Kotiäitiys

Mitä sinulle tulee mieleen sanasta kotiäitiys? 20 vuotta sitten minulle tuli mieleen hieman ressukka nainen, joka on aina nuttura päässä suttuisissa verkkareissa ja ruoka likatahrojen peittämä. Hän on jäänyt kotiin hoitamaan lapsia, koska ei ole muutakaan vaihtoehtoa. Hänen miehensä on menestyvä bisnesmies, joka kulkee siisti puku päällä ja käy kotona silloin tällöin. Tämä kotiäiti viettää päivänsä kotona ja lähipuistossa. No, kuinkas sitten nyt, kun olen itse ollut kohta 14 vuotta kotiäitinä? Minulle mielikuva on hieman muuttunut, mutta ei välttämättä kovinkaan monelle muulle.

Kotiäitejä on tietenkin erilaisia ja monesta syystä siihen tilanteeseen päätyneitä. Tiedän, ettei kaikilla ole oikeasti mahdollisuutta valita tätä tietä, mutta tiedän myös heitä, jotka olisivat voineet, jos olisivat tarpeeksi halunneet ja olleet valmiita luopumaan elintasostaan. Se on monelle oma valinta, joka ei missään nimessä sovi kaikille, eikä pidäkään. Olen myös kuullut lauseen: ”Hyvähän sun on, kun on tienaava mies.” Ei, vaan ihan tavallinen mies, joka on tehnyt paljon töitä elättääkseen perheensä ihan normipalkalla. Olettamuksia on monia. Aion puhua rahasta erikseen vielä myöhemmin, mutta nyt puhun tuntemuksistani kotiäitiydestä minun näkökulmastani. Minun kotiäitiydestäni.

Valintana kotiäitiys

Minusta tuntuu, että moni ajattelee, että kotiäitiys ei ole vaihtoehto, vaan pakkotilanne tai ylellinen etu. Voihan se olla toki niinkin. Minulle se oli työ valinta, jonka teimme yhdessä mieheni kanssa. Valinta, joka vaati kompromisseja. Tahdoin olla lasten kanssa kotona, kunnes ovat kolme ja menevät tarhaan. Minä rakastan kotona olemista ja kotihommien tekeminen on minulle pääosin mieluisaa. Suunnittelinko olevani 14 vuotta kotiäitinä, niin en. En ajatellut, että tästä kotiäidin urasta tulisi näin pitkä. Onneksi olen saanut tehdä myös kodin ulkopuolisia pikkutöitä siellä täällä pitkin näitä vuosia. Ne ovat kivasti piristäneet ja antaneet hieman vaihtelua ja voimia jaksamiseen.

Juuri nyt tunteeni menevät vuoristorataa tämän asian kanssa. Viimeiset kaksi kuukautta, ennen kesälomaa ja sitten meidän perheessä alkaa uusi arki. Ajattelen haikeudella näitä vuosia ja sitä, että nämä pian loppuvat. Samalla olen jo niin valmis ja kyllästynyt tähän pelkän kotiäidin pyörän pyörittämiseen. Tahdon uusia haasteita ja tavoitteita päiviini. Nyt tahdon olla jotain muutakin, kuin äiti ja vaimo.

Melko samaa pyörää

Kotiäidin päivät pyörivät melko samanlaisina ja ne jatkuvat aamusta iltaan ja maanantaista sunnuntaihin. Näin suuressa perheessä vilkkaiden poikien kanssa, ei päivät kylläkään käy tylsiksi. Aina tapahtuu jotain arvaamatonta ja yllättävää. Vaikka päivä rullaa samalla rytmillä samoja asioita tehden, ei koskaan tiedä, kun jokin asia rikkoo rytmin. Pojat kyllä keksivät kaikenmoista. Silti toisinaan jatkuva ruuan laitto ja siivoaminen pitkästyttää.

Aamupäivät ovat rauhallisempaa aikaa, kun olen vain yhden lapsen kanssa. Silloin ulkoillaan, käydään kaupassa tai touhuillaan sisällä. Paljon tehdään kotitöitä yhdessä ja hoidetaan muitakin asioita. Nyt korona-aikana päivät ovat yksinkertaistuneet. Ei oikein voi treffata muita äitikavereita tai mennä vaihtelun vuoksi hengailemaan kauppakeskukseen. Ennen tuntui kivalta, kun päivässä oli jotain ohjelmaa tai jokin tehtävä suoritettavana myös kodin ulkopuolella. Oli kerhopäivä, joka rytmitti viikkoa ja antoi tärkeää vaihtelua myös lapselle. Nyt kun tavoite on ollut olla oikeasti kotona 24/7 alkaa pää hieman hajoamaan, niin äidillä, kuin lapsellakin.

Kotiäiti ei pääse vaihteluksi töihin muualle. Hän ei kohtaa päivän aikana juuri muita aikuisia. Ennen koronaa ystävät, muiden vanhempien kohtaamiset tarhan pihalla ja vanhempainillat olivat kaikki kaikessa. Nyt kaikki on tietokoneen välityksellä, millä ei ole mitään tekemistä oikean kohtaamisen kanssa. En valita, mutta kotiäitiys on entistäkin yksinäisempää juuri nyt. Vaikka saisikin omaa aikaa, niin missä sitä viettäisi? Mihin voi mennä kodin vaihteluksi tai kohtaamaan muita aikuisia ilman huonoa omaatuntoa?

