Uni

Uni on yksi tärkeimmistä elämän rakennuspalikoista. Univaje vaikuttaa niin moneen asiaan ja silti pidämme sitä helposti vähäpätöisenä. Yleensä unesta ollaan valmiita tinkimään, jotta tunnit riittäisivät vuorokaudessa. Univaje vaikuttaa meihin kaikkiin eri lailla ja meillä jokaisella on sisäänrakennettu yksilöllinen unen tarve ja rytmi. Silti asiaan voi panostaa ja opetella sopivampaan unirytmiin.

Monessa lapsiperheessä uni aiheutta haasteita. Kuka nukkuu missäkin ja mihin aikaan ja miten kukakin nukahtaa. Vanhempien univelka kuormittaa ja vaikuttaa moneen. On tärkeää, että perhe löytää itselleen sopivan järjestelyn, jossa kaikki saavat nukuttua mahdollisimman hyvin, myös äiti. Ei ole yhtä oikeaa tyyliä myöskään tässä.

Unirytmi ja rutiinit

Meidän ystävät ovat aina ihailleet, kuinka hienosti meidän lapset käyvät nukkumaan, vaikka aikuisten ilta vielä jatkuisi. Itse olen pitänyt sitä itsestään selvyytenä. Meidän lapset on laitettu sänkyyn ja he ovat jääneet tyytyväisinä nukkumaan. Heidät on viety vaunuihin päiväunille ilman kävelylenkkejä tai hyssyttelyjä. Onko tämä kuitenkaan tapahtunut itsestään, niin ei toki. Olen aina pitänyt tätä vain todella tärkeänä oman jaksamisen ja parisuhteen kannalta. Kammoksuin ajatusta, että illat olisivat yhtä juoksurallia.

Rytmi ja rutiinit ovat olleet ehdottomasti meidän perheen tärkeimmät välineet päästä tähän rauhalliseen unille käymiseen ja läpi yön nukkumiseen. Meillä on edelleen sama rytmi, kuin 12 vuotta sitten saatiin esikoiselle rytmi muodostettua. Aamulla herätään 7 aikoihin, päiväunet 12-14 ja yöunille 20.00. Tässä on pysytty ja tästä ei hevillä olla heilahdettu. Iltarutiinit ovat alusta asti olleet myös selkeät ja yksinkertaiset: Iltapala 19.00, iltapesut, iltasatu (välillä pientä hipsuttelua, jutustelua tai unilaulua, mutta nämä eivät ole pakollisia), pusut, halit ja sänkyyn unille. Lapsi on jäänyt sänkyyn itsekseen ja nukahtanut. Kouluikään päästyä on lapset saaneet vielä jatkaa sadun jälkeen itsekseen lukemista tai valita kokonaan oman lukemisen. Rytmi on pyritty pitämään lähes samana myös loma-aikoina ja viikonloppuisin.

Rauhalliseen nukahtamiseen ei riitä vain unirytmi ja toistuvat iltarutiinit. Siihen vaikuttaa koko päivä. Ruokailut, leikkimiset, jakamaton huomio ja fyysiset hellyyden osoitukset pitkin päivää. Yksi isoimmista vaikuttajista ovat ulkoilu ja liikunta. Tarpeeksi ulkoilmaa ja vauhtia, niin kyllä uni maittaa illalla.

Unipaikat

Meillä lapset ovat nukkuneet vieressä ensimmäiset 3-4kk, sen jälkeen siirtyneet meidän makuuhuoneessa omaan sänkyyn. Kahden ikävuoden tienolla, on siirrytty lasten nukkumahuoneeseen ja isompaan sänkyyn. Meillä on ollut alle kouluikäisillä yhteinen leikkihuone ja erikseen yhteinen nukkumahuone. Ihan omaan huoneeseen pojat ovat yleensä siirtynyt kouluikäisenä. Nyt kaikilla lapsilla on oma huone.

Pääosin kaikki ovat nukkuneet omissa sängyissä aamuun asti. Pahat unet ja muut öiset ongelmat on hoidettu omaan sänkyyn rauhoitellen. Hyvin harvoin meidän väliin kömpii pieniä jalkoja ja silloinkin lapsi yleensä palautetaan hetken päästä omaan sänkyyn.

Kuopus

No, kaikki toimi ennen meidän perheen prinsessaa. Hän laittoi perheen unikäytöksen aivan uudelle tasolle. Vauvana hän nukkui vain sylissä. En saanut häntä nukahtamaan mihinkään muualle. Hänellä oli koliikkia ja refluksia, joka lisäsi hyssyttelyä ja hänen pillin mukaan pomppimista, että saisi itse edes hetken nukuttua. Ensimmäiset 9kk, menikin uniusvassa hyssytellen ja sylikkäin nukkuen. Pienin askelin, monen unikoulun ja uusien ratkaisujen myötä olemme vihdoin päässeet omaan huoneeseen isojen tyttöjen sänkyyn rauhalliseen nukahtamiseen.

