Alkaa huolestuttaa
Kesäloman alussa tuli paljon ikäviä uutisia nuorten puukottamisista ja jopa aseilla heilumisista, nimenomaan täällä Suomessa. Nämä uutiset pysäyttävät ja herättävät minussa aina pelkoa, kuinka uskallan antaa lasteni enää liikkua missään. Keskustelimme isojen poikiemme kanssa näistä ja oli todella huolestuttavaa kuunnella nuorten puheita aiheista. Kuinka pienet lapset ja nuoret voivat silminnähden huonosti ja heidän elämä lähtenyt aivan väärään suuntaan. 12-vuotiailla jengiläisillä on stiletit taskussa ja wapet huulessa (sähkötupakka). Alkaa huolestuttaa todella paljon, mihin tämä maailma on menossa tältä osin?
Rumaa puhetta ja ikäviä kohtaamisia
Kesälomaa on mennyt vasta muutama viikko ja olen kohdannut paljon tilanteita, joissa olen ihmetellyt ja ollut jopa huolissani lasten käytöksestä. Olimme 9-vuotiaiden futisturnauksessa, jossa osan joukkueiden poikien kielenkäyttö oli todella rajua. Vittua huudettiin kentällä ja sen ulkopuolella. Valmentajat ja vanhemmatkin vieressä, eikä kukaan puuttunut asiaan. Kentän laidalla oli pieni puisto, jossa olin meidän 4v neidin kanssa. Sinne tuli kaksi 9v poikaa, jotka pitivät todella kovaa ääntä, räkivät maahan, piereskelivät todella kovaäänisesti ja kiroilivat koko ajan. He olivat koko ajan korkeintaan 3m päässä minusta. Pyysin heitä kauniisti jättämään rumat sanat pois, koska ovat pienten lasten leikkipaikalla ja pieni lapsi on vieressä. Sain vastaukseksi todella röyhkeää käytöstä ja lauseen ”ite oot ruma!” Häkellyin aivan tyysti.
Ruma puhe ja kiroilu on todella paljon lisääntynyt ja yhä pienempien sanavarasto on niillä täyttynyt. Seuraava pöyristyminen tuli maauimalan hyppytornien altaassa. Olin jälleen pikkuneidin kanssa 1-2m päässä, kolmen n. 13v. tyttöjen lähellä katsomassa isoveljien hyppyjä 1,3,5 ja jopa 10metristä. Yksi tytöistä ehdotti, (jollain nuorison sanalla) että arvostellaan hyppyjä tai hyppääjiä. Sen jälkeen alkoi aivan kamala haukkuminen. Tytöt haukkuivat kilpaa poikia, jotka hyppivät. Kiroilua, läskiksi haukkumista ja vaikka mitä. He nauroivat ja heistä tämä oli todella hauskaa ja ok. En sanonut mitään, katsoin heitä vain pahasti muutaman kerran ja lähdimme pois. Aivan kamalaa, että toisten haukkuminen on hauskaa tekemistä, jolla on jo oma nimikin.
Onko niin, ettei kiroilua enää paheksuta? Onko niin, että minun pitäisi siedättää itseni ja jopa lapseni tälle tavalle? Ymmärrän jossain määrin, että kirosanat voisi häivyttää normalisoimalla ne ja niin, ettei niihin enää kiinnitettäisiin sen kummempaa huomiota. Mutta sitä en ymmärrä, että puhetyyli saisi muuttua muita haukkuvaksi ja muutenkin rumaksi.
Missä mennään vikaan?
Seuraavaksi olimme isossa puistossa, jossa oli pieni vesiallas. Meillä oli mukana myös meidän 9v pojan kaveri. Tulimme paikalle ja joku n.10v poika tuli ja heitti lapseni kaverin päälle ämpärillisen vettä. Sanoin pojalle todella tiukasti, että ”mitä ihmettä? Nyt pyydät kyllä anteeksi, oli todella ikävästi tehty.” Poika vastasi vain, että se oli vaan hauska pila. Mitä ihmettä? Onneksi oli lämmin päivä, eikä NIIN paljon häirinnyt olla läpimärissä vaatteissa. Tässäkin tilanteessa olin hyvin ihmeissäni siitä, kuinka lapset suhtautuvat tuntemattoman aikuisen puuttumiseen. Ei näytä tuntuvan missään, eikä vaikuttavan laisinkaan. Itse muistan omasta lapsuudestani, että jos tuntematon joutui puuttumaan ikävästi lapsen toimintaan, niin sitten oli menty jo todella pahasti pieleen.
Minusta tuntuu, että kesällä lapset liikkuvat niin paljon enemmän itsekseen vailla järkevää tekemistä ja ilman valvontaa.