Lomapäiviä ei kerry

Pidän kotiäitiyttä työnä, joka on vahvasti sidoksissa äitiyteen. Tämä on työ, joka jatkuu ympäri vuorokauden. Kotiäitiydestä ei saa palkkaa tai kerrytä eläkettä. Siinä ei myöskään kerry lomapäiviä tai lasketa kahvitaukominuutteja. Toisaalta taas elämä on pelkkää lomaa ja kahvitaukoa. Ei ole äärimmäistä pakkoa pukea päälle ja lähteä ulos, jos tuntuu siltä, voi pitää yöpukupäivän. En toki suosittele niin tekemään, ainakaan kovinkaan usein. Lapset on pakko ruokkia ja kotityöt kasaantuvat, jos ne jättävät tekemättä. Koko poppoo tulee levottomaksi ja veltoiksi, jos ei ulkoile ja tee jotain toiminnallista. Näiden kanssa on siis välillä puntaroitava, valinnoilla on seurauksensa. Erona muihin töihin on, että laiskuus kostautuu yleensä vain itselle. Vastaat itse siitä, kuinka hyvin työsi teet ja kärsit, jos teet huonosti.

Omaa aikaa voi ajatella lomana/vapaa hetkenä. Harvemmin sitä kuitenkaan saa joka ilta ja viikonloput siihen päälle, niin kuin monesti muissa töissä. Kyllähän työssäkäyväkin viettää vapaansa kotona, mutta kotiäidille se ei tuo sitä vaihtelua ja tasapainoa työtä ajatellen. Minä olen aina saanut tehdä myös omia juttuja ja saanut niihin aikaa/vapaata, minkä isännän töiltä on kerennyt. Yleensä minun vapaajutut ovat liittyneet ystäviin, kodin remontointiin, kaupassa käyntiin tai jonkin muun kodin asian hoitamiseen, mutta ihan omasta tahdostani, näin helpotan seuraavaa työpäivääni.

Vastuu lapsista on 24/7 ja huoli siihen liimattuna. Kotiäiti pyörittää perhettä niin intensiivisesti, että huolehtimista on vaikeampi lopettaa. Erossa olo on isompi asia. Vaikka lapset eivät olisi fyysisesti läsnä, ne tuntuvat olevan aina mielessä. Kotiäidin oma aika vaatii myös aina hyvän tuuraajan. Jos hommasi kasaantuvat pois ollessasi, joutuu harkitsemaan tarkkaan, onko oma aika sen arvoista. Kotiäidin töitä, kun ei saa hetkellisesti pysäytettyä, vaan pyörä pyörii koko ajan. Se on paljon verrattavissa yrittäjyyteen, jossa yrittäjä on koko ajan vastuussa, siitä mitä yrityksessä tapahtuu. Hän on monesti saatavilla kellon ympäri ja tekee hommia niin paljon, kuin on tehtävä kelloon katsomatta. Jos budjetti meinaa ylittyä, on oltava luova ja kekseliäs.

Velvollisuuteni kotiäitinä

Kotiäitinä minun vastuulleni kuuluu lasten asioiden huolehtiminen, kodin kunnossa pito, ruuan laitto ja kaupassa käynti. Tietenkin näitä tehdään myös yhdessä. Kotiäitinä huolehdin myös siitä, että pieni lapsi saa tarpeeksi erilaista virikettä ja oppii tärkeitä asioita. Olen velvollinen tekemään osuuteni ajatellen tulevia työn jatkajia: Tarhatätiä ja opettajaa. Nyt korona-aikana ryhmätyöskentelyn, uusien ihmisten kohtaamisen ja vieraisiin aikuisiin luottamisen harjoittelu on lähes mahdotonta kotilapsille. Tämän ajan kotilapset jäävät vaille tärkeitä oppeja näiden korona rajoitusten vuoksi.

Meillä on onni, kun meidän ympärillä on paljon ihmisiä.  Tyttö pääsee harjoittelemaan toisten huomioimista veljien kanssa ja satunnaisten tapaamisten serkkujen kanssa. Meidän lapset ovat myös niin sosiaalisia ja rohkeita, että heidän luotto tuntemattomiin ihmisiin ei hevillä horju.

Ennen tarhaan menoa (3v.) olen kokenut, että minun tehtävä on opettaa lapselle tiettyjä asioita, jotta hän olisi valmis menemään tarhaan reippaana ja valmiina. Minun on korvattava se, mitä pienet oppivat monesti kodin ja päiväkodin yhteistyöllä.