Päiväunet

Meillä on vauvat nukkuneet päiväunet vaunuissa melkein 2-vuotiaaksi asti. Riippuen miten mahtuu vaunuihin ja mitkä lämpötilat ulkona on ollut. Alusta asti on pyritty mahdollisimman vähäiseen hyssyttelyyn, mutta unta on jatkettu hyssyttämällä, jotta unet kestäisivät lähemmäs kahta tuntia. Joidenkin kanssa on seisty pakkasessa ja hyssytelty enemmän. Voi ahdistus, kun muistan nämä tunteet niin vahvasti. Se jännitys itkuhälyttimen vierellä, kerkeänkö laskea peppuni sohvaan vai joudunko heti nousta jatkamaan. Vaikka välillä oli raskasta, en luovuttanut ja yleensä se palkittiin.

Mielestäni lapsi tarvitsee paljon unta jaksaakseen, kehittyäkseen ja kasvaakseen, eikä pelkät yöunet riitä pienelle lapselle. Päiväunet katkaisevat päivän touhotuksen ja antavat lepohetken aivoille ja kropalle. No, tässä jouduin luovuttamaan kuopuksen kohdalla. Hänen nukahtaminen oli 1-2h juoksu-huuto-ralli, sekä illalla, että päikkäreillä. Viimeisen puolen vuoden aikana tyttö nukahti päiväunille taistojen jälkeen keskimäärin1-2 kertaa viikossa.

Noin pari kuukautta sitten luovutin. Hän siirtyi kirjojen lukuun ja lepäämiseen. Yritän edelleen pitää talossa päikkärirauhan ja neidin tulisi rauhoittua kirjojen kanssa, mutta melko levotonta on. Ei siltikään itkua ja huutoa. Tämän myötä ilta nukahtamiset ovat rauhallisia ja nopeita. Ihan viime päivinä hän on saattanut jopa nukahtaa myös päiväunille kirjan kanssa ihan itsekseen.

Isommille päiväuniaika on välillä ymmärrettävästi ärsyttävä. Meidän perheessä vedetään koko päivä 100 lasissa ja härdelliä ja ärsykkeitä on ympärillä taukoamatta. Viikonloppuisin päiväuniaika on isommille myös rauhoittumisen hetki. He saavat oman rauhan lukea, piirtää tai tehdä jotain hiljaista ja rauhaisaa ihan yksikseen. Isossa perheessä yksin olemista ei muuten tulisi juuri harjoiteltua. Koen, että tämä hiljaisuuden hetki tekee todella hyvää kaikille, vaikka ei aina niin kivalta tunnukaan. Näissä hetkissä on myös saatu mm. upeita piirustuksia aikaan ja luettu valtavan paksuja kirjoja, kun kukaan ei keskeytä tai häiritse.

Aamuvirkku vai iltavirkku

Tässä on selvä synnynnäinen ero, joka haastaa yhteisen rytmin pitämisen. Meillä minä olen aamuvirkku ja aamut ovat minulle tuottoisinta aikaa. Perheen isi on taas iltavirkku, joka sopii toki hänen työhönsä täydellisesti, mutta entä perhearkeen? Lapsista löytyy myös molempia. Kuitenkin rytmi on pidetty samana. Tässä huomioidaan päällimmäisenä koulurytmi.

Iltavirkut haluaisivat kovasti valvoa viikonloppuisin, mutta se vain vaikeuttaisi taas arkipäivien sujuvuutta ja rytmiin palaamista. Iltavirkut ovat vaatineet enemmän harjoittelua ja unikouluja, jotta uni tulee tarpeeksi aikaisin. Uskon, että on lapsen etu oppia tähän yleiseen arjen rytmiin. Aikuisena on sitten helpompi sopeutua myös vaihtamaan rytmiä työn vuoksi, jos tarvitsee.

Unikoulut

Meillä unikoulut (ihan perinteinen neuvolan opettama) ovat toimineet hyvin. Olen varmasti kaikkien kanssa pitänyt jonkin asteista unikoulua. Keskimmäisen kanssa unikoulut olivat raastavia ja pitkiä, mutta tuottivat tulosta. Hän on iltavirkku, toisella luokalla ja kertaakaan ei ole jouduttu repimään sängystä kouluaamuna, vaan heräilee itsekseen tarpeeksi ajoissa perheen muihin ääniin. Koen, että unikouluilla ja rytmillä on ollut iso merkitys ja apu hänen elämässä jo nyt. Unikoulut eivät auta vain siihen hetkeen, vaan antavat apua pitkään.