Samassa puistossa meidän tyttö tutustui toiseen n. saman ikäiseen tyttöön ja he leikkivät pitkään yhdessä. Kuuntelin tytön puhetyyliä ja mietin, että miksi se kuulostaa hieman erikoiselta ja silti niin tutulta. Seuraavana aamuna meidän neiti sai katsoa lastenohjelmia, kun minulla välähti: tyttö puistossa puhui lastenohjelmaa. Samalla äänensävyllä ja osittain kirjakieltä. Vielä toisinaan ikään kuin kolmannessa persoonassa. Mietin, että onko tämä lapsi viiden ensimmäisen elin-ikänsä aikana mahdollisesti kuullut enemmän lastenohjelmien puhetta, kuin keskustellut omien vanhempien tai muiden ihmisten kanssa? Hänelle oli selvästi tarttunut kielitaito lastenohjelmista. Tämä siis vain oma ajatukseni, joka herätti ajatuksia ja huolta.
Nämä siis nyt vain esimerkkeinä, jotka ovat uutisten lisäksi herättäneet minun huolta jälleen lasten kasvattamisesta viime aikoina. Missä mennään pieleen? Onko kyse lasten kasvatuksesta, vai jostain ihan muusta? Panostetaanko vääriin asioihin? Jos nuoriso hyökkää viattomien kimppuun puukkojen kanssa yhä useammin, niin minulle se kertoo todella huolestuttavaa viestiä näiden nuorten lapsuudesta. Paljon kuulee lasten puhuvan rumasti omille vanhemmilleen. Epäkunnioittavasti ja komennellen. Vanhemmat ovat lasten palvelijoita, joita voi kohdella kuinka vain. Ja siis nyt puhun omista huomiosta, enkä mihinkään uutisiin liittyen. Onneksi tiedän ja nään päivittäin, että on paljon myös hyvin käyttäytyviä ja kauniisti puhuvia lapsia.
pelien ja ohjelmien vaikutus?
Ajatukseni siirtyvät väkisinkin jälleen median ja laitteiden vaikutuksiin kasvatuksen lisäksi. Mitä lapset ja nuoret katsovat päivittäin, niillä on suuri merkitys. itse olen huomannut, että kun katson jotain sarjaa intensiivisesti, alan elää sarjan tunnelmassa ja juonikuvioissa muussakin arjessa. Ajtaukset ja tunnemaailma alkaa pyöriä sarjan omaisesti. Miten voimme kuvitella ettei peleillä, elokuvilla ja sarjoilla ole vastaavaa vaikutusta lapsiin ja nuoriin? Heidän ajatuksiin ja tunteisiin. Itse olen ainakin huomannut, kuinka paljon vihaisempia, äkkipikaisempia, levottomampia, laiskempia ja malttamattomampia meidän lapsista tulee, jos ruutuaikaa on ollut enemmän. Meidän perheen ruutu jutuista voi lukea lisää Lasten laitteiden käyttö ja laitepäivitys.
Olen monesti miettinyt lapsia ja nuoria, joiden lähes jokaiseen päivään kuuluu monta tuntia väkivaltaisia pelejä, sarjoja ja leffoja. Mitkä ovat niiden seuraukset? Kuinka paljon ne vaikuttavat fyysisen hyvinvoinnin lisäksi ajatusmaailman ja tunteiden käsittelyn kehitykseen? Kuinka paljon ne siirtyvät oikeaan elämään? Minusta on alkanut tuntua, että viihde on muuttunut muutenkin hyvin väkivaltaiseksi. Kuinka tämä sukupolvi osaa enää ajatella ikävien sanojen tai tekojen aitoja seurauksia? Mitä käy empatiakyvylle? Miten lapsi, joka pitää viihteenä toisten tuhoamista ja tappamista oppii erottamaan sen maailman oikeasta? Peleissä on hauskaa tappa ja tuhota. Samalla kielenkäyttö on aivan järkyttävää huutokiroilua muille pelaajille. En siis tiedä, kuinka paljon näillä aatoksilla on pohjaa, mutta olen asiasta todella huolissani.
Erittäin hyvä kirjoitus! Harmillista sallimista ja todennäköisesti aikuisten käytöksen matkimista. Jos on maailmassa kauniitakin sanoja ja eleitä, miksi ei voisi niitä viljellä ♥️
täysin samaa mieltä! Olen kyllä omienei kanssa huomannut, että myöskin todella haastavaa. 😀
Miksi suomalaiset lapset ja nuoret voivat niin huonosti?
Nyt halutaan mielestäni lapset ja nuoret niin nopeasti ja aikaisin itsenäistää, itsenäinen ja omatoiminen elämä on nyt tavoitteena.
Lapset ja nuoret jätetään pienestä pitäen yksin.
Lasten on otettava vastuu itsestä jo varhaisessa vaiheessa.
