Loman loppu
Pitkä loma takana ja huomenna alkaa arki. Koulut, päiväkoti ja itse palailen myös kunnolla töiden pariin. Omalta osaltani työt jäivät todella vähälle kesällä, kun minua tarvittiin enemmän kotihommissa. Eli toisin sanoen keittiössä ja pyykkihuoneessa!Konstalla oli vähän totuttua vähemmän töitä ja hän kerkesi olla ihanan paljon meidän kanssa kotona ja lomaretkillä.
Itsellä on monesti kesän lopulla hassun tyhjä olo. Olo, että kesä meni jotenkin ohi. Miksi ihmeessä? Kesä on mun lempiaikaa ja elän aurinkoa ja kesää varten. Odotukset ovat siis aina aika korkealla. Mulle itselle kesä on aina tarkoittanut lasten pitkää lomaa, eli enemmän puuhaa mulle kotona, niin kuin monelle äidille tai isälle. Omat työt on aina ollut mahdollisuus jättää vähemmälle. En siis edes tiedä miltä tuntuu perinteinen neljän viikon loma
Ilmat on mulle todella oleellinen osa kesän ”onnistumista”. Tänä kesänä ne jättivät kirjaimellisesti vähän kylmäksi. Alkukesän helteiden jälkeen jäin vain odottelemaan seuraavia lämpimiä päiviä. Olen viime kesien jälkeen miettinyt, että mitähän kesällä pitäisi tapahtua, että olisi tyytyväinen olo kesään. Tässä kohtaan on syytä taas kerran katsoa taaksepäin, mitä tuli kesällä tehtyä, niin saa vähän todellisempaa tuntua kesän ”ohi menosta.”
Meidän mennyt kesä
Meidän kesään mahtui paljon hitaita aamuja ja aamupaloja myös ulkona, joka merkitsee mulle kesää. Grillattiin, syötiin piknikeillä ja ravintoloissakin. Juhlittiin muutamat juhlat ja näin nähtiin myös ystäviä ja läheisiä. Pelattiin paljon lautapelejä ja korttia. On kerätty mustikoita ja lenkkeilty metsässä. Muutamat rantapäivätkin saatiin viettää. Esikoinen teki paljon töitä ravintolassa ja muut pojat hyppivät tuhansia tunteja trampoliinilla. Rakennettiin leikkimökki ja siivottiin vuoden takaisia remonttikasoja. Ja olihan kesässä aurinkoisia päiviä ja lapset saivat nauttia myös lämpimistä kesäsateista.
Tänä kesänä tehtiin paljon yhden päivän retkiä pitkin Suomea. Käytiin Haminassa, Porvoossa, Iitissä, Hyvinkäällä, Tampereella, Helsingissä ja Jyväskylässä. Turussa ja Lestijärvellä saatiin viettää ihan yöretket. Ja heti tämän listan jälkeen olo ”kesä meni ohi” tuntuu jo todella turhalta. Onko muilla tätä samaa ongelmaa vääristyneen olon kanssa menneestä kesästä?
Tunnerikasta yhteisoloa
Kesään mahtui myös todella paljon erilaisia tunteita. Iloa, rakkautta, rauhaa, mutta myös paljon väsymystä, kiukuttelua, tappelua, turhautumista, kiusaamista, ärsyttämistä, kitinää, huutoa, hermoastumista ja mitä vielä… Ekan kahden viikon jälkeen tunsin olevani jo aivan valmis laittamaan lapset takaisin kouluun. Onneksi tilanne vähän tasaantui ja lapsetkin tottuivat kesärytmiin.
Omat havainnot lasten turhautumiseen ja levottomaan käytökseen:
- Liikaa yhdessä sisarusten kanssa ilman taukoa toisen naamasta
- Rytmin puuttuminen
- Järkevän tekemisen puuttuminen
- Ruutuajan lisääntyminen
Merkityksellistä tekemistä
Kiinnitin tänä kesänä paljon huomiota siihen, kuinka lapsetkin kaipaavat järkevää ja tärkeää tekemistä. Jotain, millä on aidosti merkitystä. Meillä lapsilla on kyllä kotitöitä ja tehdään yhteisiä kodin projekteja, mutta silti heistä paistaa levottomuus ja turhautuneisuus, joka purkautuu toisiin. Liikaa vapaa-aikaa ja älytöntä sekoilua. Onneksi kaverit lievittävät tätä huomattavasti ja meilläkin pyöri koko kesän lähes päivittäin kavereita. Onneksi alkaa taas arki.
Parisuhde vähän unohtu
Tänä kesänä parisuhde tuntui jäävän hieman jalkoihin. Yleensä Konsta on ollut niin vähän kotona, että sinne on muistettu tunkea väkisin myös kahden keskeistä aikaa. nyt alkukesästä tuntui siltä, että aikaa on niin paljon ja viime viikolla huomasimme, että meidän treffit on vähän unohtunut. Täytyy taas tsempata ja kaivaa aikaa toisillemme.
Kohti syksyn uusia seikkailuja
Meidän syksy on jälleen täynnä paljon uutta, mutta myös vanhaa. Konstalla on todella paljon erilaisia prokkiksia, eikä miestä liiemmin tule kotona näkymään. Esikoinen aloittaa lukion toisella paikkakunnalla, eli koulupäivät pitenevät junamatkoilla aika reippaasti. Seuraavaksi vanhin aloittaa yläasteen, mutta hänellä ei juuri mikään muutu. Sama koulu ja luokka. Kaksi nuorinta poikaa aloittaa 5. ja 3. luokan tutuissa vanhoissa piireissä. Kuopuksemme jatkaa samassa päiväkodissa viskarina, mutta saa uusia kavereita edellisten eskareiden lähdettyä kouluun.
Minun syksystä kerron teille pian, mutta nyt jätän hyvästit tälle kesälle ja käännän katseet syksyyn.