretki kesässä ja ehkä yksi kylpylähotellimatka syksyllä tai keväällä. Lomaa ja retkiä vietetään muuten. Lähes aina, kun lähdemme johonkin päiväretkelle, on autoon pakattu omat eväät mukaan. Harrastuksissa olemme säästäneet myös. Lapsilla on ollut lupa valita yksi harrastus kerrallaan. Eikä kaikki ole halunneet harrastaa laisinkaan joka vuosi. Iso säästö sekin. Tekninen laitteisto meillä on myös melko minimalistista ja vanhaa. Telkkarit ovat iäkkäitä ja kaikki toisten vanhoja. Puhelimet eivät uusiudu jatkuvalla syötöllä, vaan vanhat käytetään aina loppuun ensin tai kierrätetään seuraavalle lapselle.

Säästeliäs kuluttaminen! Suihkussa ei lotrata vedellä, wc- ja talouspapereita kulutetaan pala kerrallaan. Kaikki ruokapurkit, shampoot ym. kaavitaan ja puhdistetaan loppuun asti. Nämä ovat ehkä enemmän vain tapoja, kuin aitoja säästötoimenpiteitä. Leivän päälle saa laittaa vain yhden päällisen (harvoin on edes tarjolla muuta kuin juustoa), silloin harvoin, kun on tuoremehua aamupalalla, sitäkin juodaan vain yksi lasillinen. Kaikessa pidetään kohtuus ja jakaminen mielessä.

Meidän vanhempien henkilökohtainen kulutus on pidetty hyvin minimissä. Rahaa ei ole käytetty juuri mihinkään. Viime aikoina olemme pystyneet viettämään parisuhdeaikaa välillä muuallakin kuin kotisohvalla.

5. Lapset osallistuvat omiin menoihin

Meillä lapset saavat käyttää omia rahojaan omiin hankintoihin. He eivät saa viikkorahaa, vaan ovat tehneet töitä (esim. naapureiden pihatöitä) ja saaneet rahaa myös lahjaksi kummeilta ja mummeilta. Lähtökohtaisesti rahat säästetään, eikä niitä kuluteta herkkuihin. Isoimmilla alkaa olla jo tarkkakin oma maku ja ”tarpeet”. Toisinaan he ovat lisänneet esim. minun kenkäbudjettiin omaa rahaa saadakseen jotkin tietyn merkkiset kengät. Esikoinen osti omilla rahoillaan itselleen tietokoneen kotikoulua varten viime vuonna. Jokainen lapsi on saanut ensimmäisen älypuhelimensa meiltä vanhemmilta lahjana, mutta sen jälkeen ovat joutuneet maksamaan uudesta ihan itse. Me vanhemmat maksamme vain oikeasti tarpeelliset ja pakolliset jutut. Lapsilisät kuluvat ihan perus elämiseen.

Kiitollinen

Me koemme, että meidän lapset ovat kaikesta huolimatta saaneet elää todella yltäkylläistä elämää. Meidän ympärillä on paljon ihania ihmisiä, joille olen kiitollinen heidän tarpeellisista fiksuista lahjoista. Uskon myös, että lapsillekin on ollut tärkeämpää, että äiti on kotona ja saavat touhuta isossa talossa, kuin saada karkkia, uusia vaatteita ja leluja tai ulkomaanmatkoja. Näissä valinnoissa ja ratkaisuissa ei ole kyse siis aina vain rahan säästämisestä, vaan myös kasvatuksesta. Vaikka rahaa tulisikin enemmän, niin melko samat linjat varmasti säilyisivät.

Minusta on tärkeää, että lapsi oppii arvostamaan rahaa ja työtä, mitä sen eteen pitää tehdä. He oppivat puntaroimaan mitä oikeasti tarvitsevat ja mikä on vain mielitekoja. Samalla punnitsevat kuinka tärkeää on tuotteen merkki tai että se on uusi kaupasta ostettu. He oppivat tekemään töitä sen eteen, jos haluavat jotakin. He oppivat hyödyllisiä taitoja esimerkiksi korjatessaan omaa pyöräänsä tai maalatessaan omaa huonettaan.

Nämä ovat olleet meidän valintoja, mihin rahaa käytetään ja mihin ei. Näillä valinnoilla olemme mahdollistaneet esim. minun kotiäitiyden. Näitä kaikkia kohtia voisi avata syvällisemmin ja tarkemmin paljonkin, mutta tässä pintaraapaisu.

Ja nyt, jos oikeasti jokin kohta jäi mietityttämään tai ihmetyttämään, laita viestiä ja kysy!

Minä kyllä mielelläni vastaan.

Hyviä valintoja ja säästeliästä syksyä kaikille! 😉

Aami