Isovanhempien tuki vähäisempää ja vanhempien urakehitys valitettavasti menee kaiken edelle.
Nyt olen eläkkeellä, mutta jos summaan vuosia koulussa toimineena, nyt loppuvuosina heräsi todella suuri huoli, mitä näistä nuorista oikein kasvaa meidän yhteiskuntaan? Aika hurjaa, vai mitä Aami?
Olen ihmetellyt tätä samaa. Yhteisöllisyyttä ei enää arvosteta aikuistenkaan kesken vaan kaikkien tulisi pärjätä itse ja elää omaa elämää.
Olen huomannut saman. Kuullut myös vanhempien suusta että ei vaan jaksa puuttua..
Osa myös puolustaa huonosti käyttäytyvää lasta, syyttäen muita. Tämä ei vaan mee omaan jakeluun.
Saman olen huomannut ja kuullut. Ikävää, että vanhemmat ovat niin kuormittuneita.
Kiva kun kirjoitit tärkeästä aiheesta. Olen kiinnittänyt samaan asiaan huomiota. Nykyisin ei uskolla edes aina puuttua teinien törttöilyyn. Uskon syitä olevan monia, mutta yksi tärkeä tekijä on myös lasten jääminen vaille kunnon kasvatusta ja ansaitsemaansa huomiota. Näen omassakin lähipiirissä miten vanhemmilla ei yksinkertaisesti ole vaan resursseja kasvattaa ja puuttua lapsiaan. Ei kaiken uran luomisen, oman harrastamisen ja sosiaalisten suhteiden ylläpitämisen lisäksi. Samalla kun itse mietin onko 2 harraste iltaa viikossa liikaa, sanoo kaverini että ihanaa kun lapsilla on harrastus joka ilta ja pelejä viikonloppuna. Että vähän niin kuin saisi lapsen hoitoon, niin ehtii itsekin vaikka mitä. Eli ensi lapsi päiväkodissa 9 tunniksi työpäivän ajaksi, kotiin nopeasti syömään, illaksi harrastukseen ja kotiin nukkumaan. Totta kai tämä näkyy lapsissa.
Siksi arvostan sinua hurjasti. Olet monen lapsen äitini valinnut lapset. Olet heille läsnä sekä kasvattamassa. Toki harmi että kasvatus on niin paljon kaatunut sinun niskaasi, samalla kun Konsta luo uraa. Mutta tämä on ollut teidän perheen valinta. Ja panoksesi korvaamaton. Pääasia että joku turvallinen aikuinen on läsnä ja kasvattaa. Luo turvaa, puuttuu ja asettaa rajoja.
Tämä suorituskeskeinen ja urakeskeinen maailma voi johtaa toisilla ikäviin lopputuloksiin. Minusta vanhemmilta vaaditaan ehkä vähän liikaa ja siinä helposti unohtuu, kuinka tärkeää lapsille on vain olla, antaa omaa aikaa ja läsnäoloa. Täytyy myös antaa itselle aikaa ja keventää vaatimuksia, kaikkea voi elämässä tehdä, mutta kaikkea ei voi tehdä samaan aikaan ainakaan kovin hyvin.
Ja kiitos, tämä on minulle tärkeä asia ja kyllä Konstakin on iso osa meidän kasvatusta ja lasten turvaa. Uskon myös, että naiset voivat hyvin luoda uraa ja samalla antaa lapsilleen hyvän lapsuuden ja pohjan elämälle. Mutta huoli ja suru on kyllä näiden sinun kuvailemiesi lasten puolesta.
Paljon näkee myös lapsia, jotka hakevat aikuisen huomiota. Hakevat katsekontaktia, ja jos siihen vastaa jollakin ystävällisellä sanalla, juttua alkaa tulla. Mietityttää, moniko näistä aikuisesta turvaa etsivistä löytää turvallisen aikuisen, kuinka moni lasta vahingoittavan.
Joo, olen tehnyt saman huomion. Monesti päädyn juttelemaan kaikenmoista. Ja kyllä on niitäkin lapsia, jotka silminnähden ilahtuvat, jos heitä ”komentaa”.
Onhan tuo aihe tärkeä ja huolen aihe on todellinen, mutta hieman tuli taas olo omien lasten erinomaisuuden korostamisesta vs. monet muut lapset.
Ei todellakaan ollut tarkoitukseni, harmi että tuli sellainen olo. Ihan varmasti minunkin lapsia on jouduttu ojentamaan ulkopuolisten toimesta. He ovat äänekkäitä ja vauhdikkaita, jotka kiipeävät joka paikkaan. Varmasti on tilanteita, jolloin he ovat väärässä paikassa ja väärällä enrgialla ja äänenvoimakkuudella! Ja kyllä niitä kirosanojakin varmasti lipsuu väärässä paikassa.