Tunteiden kirjoa
Isossa perheessä monesti päivään mahtuu valtava määrä erilaisia tunteita ja äkillisiäkin tunteiden muutoksia. Lähes aina joku herää väärällä jalalla, mutta onneksi on yleensä myös joku, joka on aurinkoinen ja iloinen. Harmikseni olen huomannut, että pahantuulisuus tarttuu helpommin, kuin hyväntuulisuus. Lasten kasvaessa myös perus iloisuus ja tunteiden sponttaani esiin tuominen vähenee. Pienen lapsen ilo ja innokkuus on niin arvokasta. Lasten kasvaessa isot tunteet alkavat tarkentua ja tunteiden kirjoa tulee enemmän, vaikka ne ovatkin monesti ehkä hillitympiä.
Tänä päivänä puhutaan tunteista ihanan paljon ja niitä osataan tulkita ja arvostaa paljon paremmin. Olen huomannut, että 90-luvun taitteessa on pikkuhiljaa annettu tunteille tilaa. Minun lapsuudessa on jo puhuttu tunteista ja hyväksytty niiden laaja kirjo. Moni ystäväni on kuitenkin kertonut, että ei vielä heidän lapsuudessaan. Monelle tunnetaidot tuntuvat olevan täysin uusi juttu, jota aloitetaan harjoittelemaan tietoisesti nyt vasta aikuisena.
Minusta on todella upeaa, että tunnetaidot on nostettu arvoonsa ja niihin löytyy ihanan paljon apukeinoja ja harjoituksia, varsinkin lasten kanssa opetellessa.
Kaikki tunteet ovat sallittuja
Tunteet antavat elämään sisällön. Asiat ja tapahtumat, jotka eivät tunnu miltään jäävät unholaan ja ovat merkityksettömiä. Sitä sanotaan, ettei ole huonoja ja hyviä tunteita, vaan kaikki ovat vain tunteita. Itse tykkään edelleen puhua vanhaan tapaan ikävistä tunteista ja mukavista tunteista, joita tarvitsemme hyvässä tasapainossa molempia elämäämme. Se tuntuu minusta helpommalta.
Ihmisen tunnekirjo laajenee kasvaessa ja ennen kaikkea niihin tutustuessa. Tunteita on hyvin paljon ja isot dominoivat tunteet, kuten viha ja ilo pitävät sisällään monia erilaisia tunteita, kun niitä lähtee kunnolla pilkkomaan.
Lapsen kanssa on minusta todella tärkeää, että hän ymmärtää, kuinka kaikki tunteet ovat sallittuja ja kuuluvat jossain määrin meidän elämäämme. Ongelma tulee siinä, minkälaista käytöstä mikäkin tunne aiheuttaa. Vaikka kaikki tunteet ovat ikään kuin hyviä, niiden luoma käytös ei aina ole. Tunnetaidoilla lähdemmekin lapsen kanssa harjoittelemaan tunteiden tunnistamista, mistä ne tulevat ja mitä ne saavat meissä aikaan. Kuinka pystymme hallitsemaan tai ohjaamaan tunteidemme aiheuttamaa toimintaa. Ikävät tunteet voivat saada myös jotain hyvää aikaan, kunhan niitä harjoittelee kohdentamaan oikealla tavalla. Esimerkiksi häviöstä muodostunut pettymys voidaan valjastaa voimaksi seuraavaan kisaan tai suru menetyksestä avaa silmämme arvostamaan ympärillämme olevia muita ihmisiä.
Lapsen tunteet ovat aina aitoja ja tärkeitä
Meistä aikuisista monesti tuntuu siltä, että lapsen tunneryöpsyt tulevat aivan mitättömistä asioista. Tässä kohtaa meidän aikuisten pitäisi pysähtyä miettimään ennemmin sitä, että miksi tämä pienen pieni asia sai niin ison tunteen aikaan? Mitä muuta tilanteeseen tai asiaan liittyy, mitä emme välttämättä juuri nyt näe? Jokainen tunne on tärkeä lapselle itselleen, emmekä saa aliarvioida tai mitätöidä niitä.
Lapsen kanssa on hyvä keskustella hänen käytöksestään hänen ymmärrettävällä tasolla. Nimetä tunteita, keskustella mistä ne tulivat. Kuinka annamme niiden tulla ulos ja löydämme yhdessä keinot jatkaa päivää. Ei suoranaisesti sivuuteta, vaan työstetään yhdessä ne toivottuun tilanteeseen. Monesti pienen lapsen kohdalla vetoamme väsymykseen tai nälkään, jolloin tunteet ovat helpommin pinnassa. Näin helposti väheksymme hänen tunnettaan. Vaikka väsymys ja nälkä ovat monesti kiukuttelun taustalla, ei lapsesta ole varmasti kiva kuunnella aina samaa lausetta: ”sä olet nyt vaan väsynyt.” On hyvä selittää hieman tarkemmin, että tunne on ihan sallittua, mutta tämä ikävä olo tulee helpommin, jos ei nuku tai syö hyvin.