• syömään itse nirsoilematta ja nätisti
• pukemaan ja riisumaan pääosin itse
• jättämään vaipat ja käymään vessassa
• pyyhkimään itse ja pesemään kädet
• opetellaan värejä
• opetellaan numeroita ja laskemaan
• harjoitellaan kuuntelemaan satuja
• harjoitellaan paikallaan istumista
• harjoitellaan toisten lasten kohtelua
• harjoitellaan kädentaitoja, piirtämistä, maalaamista, käsitöitä…
• harjoitellaan jonottamista ja vuoron odottamista
• opetellaan olemaan erossa äidistä
• opetellaan tottelemista
• harjoitellaan tunnetaitoja
• opetellaan olemaan sängyssä nätisti päiväunien ajan
• opetellaan luottamaan toiseen aikuiseen

Ja varmasti vielä jotain, mitä en nyt muista huomioida. Kun näitä taitoja harjoitellaan kotona, on huomattavasti helpompaa siirtyä tarhaelämään. Tietenkin näiden harjoittelua jatketaan tarhassa ja siihen tulee vielä lisääkin asioita, mutta minusta on tärkeää antaa näille jo hyvä pohja. Liikkuminen ja selkeä puhe on meillä tullut kaikilla todella aikaisin, eikä ole vaatinut erillistä huomiota harjoittelulle.

Taloudelliset kompromissit

Kun perhe päättää jäädä yhden palkalle, on mietittävä tarkkaan mihin kaikkeen raha riittää. Onneksi Suomessa myös valtio tukee osuutensa. On opittava tekemään uhrauksia ja kompromisseja. Mietittävä, mikä oikeasti on tarpeellista. Ihminen selviää todella vähällä. Kotiäiti pystyy kompensoimaan rahan puutetta omalla ajallaan. Kaikkea voi opetella tekemään itse. On aikaa leikata, vaikka perheen hiukset itse. On aikaa hoitaa kodin remontit lasten kanssa. Vaatimustasoa on vain laskettava. Jos mahdollista, niin kotiäitiyteen pystyy lisäämään myös pieniä töitä kodin ulkopuolella. Se toki vaatii paljon aikatauluttamista ja joustavaa työtä.

Meillä ensimmäiset 10 vuotta elettiin melko tiukasti, (joka on tietenkin aina suhteellista).  Raha jaettiin kotiin, autoihin ja ruokaan. Lähes kaikesta muusta oli tingittävä. Opettelin asioita, joilla pystyn säästämään. Enimmäkseen sitä säästää omissa menoissa, mutta ei lapsillakaan tarvitse olla uusia vaatteita tai harrastuksia joka päivälle. Vaatekuluissa ja ruokakuluissa pystyy säästämään todella paljon. On niin monta kohtaa, missä pystyy vähentämään kuluja pitkän pennin vuodessa olemalla ja ahkera. Tästä lisää myöhemmin.

Mitä kotiäitiys vaatii

Kotiäitiys vaatii minusta pitkää pinnaa ja kärsivällisyyttä. Kekseliäisyyttä, kurinalaisuutta, johdonmukaisuutta, tylsyyden kestämistä, pienistä asioista iloitsemista ja negatiivisen palautteen sietämistä. Joustavuutta ja ahkeruutta. Tietynlaista lapsen tasolle asettumista ja hänen juttujen ymmärtämistä. Puolison, joka tukee ja ymmärtää. Äitiys itsessään vaatii sitten vielä omia asioita.

Kotiäitiys vaatii taloudellisia kompromisseja ja uhrauksia. Yleensä myös vaatimatonta itsestä huolehtimista/panostamista. Valintoja ja säästeliäisyyttä. Se vaatii vahvaa halua viettää aikaa lasten kanssa ja opettaa heitä elämää varten. Siihen kannattaa asennoitua, kuin työhön. Harvemmalla se on vain hengailua kotona ja miehen rahojen tuhlausta. Olen työni tältä osin saanut kohta valmiiksi, ja minulla alkaa rooli äitinä, johon tietenkin edelleen kuuluu lähes kaikki samat tehtävät. Nyt vain saa vastapainoksi omaa aikaa enemmän tehdäkseen työkseen myös jotain muuta.

Kiitollinen ja onnellinen

Olen äärimmäisen onnellinen näistä kotiäiti vuosistani. Olen kiitollinen miehelleni ja itselleni, että valitsimme tämän tien ja suoriuduimme siitä ihan mallikkaasti. Monesti taakse katsoessani ihmettelen, kuinka olen selvinnyt. Monen monet rankat ja epätoivoiset hetket ovat kuitenkin vahvistaneet minua ja opettaneet myös lapsilleni tärkeitä inhimillisiä asioita. Kroppani on edelleen melko romuna kaikista synnytyksistä ja imetyksistä, mutta sitä kerkeän alkaa nyt kunnostamaan paremmin. Siitä myös kirjoitan myöhemmin.

Sain tutustua lapsiini ja olla heidän kanssa mahdollisimman paljon, se on minulle kaikista tärkein asia nyt ja jatkossakin. Uskon, että saimme rakennettua hyvän pohjan, johon rakentaa uutta arkea ja jokaisen lapsen omaa elämää kohti aikuisuutta. Tämä oli minun ja meidän yhteinen valinta, kotiäitiys ensin ja sitten vasta muu ura.

Aami