Äiti, vaimo, kuka muu?
Uusi vuosi on alkanut ja olen pohtinut oman työurani suuntaa ja kuinka tahtoisin rakentaa yritystoimintaani. Joululoman jälkeen arkeen paluu tuli vieläkin hieman uutena arkena minulle, kun kaikki lapset lähtivätkin aamulla pois ja jäin yksin tietokoneeni kanssa. Minulla on koko elämäni ollut niin vahva visio rooleistani äitinä ja vaimona, olen myös elänyt niitä jo kohta puolet elämästäni. Olen jokseenkin kauhulla odottanut sitä aikaa, kun pitäisi tietää mitä muuta olen tai tahtoisin olla. Äiti, vaimo, kuka muu?
Olen paljon miettinyt mitä tahdon tehdä työkseni? Tahdonko opiskella ja mitä? Tahdon edelleen auttaa muita, mutta miten ja kuinka onnistuisin siinä parhaiten? Sitten ajatukseni kääntyvät taas siihen, että nyt on hyvä hetki etsiä sitä omaa sisintään. Ottaa selvää kuka minä olen ja kuka minusta on tullut viimeisen 15 aikuisvuoteni aikana? Äitinä ja varsinkin kotiäitinä sitä helposti unohtaa omat tarpeet ja mielipiteet.
Eri rooleja
Ihmisellä on eri rooleja elämässä: äiti, vaimo, sisko, lapsi, ystävä, työntekijä ym. Juttelin erään ystäväni kanssa taannoin, että onko ihmisen hyvä olla erilainen eri porukoissa ja tehtävissä? Monesti olen kuullut, ettei ihminen voi olla oma itsensä, jos on hyvin erilainen eri ihmisten seurassa, vaan joku rooli on silloin tekaistu. Pohdimme tätä ja totesimme, että ne kaikki voivat olla aitoa sinua itseään. Eihän ihminen voi olla äitinä ja ystävänä täysin samanlainen tai vaimona ja työntekijänä. Itseasiassa on aika taitavaa osata huomioida ympäristöä ja muita ihmisiä tilanteissa. Se vaatii tietynlaista ihmistuntemusta ja tulkintaa, jotta löytää sopivan tunnelman tai asioita, joista puhua. Jotkut sanovat, että se on feikkiä ja toisilla se voi sitä ollakin, mutta minusta se voi olla myös vahvaa luonteen rikkautta.
Itse olen huomannut olevani hyvin erilainen eri piireissä ja rooleissa. Lähdin purkamaan, kuka heistä on se aito minä? Aika pian huomasin, että olen aidosti heitä kaikkia. Silti aloin myös miettiä, että mistä rooleista pidän itsessäni ja mistä en niinkään? Voinko itse valita minkälainen tahdon olla? Onko se edelleen aitoa minua, vai tekaistua? Onko iloisuus asennekysymys? Minusta jossain määrin kyllä. Asenne ratkaisee paljon. Voiko ihminen muuttaa itseään aidosti vain päättämällä? Onko aitoutta itse valita, mitä tuo itsestään esiin kenenkin nähden?
Ikä tuo vahvuutta
Olen jo nyt huomannut, että ikä ja tietenkin tietynlainen kokemus tuovat vahvuutta olemaan oma itsensä. Oppii luottamaan omiin mielipiteisiin, ihmistuntemusvaistoihin ja tunnelmaan, jonka haluaa luoda tai säilyttää tietyissä hetkissä. Saa myös vahvuutta olla eri mieltä ihmisten kanssa asioista. Oppii tunnistamaan niitä ihmisiä, jotka eivät ole hyvää seuraa tai tuovat sinussa niitä huonoja piirteitä liian vahvasti esiin. Ehkä meidän ei tarvitse viettää heidän kanssaan aikaa, ainakaan yhtään ylimääräistä. Vaikka olen sitä mieltä, että kaikkien kanssa pitäisi tulla toimeen ja osata sietää tiettyyn pisteeseen asti myös niitä ikäviä ihmisiä. Silti koen, että vapaa-aikamme on niin arvokasta, että sitä kannattaa viettää vain niiden ihmisten kanssa, joiden seurassa viihtyy. Kannattaa ympäröidä itsensä ihmisillä, jotka antavat positiivista sisältöä elämääsi.
Olen aina ollut todella avoin keskustelija ja kerron mielipiteitäni rohkeasti. Rakastan syvällisiä keskusteluja ja ystävystyn helposti ihmisten kanssa, jotka myös pitävät näistä keskusteluista. Olen myös huomannut, että joskus on hetkiä, ettei ole yhtään mitään keskusteltavaa. Silloin ei ehkä tarvitsekaan vääntää keskustelua rautalangasta, vaan voi jäädä pois näistä tilanteista.
Työminä
Työminä on minulle vielä jokseenkin tuntematon. Olen ajatellut, että olen sisimmiltäni yrittäjä. Tahdon tehdä itse ja olla vastuussa itse omista tekemisistäni. Samalla myöskin päättää ja pitää kaikki narut käsissäni. Yrittäjähenkisyys tarkoittaa monesti myös sitä, että työ on hieman enemmän kuin vain työ. Se on isompi osa sinua. Monesti se on intohimo jotain asiaa kohtaan, jota palavasti haluaa tehdä ja pitää isona osana elämäänsä. Yrittäjällä työminä on myös lähempänä sitä omaa henkilökohtaista minuutta.
Olen tutkinut itseäni äitinä ja vaimona. Minkälainen olen ja ennen kaikkea minkälainen tahdon olla. Olen melko tietoinen siitä, minkälainen ystävä, tytär tai sisko olen. Nyt tarvitsisi tutkia, minkälainen ihminen tahdon olla itselleni ja työelämässä? Mitä tahdon elämästäni vain minulle. Juuri nyt tunnen olevani tämän asian kanssa hieman hukassa ja koen, että tämä on seuraava asia, joka minun on selvitettävä. Kuunnella sisintäni, tutustuttava hieman uudelleen minuun. Etsittävä sieltä taas suunta tulevalle ja seuraavalle polulle. Äiti, vaimo, kuka muu?