Pikkuneidin lukuisat unikoulut eivät tuottaneet tulosta. Välillä näytti siltä, että pääsisimme eteenpäin, mutta emme. Päädyimme aina takaisin alkupisteeseen. Koin tekeväni kaiken samalla lailla, kuin edellistenkin lasten kanssa, mutta en onnistunut. Melkein kaksi vuotta, kun vääntää unikouluja enempi vähempi, niin toki väsähtää ja tekniikka horjuu. Tietämättään oli varmasti niin stressaantunut ja ahdistunut, että lapsi vaistosi sen, jolloin asia vain paheni. Lopulta päädyin jättämään päiväunien nukkumisen pois ja se olikin toistaiseksi ihan toimiva ratkaisu. Juuri nyt olen huolissani saako lapsi tarpeeksi unta ja kuinka syksyllä alkava päiväkotielämä sujuu päiväuniaikaan. Se jää nähtäväksi, mutta nyt luovutin vasten omaa ajatusmaailmaani.

Edelleen puollan unikouluja, vaikka ne eivät nuorimman kanssa toimineetkaan. Tässä kohtaa olisin voinut joustaa jo aikaisemmin, mutta luonteeni ei antanut periksi. Täytyy osata katsoa kokonaiskuvaa. Minusta tuntui, että lapsi kaipaa päiväunia ja oli aivan väsynyt ja kiukkuinen, kun ei nukkunut. Ehkä kirjojen lukeminen kuitenkin lepuuttaa paremmin, kuin juoksu-itku-huuto-ralli. Hän uuvutti minut ja itsensä. Hän sai minut kiukun ja raivon partaalle, jolloin päiväunista ei ainakaan ollut mitään hyötyä, päinvastoin.

Muutoksen edessä

Tänä päivänä talo hiljenee 20.00, mutta iästä riippuen on vielä lukuaikaa. Vanhin pojista asuu eri kerroksessa, kuin muut ja hänellä illat venähtää jo hieman pidempään. Yläkerrassa alkaa yörauha aikaisin ja sitä ei saa enää häiritä. Tulevana kesänä ollaan tietynlaisen muutoksen edessä, kun talossa ei ole enää vauvaa ja pojilla alkaa olla ikää. Pakettia on ollut helppo pitää kasassa nuorimman mukaan, mutta nyt on varmasti luvassa paketin leviäminen. Ahdistaa jo ajatuskin siitä, että päiväunet jäisivät kokonaan ja poikia valuisi sisään miten sattuu pitkin iltaa kesäriennoiltaan.

Rytmi on mahdollistanut oman ajan ja parisuhdeajan iltaisin. Yleensä viimeistään 21.00 on talo unessa. Miten ihmeessä saa pidettyä parisuhdetta kunnossa, jos tämä oma aika alkaa vasta myöhemmin? Kuulostaa siltä, että omat unet vähenisivät jälleen. Luulenpa, että aiomme edelleen pitää kiinni jostain inhimillisestä rytmistä, ihan vain itsemme vuoksi. Jos vanhin saa luvan olla pidempään ulkona, on syytä tulla hiljaa sisään, ettei häiritse muuta perhettä. 😉

Oma uni

Omaa unta tulisi kai arvostaa enemmän. Nyt kun 14 vuotta on nukkunut lasten ehdoilla, on univelkaa hieman kertynyt. Ensimmäiseen 8 vuoteen en nukkunut yhtään yötä putkeen illasta aamuun. En ollut päässyt syvään uneen juuri laisinkaan. Kun sitten ensimmäisen kerran pääsin syvään uneen, en meinannut herätä laisinkaan. Minä vain nukuin ja nukuin, vaikka olin hereillä, olin unessa. Pikkuhiljaa sain hieman tasattua univajetta. Ajatukset alkoivat taas rullaamaan ja huomasin päässeeni pois usvasta. No, meni muutama vuosi, kunnes olin jälleen raskaana ja aloitin viimeisen 3 vuoden mega-univaje kierteen pikkuneidin onnettomien unien kanssa.

Nyt alkaa olla taas se vaihe, kun saa pääosin nukkua yöt läpi ilman keskeytyksiä. Alkuun se tuntuu lähinnä vain väsyttävän. Minun kroppani ei osaa ottaa lepoa vastaan, vaan tuntuu lamaantuvan. Pitäisi pysyä liikkeessä, niin ei muista kuinka väsynyt olikaan. Kestää hetki tottua ja kiriä pahin univajepiikki pois.

Eihän tällaiset univajeet kropalle hyvää tee. Olen kyllä huomannut, kuinka pää reistailee. Olen aina ollut todella tarkka ja hyvä muistinen. En unohtele asioita ja tiedän aina missä mikäkin tavara on. Viimeisen puolen vuoden aikana on taas pää muussaantunut. Unohtelen todella paljon asioita ja tärkeitäkin. Puhun monesti sekavia, enkä ole yhtään niin hyvin kartalla. No, eiköhän tämä tästä taas kasaannu, kun saa vielä pari kuukautta tasata univajetta. Ihana kevät ja kesä antavat uutta virtaa ja kohta on taas pää kasassa valmiina nauttimaan uudesta elämänvaiheesta.

Kauniita unia kaikille ja koko perheelle!

Aami