Kirjoista apua harjoitteluun
Lasten satukirjat ovat aivan loistavia apuvälineitä tunteiden tunnistamiseen ja niihin tutustumiseen. On tärkeä jutella lapsen kanssa kirjan tapahtumista ja kysellä häneltä, mitä tunteita hahmolla saattoi olla ja miksi hän toimi niin tai näin kirjassa. Kaikista kirjoista löytyy tällaisia tunteiden aiheuttamia syy-seuraussuhteita. Tänä päivänä on myös todella paljon lastenkirjoja, joissa on lähdetty tietoisesti käsittelemään eri tunteita.
Sadut herättävät lapsissamme omia tunteita ja uteliaisuutta asiaa kohtaan. Niiden avulla pääsee kokemaan paljon asioita, joita ei ehkä omassa elämässä pääse. Pääsee käsittelemään jännitystä tai esimerkiksi menetystä. Vihan aiheuttamia vääriä tekoja, joiden kautta pystymme lapselle opettamaan paljon myös oikeaa ja väärää toimintaa.
Toisten tunteet
Sen lisäksi, että opetellaan omia tunteita, on syytä harjoitella myös huomioimaan muiden tunteita. On hieno taito osata hypätä toisen saappaisiin ja miettiä miltä toisesta mahtaa tuntua. Myös muiden tunteiden kirjoa on tärkeä sanoittaa lapselle. Jos hänen tekonsa on aiheuttanut toiselle mielipahaa, on sitä selitettävä hänelle, minkälaisia tunteita hän on saattanut toisessa herättää. Ja myös toisinpäin, jos joku loukkaa omaa lastamme, on hyvä tuoda esiin myös toisen osapuolen tunnekirjoa, mikä on saattanut aiheuttaa tämän ikävän toiminnan.
Kohteliaisuus, ystävällisyys ja toisen huomioon ottaminen ovat pitkälti tunnetaitoja. Rehellinen ja avoin keskustelu auttavat ymmärtämään ja hyväksymään myös toisen tunteita. Tunteissa itsessään ei ole oikeaa ja väärää, vaan asiat herättävät meissä erilaisia tunteita meidän taustamme ja kokemuksiemme perusteella.
Me voimme vanhempina huomioida myös tätä puolta: Minkälaisia tunteita me saamme lapsellemme aikaan? Minkälainen lapsen toiminta luo meissä itsessämme mitäkin tunteita? Minkälaista mallia annamme? Pelko tai luottavaisuus, pettymys tai onnistumisen ilo. Voimme itse vaikuttaa siihen, kumman valitsemme. Esimerkiksi lapsen koetuloksissa, olemmeko tyytyväisiä vai pettyneitä? Tai lapsen rikkoessa arvokkaan maljakon vahingossa, suutummeko vai olemmeko vain surullisa? Lapsi oppii näistä tiettyjä tapahtuma-tunne ketjuja, jotka pätevät häneen vielä aikuisenakin. Esimerkiksi epäonnistuminen voi aiheuttaa ihmisessä monia erilaisia tunteita, lapsuudesta opittuja, kuinka omat vanhempamme ovat niihin suhtautuneet. Tai tietoisesti harjoiteltua vastakohtaista toimintaa. Tottakai näitäkin pystyy vielä aikuisena itse harjoittelemaan ja muuttamaan, jos vain tahtoo.
Vanhemman tunteet
Vanhemmuus herätti meissä aivan uudet tunnearkut, joita emme tienneet meissä edes olevan. Ne ovat yllättäneet varmasti monet vanhemmat. Samalla kun harjoittelemme lapsen tunnesäätelyä, on syytä katsoa myös omaan napaan. Kuinka itse hallitsee tunteitaan ja mitä ne saavat aikaan? Minkälaista mallia olemme omasta kodistamme saaneet? Kuinka väsyneenä ne tunteet ovat oikeasti meillä aikuisillakin herkässä. Tunnetaitoja harjoitellaankin yhdessä. Kun lapsen tunnemyrsky on alkamassa, täytyisi meidän vanhempien löytää jostain sisältämme rauha ja tietynlainen neutraalisuus omiin tunteisiin. On osattava olla myötätuntoinen ja ymmärtäväinen, mutta ei hypätä suin päin lapsen kaikkiin tunteisiin mukaan. Huolettomiin ilon tunteisiin meidän ehkä kannattaisi.
Mielestäni tämä tuo paljon haasteita vanhemmuuteen. Toivoisimme, että meillä olisi pitkä pinna, emmekä hermostuisi lapsille. Emme tahdo huutaa ja haluamme olla rauhallisia ja rakentavia. Toisinaan kuitenkin lapsen tunnemyrskyt irrottavat meidätkin juuriltamme mukaan pyöritykseen. Minusta sekin on toisinaan ihan ok. Tätä kautta pystyy hyvin käymään lapsen kanssa keskustelua, kuinka aikuisillakin on harjoiteltavaa näiden asioiden kanssa. Kerrottava lapselle oma tulkinta siitä, miksi äiti menetti hermonsa. Pyydettävä anteeksi ja näytettävä, kuinka sen jälkeen kuuluu toimia. Oltava hyvä esimerkki. Meidän kuuluu myös osoittaa, että kaikki tunteet ovat sallittuja, mutta teot eivät. Väärän toiminnan vakavuuden ratkaisee paljolti se, kuinka toimimme sen jälkeen.